Väsytit minut. Jos tarkoituksesi oli saada väistelyllä minut luovuttamaan niin onnitteluni - olet siinä onnistunut. Mutta tiesinhän minä jo muutenkin, että tunteeni olivat turhaa toivetta, toteutumattomia, ehkä yksipuolisiakin, vaikka välillä tuntuikin siltä että olisimme sopineet yhteen kuin vakka ja kansi.
Mutta tämä on jo nähty. Varatut miehet, jotka käyttäytyvät kuin poikamiehet, eivät koskaan puhu naisistaan, mutta eivät pysty ystävyyteenkään... En jaksa sitä enää toista kertaa, menen eteenpäin.
Olisit ollut minulle se yksi ja ainoa, ja kun sinuun ihastuin niin luulin sinun olevan vapaa, erehdyin jälleen kerran ja pitkään mietin myöhemmin onko suhteesi miten vakava, mutta ei sillä ole enää merkitystä. Rakastuin ja rakastin, nyt luovutin.
Näkyillään.
Mutta tämä on jo nähty. Varatut miehet, jotka käyttäytyvät kuin poikamiehet, eivät koskaan puhu naisistaan, mutta eivät pysty ystävyyteenkään... En jaksa sitä enää toista kertaa, menen eteenpäin.
Olisit ollut minulle se yksi ja ainoa, ja kun sinuun ihastuin niin luulin sinun olevan vapaa, erehdyin jälleen kerran ja pitkään mietin myöhemmin onko suhteesi miten vakava, mutta ei sillä ole enää merkitystä. Rakastuin ja rakastin, nyt luovutin.
Näkyillään.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tarkennuksena sanottakoon, että toivon elämän heittävän eteen seuraavan kerran jonkun vapaan, mukavan miehen, joka ei pelkää ja pystyy vastaamaan tunteisiini.
Nämä seiniin törmäämiset on jo koettu, ei kiitos enää.
Ja ihan irl, olet jutellut?
En näillä sanoilla. Viime kertaisen tapaamisen pohjalta tuli vain sellainen olo, että eiköhän tämä nyt ollut tässä. Ei jaksa anella murusia.
Ihan hyväkin toisaalta, ettei antanut mennä pidemmälle vaikka olin aivan viljaa ja valmis mihin vain. Pääsen yli - kiitos hänen mielenlujuutensa. :-)
Olet ap lukenut ajatukseni, ajattelen samoin. Mutta varma en ole ( oma tilanne )miehen varattuna olosta. Ihmettelen vaan miksi tuollainen käytös, jollei ollut muuta tarkoitusta kuin karkottaa luotaan. Meitä tällaisia naisia on, jotka uskovat yhdestä sanasta. Ei on ei. Se uskotaan kerralla, eikä siitä enempää. Haavat nuollaan piilossa.
Niinpä. Arvostan avoimuutta ja suoruutta. Ikinä en kyllä varattuna tekisi samoin, vaan olisin selkeä tilanteestani ja tunteistani. Olen niin hemmetin väsynyt näihin piirileikkeihin, joissa joudut liian syvälle ennen kuin tajuat virheesi ja sitten on järjen avulla vaikea saada tunteita loppumaan. Siihen toivoon on niin helppo jäädä roikkumaan: ehkä nyt sittenkin, mitä jos teen ison virheen, ehkä suhde on jo loppumassa, jne. jne.
Nyt. Universumi kuuletko! Lähetä polulleni vaihteeksi joku vapaa, kiinnostava mies, kiitos! Arvostaisin.
Tiedättekö, että asioista on hirveän helppo aina syyttä muita. Toinen mitä on helppo tehdä on kuunnella muiden hyviä neuvoja, mutta kaikki tilanteet on aina ainutlaatuisia. Jos tasan tarkkaan tiedät mitä toisen elämään kuuluu, tai tasan tarkkaan tiedät miten hänellä menee niin hienoa. Rakkauteen kuuluu myös se, että miettii, että miltäköhän siitä toisesta tuntuu ja pyrkii helpottamaan tämän oloa. Todella hienoa on myös miettiä, että kun minä nyt kärsin näin ja näin paljon niin laitetaanpa samalla mitalla takaisin. Siis, jos asioista ei pysty puhumaan niin eipä parane valittaakaan, eikä sillä ole mitään väliä onko sinkku, varattu, karannut, eronnut tai ihan mitä vaan. Niin ja monet ihmiset ei nyt kuitenkaan ensimmäisenä kenenkään kanssa sänkyyn hyppää. Mutta jotkut on tottuneet siihen, että kaikki tulee helpolla ja asioissa ei voi olla mitään mutkia tai pinna menee palasiksi.
Täällä palstalla on ihan typerää syyttää ketään, että ei mitään tee keskellä tuntemattomia. Ja aivan typerää myös pahan olonsa vuoksi kiusata muita, kun kukaan ei ole miksikään ajatustenlukijaksi syntynyt.
Tilanne on pikemminkin deja vu. Olen nähnyt tämän kaiken jo kerran ennenkin ja siksi ei enää jaksa. Sen miten halutaan ja otetaan mielellään sitä huomiota, mutta sitten mennään vaikeaksi ja kylmäksi jos ei aina olekaan toista varten, eikä halua asettaa kumpaakaan kiusalliseen asemaan yhteisten kavereiden edessä. En jaksa enää miettiä missä kulkevat ne näkymättömät rajat, joita pitäisi noudattaa, enkä halua toiste päätyä odottamaan jotain mitä ei koskaan tapahdu.
Kyllästyttää tämä elämä ja aina sen lyhimmän tikun vetäminen, kyllästyttää olla yksin ja se ainoa ikisinkku, joka on vaalinut ajatuksia rakkaudesta sillä välin kun muut ovat rakastaneet. Konkreettisesti. Jossain välissä vain tulee pysähtyä ennen reunaa.
Totota, kenelle mahtoi viestisi mennä. Ei varmaan minulle, kun en ihan nyt ymmärtänyt.
En tiedä tarvitseeko sitä edes ymmärtää. Ajattelin jo pärjääväni tällä kertaa fiksummin kuin viimeksi kun haksahdin varattiin, mutta loppujen lopuksi kortit ovat samat, eikä niitä voi pelata yhtään sen paremmin. Turha nostaa panoksia, turha bluffata ja kiitosnäkemiin haaveille, fyysisesti kuitenkin väistämättä yhä häntä näen.