Kyllä asiat muuttuu kun jaksaa haastaa vallitsevia virheellisiä,jopa oppikirjoihin painettuja käsityksiä.
Tästä yhtenä pienenä esimerkkinä on kun Talousdemokratia ry:n puheenjohtaja Patrizio Laina' oli antanut palautetta Yliopistojen pääsykoekirjana laajalti käytössä olevasta Matti Pohjolan Taloustieteen oppikirjasta,jossa rahan luominen on korjattu nyt todellisuutta vastaavaksi.
Aiemmin esim. vuonna 2012 julkaistussa 7. painoksessa myönnettiin kyllä ,että pankit luovat rahaa lainausprosessin yhteydessä. Rahan luominen esitettiin kuitenkin tapahtuvan virheellisesti ns. rahankerroinmallin mukaan,jossa pankit lainaavat tallettajien rahoja aina uudelleen ja uudelleen.
Pankit siis tarvitsivat tallettajien rahoja myöntääkseen lainoja. Rahankerroinmalli tarkoitti myös ,että keskuspankki viime kädessä säätelee rahan määrää päättämällä käteisen ja keskuspankkireservien määrästä.
Nyt vuonna 2014 julkaistussa 11. painoksessa rahankerroinmalli on unohdettu. Rahan luominen opetetaan nyt niin,että pankit eivät tarvitse tallettajien rahoja myöntääkseen lainoja vaan ne voivat hankkia vähimmäisvarantovaatimuksen täyttämiseksi vaadittavat keskuspankkireservit joko muilta pankeilta tai suoraan keskuspankista.
Pankkien lainaustoimintaa ei siis enää rajoita tallettajien varat,vaan pankkien näkemys lainaajien luottokelpoisuudesta.
Tämä on selvä parannus aiempaan ja vastaa hyvin todellisuutta.
Vielä on kuitenkin paljon tehtävää rahan opetuksen ja väärien käsitysten/virheiden korjaamiseksi myös muissa oppikirjoissa.
Tästä yhtenä pienenä esimerkkinä on kun Talousdemokratia ry:n puheenjohtaja Patrizio Laina' oli antanut palautetta Yliopistojen pääsykoekirjana laajalti käytössä olevasta Matti Pohjolan Taloustieteen oppikirjasta,jossa rahan luominen on korjattu nyt todellisuutta vastaavaksi.
Aiemmin esim. vuonna 2012 julkaistussa 7. painoksessa myönnettiin kyllä ,että pankit luovat rahaa lainausprosessin yhteydessä. Rahan luominen esitettiin kuitenkin tapahtuvan virheellisesti ns. rahankerroinmallin mukaan,jossa pankit lainaavat tallettajien rahoja aina uudelleen ja uudelleen.
Pankit siis tarvitsivat tallettajien rahoja myöntääkseen lainoja. Rahankerroinmalli tarkoitti myös ,että keskuspankki viime kädessä säätelee rahan määrää päättämällä käteisen ja keskuspankkireservien määrästä.
Nyt vuonna 2014 julkaistussa 11. painoksessa rahankerroinmalli on unohdettu. Rahan luominen opetetaan nyt niin,että pankit eivät tarvitse tallettajien rahoja myöntääkseen lainoja vaan ne voivat hankkia vähimmäisvarantovaatimuksen täyttämiseksi vaadittavat keskuspankkireservit joko muilta pankeilta tai suoraan keskuspankista.
Pankkien lainaustoimintaa ei siis enää rajoita tallettajien varat,vaan pankkien näkemys lainaajien luottokelpoisuudesta.
Tämä on selvä parannus aiempaan ja vastaa hyvin todellisuutta.
Vielä on kuitenkin paljon tehtävää rahan opetuksen ja väärien käsitysten/virheiden korjaamiseksi myös muissa oppikirjoissa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mikään ei muutu. Mutta aina syntyy uusia ihmisiä jotka luulevat keksineensä uuden,paremman ratkaisun .Tätä kutsutaan utopiaksi sillä se ei voi todellisuudessa toimia. Yleensä nämä keksijät ovat nuoria ja innokkaita.Heiltä puuttuu kokemus ja riitävä tieto monimutkaisista asioista. Niinpä seurauksena on suuri ongelma jos ajatukset toteutetaan.
Ikävävä esimerkki on marxismi ja EU. Kommunismi köyhdytti kansan koska työ ja säästäminen tehtiin mahdottomaksi. EU perusti talouden tukiaisiin joilla velkarahaa työnnettiin tolkuttomasti kannattamattomiin projekteihin joita pyörittävät edelleen mistään mitään tietämättömät ja ahneet kepulaiset. Kansasta on tehty kerjäläisarmrija jonka elämä on riippuvainen typeristä puolueista ja niiden sivistymättömistä virkamiehistä.Lopputuloksena taas sama velkojen kasvu valtioiden konkurssi sekä ihmisten säästäväisyyden tuhoaminen. Vanha talouskäsitys osoittautuu oikeaksi ja siihen joudutaan palaamaan häntä koipien välissä ellei tämä koe pääty sotiin ja nälänhätään.
Voihan pankit hankkia rahaa velaksi EKPltä mittaamattomasti mutta juuri näin talous onkin tuhottu. Ei tämä riitä opiksi sillä tämä on pelkkää velkaantumista joka johtaa rahan arvon nollautumiseen. Kaikki teoriat ei ole oikeita ja järkikin sanoo että rahan painaminen tai katteeton EKPn velananto pilaa rahan arvon koska kukaan ei piittaa talouden tasapainosta.
Rahan holtiton jakaminen onkin nyt koko talouden surma.Syypäitä ovat poliitikot jotka eivät käsitä mitään vaan uskovat kaikenlaisten satuseppien juttuja samoinkuin IPun johto. Lopuksi kaikesta vastaavat poloiset äänestäjät,joita on jymäytetty oikein tosissaan.
Marxin Pääoma rahasta. Raha heijastaa tavaroiden arvojen suhdetta toisiinsa. Joukossa on myös työvoimatavara. Kansanomaisesti sanottuna tavaroiden arvo, palkkojen arvo ja tuotantovälineiden arvo ovat tietyssä suhteessa toisiinsa voittoa unohtamatta. Tavaroiden arvo kansakunnassa vuoden työn tuloksena on kansatuote. Yhteinen mittari erilaisille tavaroille on yhteiskunnallisesti välttämätön keskimääräinen työaika. Se toteutuu kokonaisuudessa vuoden kansantuotteessa. Tietyt työtunnit ja tietty tavaramäärä. Työn arvoa mitataan rahamerkeillä. Vuoden kansantulotilastosta käy selville maksetut työvoimakulut, myytyjen tavaroiden rahamäärä sekä osakkeenomistajien voitot. Yrityksen tilinpäätöksistä löytyy absoluuttinen voitto ilman veroja.
Sotu-sektori on tavallaan työvoiman palkkoilla ostettua (verot) eikä vaikuta rahan arvoon.
Rahan määrä saadaan kohtalaisen helposti laskettua, mikä on tavaroiden arvossa, palkassa ja voitossa. Etenevä tuotanto tuo joka vuosi lisää lisäarvoa ja siten rahamäärää.
Muu, velan otto ja lainaaminen ovat kosmetiikkaa mutta kuitenkin reaalielämässä tärkeitä. Yritys tai valtio voi ottaa velkaa jotain projektia vastaan ja sitä annetaan odotuksella että velka maksetaan vähitellen takaisin. Velan otto tai antaminen eivät itsessään luo uutta arvoa. Korko toiselle, tulo toiselle velan yhteydessä kumoavat toisensa.
Marxin teoria perustuu työnarvoteoriaan. Raha ei luo rahaa eikä muutakaan arvoa. Työ luo aineellisia ja henkisiä tuotteita. Tavara on toisin sanottuna esineellistynyttä työtä.