On ihmisiä jotka tekevät todella paljon töitä, niinkuin minä tein ja uuvutin itteni ja sit tuli masennus. Mulla diagnosoitiin kaksisuuntainen mielialahäiriö. Miks esim. naapurin Petterille ei käy näin, vaikka tekee yhtäpaljon ja vielä enenmmän töitä?
Työhullu/kaksisuuntainen
Hölmök
7492
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ihmiset on eri henkinen vahvuus ja se työn määrä mitä työtä tekee meinaa paljon,vielä se petteri ehtii väsyä.
Poltit itsesi loppuun töillä ja lääkäri sanoi, että kaksisuuntainen mielialahäiriö kyseessä? Kaksisuuntainen mielialahäiriö tuntuu muuttuvan vuosivuodelta mystisemmäksi. On aina siellä missä psykiatria tarvitsee.
Mulla on kaksisuuntanen ja hypomania vaiheessa painan töitä kun hullu. Teen ylitöitä ja olen tehokas, aurinkoinen ja lauleskelen kun on niiin mukavaa. Elän työlle. Toki sitten sitä seuraa masennus ja saikku.
Tyypillinen kaksisuuntaisen ilmentymä tuo. Maanisessa vaiheessa tekee töitä kellon ympäri. Sit tulee väistämättä romahdus sen työnarkomanian takia, kunnes taas kohta maaninen vaihe jne., sama jatkuu oravanpyöränä vuodesta toiseen. Mulla kesti kroppa&pää tuota 15 vuotta, kunnes tuli totaalinen stoppi,sydän petti, selkä meni ja tuli burn out, nyt saikulla määräaikaisilla työkyvyttömyyseläkkeillä olen ollut 2,5 vuotta eikä toivoakaan että vielä olisin työkunnossa, edes työkykyarviointia ei pystytty tekemään kun arvioitsijan mukaan olin liian heikossa kunnossa siihen, lähetti mut arvioinnista himaan 2 tunnin jälkeen kun olin niin uupunut päivät menee lähinnä sängyssä ja lisänä tullut sosiaalisten tilanteiden pelko nytten, vaikee jopa ovestaulos mennä ilman että paniikki tulee
Varmaankin vanhemmissa bipoissa esiintyy, jotka eivät ole jo siirtyneet ajatuksissaan toisiin sfääreihin. Nuoremmat mt-ongelmaiset käyvät vähemmän töissä.
Joo, kuten jo sanottiin, ilmiselvä kaksisuuntainen. Itse olen määräaikaisella eläkkeellä jo viidettä vuotta enkä usko koskaan palaavani työelämään. Ennen eläkettä olin aivan finaalissa, takana pahin työputki ikinä ja kovin pettymys työssä. Kotona murrosikäinen ja varhaismurkku, koti oli kuin sotatanner. Uuvuin, sukellus oli jyrkkä ja syvä. Nyt ihan ok-kunnossa, mutta en kestä vähäistäkään stressiä tai painetta. En myöskään kestä läheisteni pahaa oloa ja ongelmia, ne vetävät minut aivan maihin. Ei ole elämä helppoa, mutta pakko kai tämä on pois elää. Onneksi on ymmärtäväinen puoliso, joka on pysynyt rinnalla tässä helvetin keinussa.
Hän ei ilmeisesti koe olevansa yksinkertaisesti maksusuuntainen.