Peratsin pelasti minut....

Luuletko että tuota voisi suositella uskovaisille myös?

Millasta on elämä elää sairauden ja sairastuneiden maailmassa ja yhteiskunnassa - monet elävät lääkkeitä käyttäen elämäänsä, useimmat saavat apua lääkkeistä - pitävät toimintakykyä yllä ja elämässä on mieltä enemmän kuin mielettömyyttä. Vaikeaa pakko-oireisuutta ainakin lievittää lääkkeet ja ehken helpottaa myös lähellä olevien elämää - on ihmisiä, joille "neuroosiksi" vaikka muodostunut äärimmäinen tarkkuus kaikessa. Ajatukset eivät anna rauhaa ellei aivan kaikki tavarat kotona ole kultaisen leikkauksen mukaan aseteltuja ja silmiä hivelevän kauniisti mittatarkassa järjestyksessä
- siihen oli opetettu ja sääntöä piti noudattaa kuin itsensä uhraten - syvään uupumukseen asti. muuten iski suunnaton raivo. Eräs läheisistä oli tälläinen
- heilutti ja heitteili puukkoja ja veitsiä sihisten ja sähisten -tapa se tapatapase... ja toisten aika kului väistellessä ja yrittäessä suojella itseään.
Äidilläni oli pakkomielle kätkeä puukot ja aseet - kun koko ikänsä joutui elämään tappouhkien alla - on hyvä asia jos lääkkeistä apua ahdistettuina olleille ja saavat apua ja lepoa mieluummin kuin kärsimykseen ja maailmantuskaan ahdistettuina olemisen sijaan. Sekin vaan pitää hyväksyä ettei kaikkiin kysymyksiin mitä ne millooin koskevatkin vastauksia ja ratkaisuja ole edes olemassa. No, mieluummin kuitenkin järjestystä kuin anarkiaa ja kaaosta - ihmisten kestokyky on kuitenkin aina rajallinen.

Minulla abilify ja Seroquel pelasti. Ja tietenkin hyvä hoito sairaalassa.