Olisiko täällä ketään juttuseuraa kaipaavia? Itse en tiedä mitä tekisin, kun olen kaikki päivät yksin ja ei ole ketään kenelle jutella. Ystäviä on vain pari ja yhteistä meilläkän ei juuri hirveästi ole.
Arkeen ja viikonloppuun saan kyllä puuhaa hetkeksi mikä vie ajatukset pois jollain tavalla tästä, mutta ei kukaan nyt jaksa urheilla 8 tuntia päivässä seitsemänä päivänä viikossa.
Ihan kuka vain voi kirjoitella. Vaihdellaan vaikka kuulumisia, asioita itsestämme ja harrastuksista, mielenkiinnonkohteista.
Itse olen Helsingistä ja tykkään urheilla. Entä sinä? :)
Arkeen ja viikonloppuun saan kyllä puuhaa hetkeksi mikä vie ajatukset pois jollain tavalla tästä, mutta ei kukaan nyt jaksa urheilla 8 tuntia päivässä seitsemänä päivänä viikossa.
Ihan kuka vain voi kirjoitella. Vaihdellaan vaikka kuulumisia, asioita itsestämme ja harrastuksista, mielenkiinnonkohteista.
Itse olen Helsingistä ja tykkään urheilla. Entä sinä? :)
Vastaukset 23
Vanhimmat
Tykkään toki urheilla ja käydä salilla. Veneilen ja kalastan myös välillä mutta ei sitäkään aina jaksa. Loppu aika meneekin yksin ollessa kotona.
Mitä sitten teet, kun olet yksin kotona? Itse pelailen ja joskus hieman harvemmin lueskelen, kun sille päälle sattuu. Leffoja olen nyt aika paljon alkanut katsomaan, koska niillä hurahtaa se 1.5h aika äkkiä illalla.
Pelaan netissä snookeria tai pelaan pleikkaria, joskus katson leffoja netistä.
Kyllä juttuseura kelpaisi.
Juttuseuraa ei muuten oikein ole ja se on ajanut siihen ettei töissäkään jaksa olla kovin sosiaalinen. Vastaan jos joku kysyy mutta en aloita keskusteluja, se ei ole koskaan ollut vahva puoleni.
Enemmistön kanssa puuttuu myös se yhteinen sävel koska olen raitis ja se on ilmeisesti jotenkin ihan perverssiä ja epänormaalia...
Mä täytän vapaa-aikani kotitöillä, remontilla, pihatöillä...
Käyn myös pitkillä metsäretkillä, menee siinä sentään useampi tunti kun 20 km kävelee...Yksinoloahan sekin on mutta ihan erilaista sellaista metsäpoluilla.
Geokätköily on myös ihan kivaa.
hmm.. mikä siinä onkin, että olemalla raitis niin sitä vaan tulee porukan hylkiöksi ja udellaan, MIKSI et juo. niin, ne jotka dokaa joka vkl niin ei heidän pahemmin tarvitse käytöstään selitellä kenellekään. huoh. ikuisuusaihe.
väittävät että geokätköily on kivaa ja nyt jo joku kirjoittaakin siitä :D tarttee ehkä kokeilla kun tuli muun harrastuksen puitteissa hankittua gps.
Ei siinä mun mielestä mitään vikaa ole, että on raitis. Itse en juo juuri lainkaan. Ehkä sen muutama kerta vuodessa. Työkavereiden kanssa kyllä käyn olusella, jos kutsutaan mukaan, mutta muuten juominen ei jaksa kiinnostaa. Vuoden kohokohta on nyt syksymmällä, kun työpaikalta yksi tyyppi järjestää päiväristeilyn Tallinnaan. Tykkään aina mennä mukaan, kun ei tuota sosiaalista elämää itsellä juurikaan ole niin on mukavaa, kun ihmiset huomioivat ja juttelevat.
tänään gtaas kävin salilla ,a meinasinmennä kalaan mutta on kova tuuli ollut etten päässyt kalaan. Tein sitten makaroonilaatikkoa, pelailin snookeria, luin lehtiä, ajattelin yksinäistä elämääni että tää jatkuu vielä kauan. No huomen aamulla menen kalaan ja ehkä taas salille sen jälkeen. Päivät on aika samanlaisia usein.
Sama homma. Aamulla salille ja sitten kokkailin vähän ruokaa. Päivällä kävin kävelemässä Helsingin keskustassa ja ostin uuden pumpun fillariin, kun vanha tippui viime viikolla jonnekki kadulle. Tästä just tulin treeneistä ja jos sitä hakis vaikka kiinalaisesta ruokaa ja kotiin kattelemaan elokuvaa.
Kyllä nää päivät on niin samanlaisia, että välillä tuntuu aika vain matelevan. Erityisesti 10-18 väli. Tuntuu, että aika pysähtyy, mutta sitten illalla jotenkin taas kokee oman yksinolon ihan tavanomaiseksi ja iltarutiinien mukaan taas seuraavaan aamuun.
Miten joku voi olla yksin helsinkissä. Siellähän asuu ihan hirveesti porukkaa?
Siellä Hesassa on ihmisiä pilvin pimein, mutta eletään erillään omissa maailmoissa. Kuulemma on tratikassakin käytäntönä, että katsellaan ohi jonnekin, ei missään nimessä katsekontaktia puhumattakaan, että alettaisiin juttelemaan tuntemattomille. Miellä maalla on ihan toisenlainen meininki.
Onhan täälläkin yksinäisyyttä, mutta on enemmän paikkoja jossa tapaa tuttuja, kaupoissa, hautausmaalla, kirjastossa, seurakunnissa ja kirppareilla.
Ihmisillä on niitä itselle mieluisia paikkoja, joissa on tapana käydä ja nähdä tuttuja.
Niin se vain on. Olen huomannut saman maaseudulla, että siellä on enemmän "me" henkeä ja pidetään hyvin tiiviisti yhteyttä. Mutta täällä helsingissä se vain usein on niin, kuten Keissa sanoi: kaikki elävät omassa kuplassaan, kuten minäkin. Kyllähän tykkään jutella ja näin on käynytkin, mutta tosin vain kaupan kassalla tai naapurin kanssa ja siihen se sitten vain jää
Minkäikäinen olet? Ja miespuolinen ilmeisesti?
27 ja kyllä olen.
Mitenkäs te muut yksinäiset ja yksinäiseksi kokevat ihmiset? Millä saatte ajan kulumaan ja mitä teette arkisin / viikonloppuisin?
Ajan kulumaan saamista en niinkään koe ongelmaksi. Itseasiassa minua ei haittaisi yhtään, jos muu maailma yksissä mielin päättäisi vähän hidastaa tahtia, että tällainen hitaamminkin palava persoona pysyisi oravanpyörässä mukana.
Aika kuluu omia projekteja kyhäillessä. Harrastelun kautta pyrin rakentamaan ammatillista osaamista ja kenties tulevaisuudessa työllistämään itse itseni. Olen opiskelija, mutta toistaiseksi vapaa toteuttamaan itseäni rajattomasti syksyn luentojen alkua odotellessa.
Yksinäisyyttä lievittävät keskustelut kissani kanssa ja erinäiset kohtaamiset netin puolella. Luen paljon muiden ihmisten kirjoituksia ja otan osaa keskusteluihin kun siltä tuntuu. Jos jonkun muun yksinäisyyttä pystyn lievittämään ja se maksaa minulle vain muutaman sanan ja pienen hetken; pyrin sen tekemään.
Silloin tällöin tulee katseltua elokuvia, sarjoja ja dokumentteja. Toisinaan vain makailen lattialla kuunnellen musiikkia ja miettien syntyjä syviä tai lukien.
Periaatteessa elän sellaisen filosofian mukaisesti, että jos nukkumaan mennessäni voin todeta päivän aikana ottaneeni askeleen eteenpäin jollain elämäni saralla, ei päivä ole ollut merkityksetön, elämäni ei ole merkityksetön ja minä en ole merkityksetön.
Aivan mahtava kuulla! Kuullostaa ihan oikealta asenteelta. Mitä muuten opiskelet?
Itse yritän päästä liikunnalliselle puolelle opiskelemaan ja alkukeväästä hain, mutta lähtöpisteet eivät riittäneet sinne mihin hain ensisijaisesti. Alkuun tämä oli todella musertavaa, mutta kotiin tuli kirje missä oli kaikkien hakemieni koulujen lähtöpistevaatimukset ja ilokseni sain todeta, että toiseen kaupunkiin olisi riittänyt, jos se olisi ollut ensisijainen. Uutta hakua vain heti kuin mahdollista.
Itse harrastan melko runsaasti liikuntaa (kuntosali, lenkki, harrastus), joten oma aika kuluu lähinnä niiden parissa. Iltaisin sitten tietokoneella pelailen tai juuri leffoja ja sarjoja katsellessa.
Opiskelen tietojenkäsittelyä ohjelmistokehityspainotteisesti. Jouluksi olisi tarkoitus valmistua. Kaikesta muusta elämästä tai sen puutteesta huolimatta ovat opinnot edenneet määräajallaan.
En itsekään päässyt ensisijaiseen hakukohteeseeni opiskelemaan, joka olisi ollut Tampereen AMK. Poriin pisteet riittivät, joten muutin tänne puhtaasti opiskelun vuoksi. Mieleni tekee väittää, että muutto olisi syyllinen yksinäisyyteeni, mutta jos asiaa rehellisesti tarkastelen, olin jo Tampereella elämäni masennusepisodin läpikäyneenä hyvin onnistunut erakoitumaan. Sama se missä päin maailmaa asun, kun elämäni keskittyy neljän seinän sisälle.
Olen tässä parin viime vuoden aikana pyrkinyt tekemään vähän elämäntaparemonttia. Eli itsekin pyrkinyt liikkumaan enemmän ja katsomaan vähän mitä syön. Olen vieläkin kai vähän liian estynyt persoona aloittaakseni salilla käynnin vaikka ajatuksena se onkin kiinnostava. Lenkkeiltyä tulee kuitenkin päivittäisellä tasolla. Jos ei muuta, niin onpahan syy poistua kämpästä haukkaamaan raitista ilmaa niinäkin päivinä, joina normaalisti ei muuta syytä löydy.
Mutta sulla on kuitenkin selkeä suunta elämässä ja opinnot valmistumassa niin uskon kyllä siihen, että asiat saattaa hyvinkin herkästi muuttua. Itse olin joitakin vuosia sitten ylipainoinen, hiukan vajaa 100kg ja enemmän kiinnosti juhliminen kuin mikään muu. Poltin tupakkaakin sen askin verran päivässä eikä liikuntaa tullu harjoiteltua muuten kuin portaita kävellessä. Hengästyihän siinäkin enemmän kuin kehtaan myöntää.
Myöhemmin aloitin liikunnan niin, että siellä oli muitakin ihmisiä niin tuli se sosiaalinen puolikin samaan syssyyn ja siitä eteenpäin muutamat vuodet ja kas: Enää en polta ja alkoholia tulee otettua vain, jos on hyvää seuraa ja siitäkin on oppinut nauttimaan sen sijaan, että pitäisi hirveät kännit saada.
Nykyään olen omasta mielestäni melko hyvässä kunnossa verrattuna siihen minkälainen olin aikaisemmin ja liikunnasta ja terveellisistä elämäntavoista on tullut osa elämää. Mieli on virkeämpi, olo on itsevarmempi ja tuntuu, että jaksaa paremmin vaikka yksinäisyys ärsyttää ja olisin valmis tekemään vaikka mitä, että saisi uusia ystäviä.
Moikka :) mä oon kanssa yksinäinen helsingistä mulle voi laittaa meiliä osoitteeseen [email protected]
laitettu viestiä. :)
Asioiden muuttuminen on kuitenkin hyvin pitkälti omasta tekemisestä kiinni. Onhan tässä tosin paljon muutoksia saatu aikaan muutaman viime vuodenkin aikana ja samaa rataa jatketaan askel kerrallaan. Yksinolosta on vain muodostunut sellainen mukavuusalue, jolta poistuminen aiheuttaa jos minkälaisia ahdistustiloja. Todelliset muutoksethan tunnetusti tapahtuvat mukavuusalueiden ulkopuolella, mutta välillä tulee eteen päiviä, joina ahdistus vie voiton kaikesta muusta ja olo on hyvin toivoton.
Itseltäni jäi se nuoruuden villimpi vaihe väliin ja juhlat juhlimatta. Humalahakuisessa alkoholinkuluttamisessa on ole koskaan nähnyt mitään hohtoa ja se on ennemmin ollut elämässäni muista ihmisistä eristävä tekijä Suomen alkoholikulttuurin ollessa mitä se on. En kuitenkaan voi väittää, että olisin ne vuodet käyttänyt jotenkin tuotteliaammin kuin ihminen, joka sen ajan vietti juhlien. En tosin jaksa päätöksiäni katuakaan; ehkä olisin jossain mielessä "normaalimpi", jos olisin päättänyt senkin puolen elämästä nuoruudessani kokea, mutta en juurikaan painoarvoa edellä mainitulle mielessäni sijoita.
Olen myös itse huomannut että elämän peruspilarit kuntoon laittamalla parantaa myös huomattavasti mielensä maisemaa. Säännöllisellä liikunnalla, riittävillä yöunilla ja monipuolisella ruokavaliolla pääsee jo pitkälle. Pienet vastoinkäymiset pysyvät paremmin todellisessa mittakaavassaan, jos muuten on hyvä meno päällä.
Sama juttu on myös omalla kohdalla. Pitkään kärvistelin ja mietin, että mitä minä pystyn tekemään asioille ja miten. Pitkään mietin, pohdin, kiukuttelin ja purin tuskaa kaikin mahdollisin keinoin kunnes sitten tajusin, että asiat pitää korjata vain yksi kerrallaan. Pikku hiljaa ja päivä päivältä asiat kertyivät ja ennen kuin huomasinkaan tajusin, että olen pikkuhiljaa enemmän sinut itseni kanssa ja koen itseni iloisemmaksi.
Monilla tämä kynnys aloittamiseen on suuri ja tiedän kyllä itsekin kuinka vaikeaa se on. Mutta se yksi juttu mitä kaikki on minulle hokenut ja alkuun lyttäsin sen asian itsekin: liikunta ravitsee kehoa ja mieltä. Kun pitää kehostaansa huolta niin mieli seuraa perässä. Ennen inhosin omaa peilikuvaani, mutta nyt katson itseäni ylpeydellä ja voin todeta, että pahimmat koettelemukset on takana päin. Uskallan niin sanotusti kohdata tulevat haasteet rohkeammin kuin aikaisemmin.
Nyt olen siinä pisteessä, että alkaa olla aika ottaa asiat omiin käsiin ja lähteä rohkeasti itse tekemään aloitetta, koska ei niitä ystäviä tule kuitenkaan, jos vain omissa oloissaan on. Enkä tarkoita, että omissa oloissaan viihtyvä olisi huono tai epäsosiaalinen, jotkut vain ovat luonteeltaan semmoisia. Myös itsekin siitäkin huolimatta, että minua on erittäin helppo lähestyä ja mitä minulle on sanottu, niin en ollenkaan vaikuta semmoiselta miten itse itseäni kuvailisin.
Edellinen tyttöystävä oli kuitenkin täysin päinvastainen omaan luonteenpiirteeseeni nähden. Äärimmäisen sosiaalinen, aivan järkyttävän ison kaveripiirin omaava ja puhelias. Aluksi olin ehkä hieman järkyttynyt siitä, että miten joku voi edes tuntea tuommoista määrää ihmisiä, mutta nautin siitä. Viihdyin hänen kavereiden seurassa ja opin pitämään hauskaa ja nauttimaan elämän eri puolista.
Viihdyn kyllä paljon itsekseni ja omia juttuja puuhaillessa, mutta tykkään myös käydä ulkona (mikä tosin on nyt jäänyt pois ystävien puutteen vuoksi). Olen kuitenkin sen verran ujo (vaikka en kyllä näytä siltä) ja huvittavaa tässä on se, että jos joku kiva ja luonnonkaunis tyttö mua pyytäisi ulos, en edes miettisi kahdesti. Olen kuitenkin helposti mukaan heittäytyvää sorttia ja avoin uusille kokemuksille.
Ja nyt olen tässä koko viikon pohtinut, että mitä asialle voisi tehdä niin olen vakavasti harkinnut tuon Tinderin hankkimista ja katsoa sitten, että mitä tapahtuu.
Tampereelta jos löytys kaveria harrastamaan nelivitosen miehen kaa.... Ja ihan vaan jutusteleen kaikenlaisista asioista