11v tyttö kiihottava novelli

Hermione heräsi aamulla, ja muisti inhottavan tehtävänsä. Hänen pitäisi heti aamiaisen jälkeen mennä Draco Malfoyn kanssa tarkistamaan käytäville että kaikki olivat tunneilla. Se oli heidän tehtävänsä valvojaoppilaina. Ei kyllä kovin mukavaa kummastakaan.
Kun aamiainen oli syöty, Hermione käveli kohti marmoriportaiden yläpäätä josta kierros alkaisi. Draco odotti siellä ja nojasi laiskasti kaiteeseen.
"Granger"
Hän venytteli.
"Malfoy; Hermione sanoi kireänä.
Hermione tuli pojan viereen, mulkaisi tätä ja niin he lähtivät vaiteliaina eteenpäin. Käytävillä oli tyhjää lukuunottamatta Riesua joka heitteli liidunpätkiä heidän päähänsä ja käkätti. Kun he eivät välittäneet, se kyllästyi ja lähti pois.
Hermione kääntyi nurkan takaa Draco perässään ja näki kaksi Korpinkynteläistä liimautuneena toisiinsa ja istumassa penkillä. He suutelivat ja koskettelivatt toisiaan.
Hermione yskäisi-mitään ei tapahtunut. Hän rykäisi hieman kovempaa mutta pari ei välittänyt.
"ANTEEKSI" hän sanoi korottaen ääntään.
Vihdoin he irrottautuivat toisistaan ja juoksivat hihittäen pois. Draco katsoi Hermionea huvittuneena. Hermione katsoi takaisin ja huomasi vasta nyt kuinka hyvän näköinen Draco olikaan. Platinanvaaleat hiukset, kylmänharmaat silmät ja virheetön iho. Niin. Iho. Hermione olisi voinut vaikka-
"Mitä tuijotat?"
Draco kysyi huvittuneena.
Onneksi. Muuten Hermione olisi voinut tehdä jotain vielä harkitsematonta. He kävelivät hetken aikaa kunnes Hermione sanoi "hei! Et ole sanonut minua kuraveriseksi!"
"Entä sitten? Pitäisikö minun?" Draco sanoi halveksuvasti.
Kumpikin pysähtyi.
"Olet ärsyttää; Hermione tokaisi. "Joo. Niinpä taidan" Draco virnisti. He kiersivät toisiaan ympäri.
"Olet kiusannut minua ja ystäviäni aina! Mikä sinua vaivaa? "
"Hah! Kutsutko heitä ystäviksesi? " Draco vastasi kylmästi.
";Joo. Ehkä kun he ovat ystäviäni!"
He liikkuivat kokoajan lähemmäs toisiaan kunnes Hermione huomasi olevansa vain parin askeleen päässä häntä hieman pidemmästä pojasta.
Draco hengitti nopeasti ja kumpikaan ei puhunut mitään.  Hermione punehtui lievästi ja tuli puoli askelta lähemmäs. Nyt Hermione olisi voinut koskettaa nenänpäällään poikaa jos olisi liikkunut pari senttiä.
Hermione sulki silmänsä ja odotti jännittyneenä. 
Yhtäkkiä Draco vetäytyi kauemmas ja tuhahti: "kuraverinen, taidat luulla liikoja itsestäsi"
Hermione ei voinut uskoa että oli ollut niin typerä? Mutta se tuntui niin aidolle! Miksi hän oli rakastunut juuri tuohon poikaan?!

Eli päätin tehdä kiihkeän novellin. Aiheena on dramione ja 1 luku ei ole niin romanttinen mutta muut tulevat olemaan. Toivon että linkkaatte tätä ystäville ja silleen koska tän tekemiseen on mennyt TODELLA kauan. Pahoittelen kirjoitusvirheitä mutta tässä tää nyt on:


Luku 1