Onko täällä muita yksinäisiä yliopisto-opiskelijoita? Itselläni ei ole oikeen ketään kavereita yliopistolla. Ensimmäisenä vuonna sain moniakin kavereita muista opiskelijoista, mutta kaikki joiden kanssa ystävystyin enemmän vaihtoivat alaa tai muuttivat toiselle paikkakunnalle. Lopulta jäin jotenkin eristyksiin muista opiskelijoista ja aloin välttelemään yliopistolla käymistä. Tenttejä rupesin suorittamaan vain yleisinä tenttipäivinä ja kun sain tentin suoritettua pakenin akkiä kotiin.
Voisin valmistua yliopistosta n. vuodessa, mutta kaikki jäljellä olevat kurssit ovat sellaisia, joissa on läsnäolopakko tai ryhmätöitä. Minulla on käymättä jopa 1. vuoden kursseja =( Ahdistaa jo nyt valmiiksi, kun koulu alkaisi n. kahden viikon päästä. Asiaa ei auta yhtään se, että olin töissä n. 2 vuotta tässä välissä ja nyt en varsinkaan tunne ketään, kun monet samaan aikaan aloittaneista ovat jo valmistuneet.
Jotenkin hirveän epäonnistunut olo itselläni, kun monet hehkuttavat miten paljon ystäviä saivat yliopistolta ja oli ehdottomasti elämän parasta aikaa...ei vaan minulle. Kun vain nyt saisin itseäni niskasta kiinni...joitain ryhmätöitä olen tehnyt, mutta noilla kursseilla muu opiskelijat ovat olleet eri pääaineista.
Voisin valmistua yliopistosta n. vuodessa, mutta kaikki jäljellä olevat kurssit ovat sellaisia, joissa on läsnäolopakko tai ryhmätöitä. Minulla on käymättä jopa 1. vuoden kursseja =( Ahdistaa jo nyt valmiiksi, kun koulu alkaisi n. kahden viikon päästä. Asiaa ei auta yhtään se, että olin töissä n. 2 vuotta tässä välissä ja nyt en varsinkaan tunne ketään, kun monet samaan aikaan aloittaneista ovat jo valmistuneet.
Jotenkin hirveän epäonnistunut olo itselläni, kun monet hehkuttavat miten paljon ystäviä saivat yliopistolta ja oli ehdottomasti elämän parasta aikaa...ei vaan minulle. Kun vain nyt saisin itseäni niskasta kiinni...joitain ryhmätöitä olen tehnyt, mutta noilla kursseilla muu opiskelijat ovat olleet eri pääaineista.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Liian suuret odotukset? Itse olin aikoinaan yksin lähes koko opiskeluajan 4 vuotta siis. Seurustelin kyllä mutta muutoin olin todella yksinäinen. Yksinäinen olen nytkin 22 vuotta valmistumisen jälkeen. Elämä on kaikkea muuta kuin reilua. Itse olen mitä mukavin ihminen. En jaksa enää etsiä ketään elämääni. Suomalaiset ihmiset ovat jotenkin sairaita. Itsekkäitä omahyväisiä laput silmillä ja korvilla kulkevia. Erilaiset jäävät sina yksin. Ei heitä ketään huoli.
Siis MITÄHH!!!
Te "erilaiset" ootte justiinsa niitä helmiä joita kaukaa ihaillaan, koska että oo mitään ryhmäriippuvaisia laumasopuleita vaan pärjäätte pitkällä juoksulla ihan kuinka päin vaan koska ootte oppinu/osaatte luottaa itseenne ja kykyihinne.
Aivan mahtavaa jos oot opiskelemassa yliopistossa, ota homma haltuun ja hoida hommelit kunnialla kotiin, mahdolliset kamut ovat sitten bonuksia jos niitä sattuu siellä tulemaan, itsesi takia sä nyt olet siellä, siis herää ja skarppaa. Joku ryhmätyö nyt kyllä menee , pidät katseen kiinni pallossa ja teet nyt omaa tulevaisuuttas etkä lusmuile siellä enää, hoidat nyt ne ekan vuoden jutut pois retajamasta välittömästi.
Yliopistolla opiskelleena ja opettavana totean, ettei tenttien, kurssien eikä ryhmätöiden tekeminen edellytä sitä, että opiskelija tuntee kurssitoverinsa tai edes opettajansa. Ryhmätöiden tekeminen päinvastoin on hyvä tapa tutustua uusiin ihmisiin. Joten reippaasti tekemään rästityöt valmiiksi nyt syksyllä. - Olethan kertomasi mukaan ollut jo työelämässäkin. Ja kun valmistuttuasi aloitat työt jossain, joudut taas kaiken todennäköisyyden mukaan tekemisiin uusien ihmisten kanssa. Älä siis suotta jännitä. Mutta jos koet, että ihmisten kohtaaminen on sinulle tavallista vaikeampaa, ota selvää, millaista apua yliopistosi tai ylioppilaskuntasi tarjoaa opiskelijoille - ja muista, että et ole ainoa, joka niitä tukimahdollisuuksia käyttää.