Olen moneen tutustunut siellä päivän aikana enemmän kuin häneen vuodessa. Tuo nyt ollut päällimmäinen ajatus ja huomio viime päivinä. Olen surkea tutustumaan, ja hän tuskin haluaa. Minä en osaa puhua - en enää...
Aika kuluu pelottavan nopeasti
surullisinta
12<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Miksi et ole häneen tutustunut? Eiköhän se ole vähän itsestäsikin kiinni.
Tutustuminen on hyvä asia. En mäkään osaa puhua enää, eikä puhuminen mitään auttaisi.
No, joskus nää asiat vaan ei yhtään mee niin kuin toivoo, olettaa ja luulee. Koska se puhe siitä välistä puuttuu. Vedetään henkeä ja liennytellään..kyllä se valkoinen lippu jossain vaiheessa liehuu ja rauhan piippua poltellaan.
niinpä, paitsi että minä en ole koskaan ollut sotapolulla. Valkoista lippua olisi muuten vaan mukava heiluttaa, ehkä saisin nähdä sen hymyn vielä kerran, et kaikki ok ja semmosta.
Nyt poistun.
No poistu sinä, minäkin juuri, hetken vielä mietin. Rauha maassa piippua, ei täs mitään sotatilaa ole. Hymystä en osaa tässä vaiheessa sanoa sinne suuntaan, ottaa tod.näk. aikansa. Asiat hoituu kyllä. Mutten varmaan koe hetkeen mitenkään tarvetta avautua.
Hyvä huomio. On se jännä, kun on tunteita, niin miksi se niin vaikeutuu ? ihan normi keskustelu tuntuu aivan ylitsepääsemättömältä, kun tuntuu, että tukehtuu omiin sanoihinsa, joita ei saa edes ulos - ainakaan niin kuin niitä haluaisi esittää. Tuntuu, että kaikki sanat katoaa johonkin ja takertuu kurkkuun. Ja kuinka helppoa on keskustella ihmisen kanssa jonka kanssa ei tunne sen kummempaa kuin "vain keskustelu" ja ajatusten vaihto. Tosin nyt minusta tuntuu, että voisi jo ehkä helpottaa, mutta tähän tilanteeseen "pääseminen" vienyt vasta vuoden aikaa:D Enkä tosin edes tiedä, onko se todellisuutta vai olisiko kuitenkin aivan mahdotonta vaihtaa edes "hieno sää".. Siinäkin varmasti voisi vielä mokata jotenkin:D
Niin tuttua. Puhun pulputan ihmisten kanssa, mut sen yhden kanssa ihan mahdotonta.
Juu. Mulla ei oo ikinä ongelmia tullu siinä. Mä oon aina yhtä pälätyspapukaija kaikille tasapuolisesti. Tunteita en näytä. Aina vaan siisti kuori päällä eikä kukaan huomaa mitään. Lisäksi pitää peittää oma heikko ja herkkä luonteeni. Esitän muuta mitä en ole. Kukaan ei tunne mua oikeesti millanen oon. Kaikki tuntee mun kuoren mut ei sisintä.
Miksi välillä ei saa olla heikko? No, ehkä haluaa näyttää sen vain luotetuille.
Tuukainaloon! Komennanpuolisonsohvalle :D ;-D
En uskolla olla heikko itseni.
Ole rohkea, se kannattaa. Oikea vahvuus syntyy oman heikkoutensa kohtaamisesta.