Isäni kuoli viime vuonna ja meni todella pitkään ennen kuin näin hänestä mitään unta. Olen aina nähnyt paljon unia ja odotin ja toivoin isäni ilmestyvän uniini. Kerran tai kaksi hän lopulta yli puolen vuoden jälkeen oli unessani, mutta lähinnä vain läsnä. Unessa ei ollut mitään erityistä eikä varsinaisesti liittynyt isääni.
Sitten, kun kuolemasta oli noin 9-10kuukautta niin näin unen juuri, kun olin tutustunut erääseen mieheen. Unessa odotin tätä miestä jossain tapahtumassa ja yhtäkkiä isäni tuli sinne. Muistan, kun olin unessa aivan kauhuissani, että miksi hän tänne tulee. Hänhän on kuollut. Ei hän jaksa tälläistä tapahtumaa. Minulla oli hirveä hätä isästäni, mutta hän vain kulki eteenpäin eikä katsonutkaan minuun. Jatkoi vain matkaansa. Samassa huomasin, että tämä mies, jota olin odottanut niin kulki ohitseni eri suuntaan kuin isäni. Minulle tuli unessa hätä. Olisi pitänyt päästä tämän miehen perään, mutta huoli isästä oli olemassa.
Nyt,kun tuon unen näkemisestäkin on pian jo vuosi ja olen seurustellut tämän miehen kanssa jo pitkään niin tuli tämä uni mieleeni. Olen useasti sanonut, että isäni ei olisi ollut helppo hyväksyä tätä suhdetta. Tai ajattelen niin. Jäin kuitenkin miettimään tuota unta. Oliko se viesti isältäni, että minun on aika jatkaa elämääni ja keskittyä eläviin ihmisiin lähelläni eikä häneen. Että hän toivoo minun menevän eteenpäin eikä enää vellovan surussa.
Minä vain tykkään joskus pohtia tälläisiä asioita eikä tällä kirjoituksella ole sen suurempaa merkitystä kuin, jos joku tahtoo kommentoida mitä ajatuksia herättää.
Sitten, kun kuolemasta oli noin 9-10kuukautta niin näin unen juuri, kun olin tutustunut erääseen mieheen. Unessa odotin tätä miestä jossain tapahtumassa ja yhtäkkiä isäni tuli sinne. Muistan, kun olin unessa aivan kauhuissani, että miksi hän tänne tulee. Hänhän on kuollut. Ei hän jaksa tälläistä tapahtumaa. Minulla oli hirveä hätä isästäni, mutta hän vain kulki eteenpäin eikä katsonutkaan minuun. Jatkoi vain matkaansa. Samassa huomasin, että tämä mies, jota olin odottanut niin kulki ohitseni eri suuntaan kuin isäni. Minulle tuli unessa hätä. Olisi pitänyt päästä tämän miehen perään, mutta huoli isästä oli olemassa.
Nyt,kun tuon unen näkemisestäkin on pian jo vuosi ja olen seurustellut tämän miehen kanssa jo pitkään niin tuli tämä uni mieleeni. Olen useasti sanonut, että isäni ei olisi ollut helppo hyväksyä tätä suhdetta. Tai ajattelen niin. Jäin kuitenkin miettimään tuota unta. Oliko se viesti isältäni, että minun on aika jatkaa elämääni ja keskittyä eläviin ihmisiin lähelläni eikä häneen. Että hän toivoo minun menevän eteenpäin eikä enää vellovan surussa.
Minä vain tykkään joskus pohtia tälläisiä asioita eikä tällä kirjoituksella ole sen suurempaa merkitystä kuin, jos joku tahtoo kommentoida mitä ajatuksia herättää.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei,
Ihmisen kuolema yritetään valitettavan usein nyky-yhteiskunnassamme absurdisti silotella ja pyyhkiä tehokkaine hautajaisjärjestelyineen ja perunkirjoituksineen mahdollisimman pois maton alle että "päästään jatkamaan eteenpäin elämää".
Kuitenkin kuoleminen on todella järisyttävä shokki ja tunnekokemus peruuttamattomuudessaan ja ainutlaatuisen ihmiselämän päättymisen traagisuudessaan. Sen myötä joudumme pakosta kohtaamaan myös oman rajallisuutemme ja punnitsemaan valintojamme.
Kun meille merkityksellinen ihminen on kuollut, on hyvin yleistä että jokaiselle yksilöllisen ajan kuluttua uneksimme hänestä. Unien avulla meillä on mahdollisuus käsitellä ikävää (henkilön totaalista, pysyvää poissaoloa) sekä ihmissuhdettamme kuolleeseen. Voimme hakea vastauksia kysymyksiin jotka jäivät kysymättä koska henkilö on kuollut, sanoa asioita hänelle joita emme ehtineet/kyenneet/osanneet ilmaista hänen vielä eläessään.
Ja nyt seuraa mielenkiintoinen ilmiö, nimittäin:
Kuollut ihminen ei voi enää pitää puoliaan eikä "puhua omasta puolestaan".
Siksi on kovin houkuttelevaa ja yleistä toimintaa ihmisillä "laittaa sanoa kuolleen suuhun" karrikoituina esimerkkeinä tyyliin "tästä tatuoidusta morsmaikusta ei Mummo-vainaasi kyllä tykkäisi, "Kyllä Antti-Faari nyt kääntyisi haudassaan jos tämän Ugandalaisen sulhosi näkisi", jne.
Vaikka todellisuudessa emme itse uskalla olla jämäkän rehellisesti sitä mieltä mitä emme sovinnaisuuden (tai muun sosiaalisen pakotteen ) vuoksi voi olla /tai eriävää mielipidettä ilmaista. Tällöin on näppärä ottaa esiin klassinen "mummuvainaa" jonka avulla voi ihanan vapaasti valittaa kaikesta ja nurista oikein sydämen kyllyydestä ilman että itse joutuisi vastuuseen mielipiteistään,
erittäin kätevää on myös aina silloin tällöin kertoa kuinka"vainaja" kävi sanomassa suorat sanat tilanteessa jossa väärän sanan suoraan laukominen valvemaailmassa voisi aiheuttaa henkisen tshernobylin ihmissuhteissa.
Todellisuudessa oman itsen aitous ja rehellisyys se sieltä unista kuiskii. Vainajan suulla.
P.s Toimii myös toisin päin.
Esimerkiksi "kyllä mummuvainaa kävi taas sinua NIIIN suu vaahdossa kehumassa että keneen lienee tullut niin komia ja viisas pojantytär".