vaikka niitä yrittää tappaa kaikin keinoin?
Mitä tehdä kun tunteet ei kuole
mikäneuvoksi
42623
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 42
Vanhimmat
En tiedä!!!!!!!!!!
Rakas, en halua rakkauteni sinuun loppuvan koskaan, vaikka ois mahdotonta.....3351<3<3<3
kuinka olet yrittänyt tappaa niitä ?
hirttämällä vai ampumalla vai napppien liikavetämisellä ?
Puhuuko itsestäsi vai jopa toisesta?
Oletko varma, että haluat TAPPAA tunteesi? Niin tehdessäsi tapat osan sisimmästäsi. Kokemusta on tästäkin... Jos haluat kuitenkin välttämättä tehdä niin, tässä on muutama neuvo, jotka olen huomannut toimiviksi. Koetan nykyisin olla kuitenkin käyttämättä näitä:
- koeta etsiä vikoja ihastuksen/rakkauden kohteesta
- teki hän mitä tahansa, koeta löytää siitä jotakin vikaa
- sanoi hän mitä tahansa, yritä nähdä asia kielteisessä valossa
- ota etäisyyttä tunteisiisi
- jos hän on pyöreähkö, ajattele häntä lihavana
- jos hän on hoikka, ajattele häntä liian laihana
- tartu jokaiseen pieneen yksityiskohtaan, jonka voi kääntää viaksi
- ajattele, että hän inhoaa sinua, vaikkei sitä näyttäisikään
Toimii, testattu on. Kuten sanoin, sillä on kuitenkin hintansa
Noi jutut vaan tappaa totaalisesti aloittajan tunteet.
Hinta on oma sisin joka on taatusti rikki tuollaisen jälkeen.
Sen jälkeen kukaan teveillä arvoilla varustettu ei halua olla kanssasi.
Sen jälkeen vedät puoleesi vain tosi kylmiä ja sairaita ihmisiä.
Jos sellaisia haluat elämääsi niin toimintamalli on oikea.
Rakkaus pitää ollapyyteetöntä. Se ei ole toisen vika koskaan jos juttu ei toimi. Näissä on aina kaksi ihmistä mukana. Älä tuomitse tai arvostele ihmistä jota väität rakastavasi. Tai jos edes välität siitä ihmisestä. Rakasta itseäsi ja ole luotettava.
Pysy sanojesi takana oli toinen millainen tahansa. Säilytä kunnioitus puolin ja toisin. Mooralisi saasinut toimimaan oikein. Rakasta sillä se saa hyvää aikaan.
Vikojen etsiminen ja tuomitseminen saavain pahaa aikaan. Ei sitä kannata tietoisesti ruokkia missään tilanteessa. Ole lempeä ja pitkämielinen.
Aivan niin, hyvyysvoittaalopulta. Olet oikeassa tuossa. Juuri samasta syystä en koeta edes turvautua niihin enää. Kun olin nuorempi ja typerämpi, tein noin, koska minuun sattui. Kirjoitin nuo neuvot oikeastaan herättääkseni ap:n siihen, ettei tunteiden tappaminen ole koskaan hyvä ajatus. Niiden eläminen ei ole aina helppoa, mutta parhaassa tapauksessa se saa meidät kasvamaan ihmisinä. Kunhan emme vain katkeroidu.
Ymmärrän tuskasi. Se on sitä kun on tuntenut suurta rakkautta. Suuren rakkauden jälkeen tunteet ei vaan tahdo kuolla millään.
Juu näin on,vaikeeta kuna ajattelee toista joka päivä.Minulla vähä samanlaisia juttuja,mutta kirsikkana kakun päällä se,kun mies ei voinu edes ilmoittaa suhteen olevan loppu,vaan tavalla tai toisella antoi uutta toivoa,luvattiin ett mennään Tallinnan risteilylle,matkat ym varasin ja maksoin,mies ei voinut edes ilmoittaa lapsellisesti tekstarilla ett tää loppu tähän.Oli meillä sen miehen kanssa kiva vkl juhannuksen jälkeen.Mies lupas ssitä jatätä,kesälomani meni päiv m....tämän takia.
Kiitos tkdman. Taidan olla liian kiltti ajattelemaan noin kuitenkin.
Hyvä niin. Kun sanoin, että sillä on hintansa, olisit itse se, joka sen maksaisi. Minä olen maksanut sen, eikä se ole halpa.
Been there done that, eikä hinta todellakaan ole halpa. Jos olisin tiennyt hinnan etukäteen, en olisi tunteiden tappamisleikkiin ryhtynyt, kun kyse ei ollut mistään pikkurakastumisesta muiden ketjussa.
Rakkautta lie, jotain tusinatuttavuutta syvempää, yhtenäisempää ja ihanampaa?
Tuota. Yritä pitää ne tunteet vain fantasioina, kosteina päiväunelmina. Älä tukahduta itseäsi, siitä seuraa vain pahaa.
Ajattelin et menen hypiisiin et unhda yhden ihmisen. Se ei ainakaan estä meitä ajatumasta yhteen jos iin kohtalo määrännyt. Se voi jopa auttaa siinä. Koska näin ei ole muuten tapahtunut. Toisaalta olen jo valmis omasta mielestäni jatkamaan eteen päin.
Tämä juttu o mielestäni läpikoluttu ja siitä ei mitään todellista tullut. Kaikkie voi kai kokeilla. Ainakin kerran :)
Jos tunteet vaatii tappamista, niin silloin on taustalla ajatusten ja tunteiden välinen ristiriita, eikös vaan? Ei tunteet tappamalla kuole, ei auta kuin käydä ne läpi ja hyväksyä ne, ja antaa ajan kulua. Tää on toki helpommin sanottu kuin tehty... muttei mahdotonta.
Näissä tilanteissa järkevä (?) itse suhtautuu asiaan usein torjunnalla, yrittämällä työntää kipua ja ahdistusta loitommas, mutta tällä tavoin kuitenkin vain ylläpidämme omaa tuskaamme. Ainoa tapa millä voimme selvitä kärsimyksestä on hyväksyä se sellaisena kuin se on, ottaa se omaan sydämeen ja antaa sille tilaa. "It hurts and hurts and hurts and it keeps on hurting. And then it heals." (Isabel Kliegman).
Älä syyllisty tappoon! Yksi hyvä keino on antaa niiden näivettyä kunnes kuoli koittaa luonnollisella tavalla. Toinen vaihtoehto on puhua ne selviksi. Mä lähden tästä haistelemaan ulkoilmaa ja töihin.
Minkä vuoksi me kaikki kirjoittajat olemme täällä, trollit mukaan lukien.
Nälkä on tunne, rakkaus on tunne. Molemmat voi tappaa, mutta senhän me tiedämme kuinka siinä käy.
Mua koskettaa tän ketjun kirjoitukset. Kiitos. Osuu, uppoaa, tunteet ei vaan haalistuneet mulla vielä.Mua kohtaan rakastamani mies tehnyt niin ikäviä pakenemisia ja loukannut tarkoituksella (kun tietää, mikä sattuu pahiten). Ehkä jotenkin noin sitten toimii hänen puoleltaan, kun tkd kertoo. En kestä enää lisää loukkauksia häneltä. Mutta tämä välitila on kamala. Tunteita niin paljon. Hän ei halua uskoa rakkauteen ja hyvään?
Hyviä neuvoja, kiitos niistä. Oma tunteeni on yksipuolista ja järjetöntä, eikä mene pois, ei unohtamalla, tukahduttamalla, elämällä niitä tunteita, ei millään. Olen miettinyt mikä tällaisen taustalla voi olla psykologisesti? Järjellä ei ainakaan ole mitään tekemistä tämän asian kanssa, kun en edes tunne toista kunnolla.
Psykologisesti olet tavannut ihmisen, jonka psyykkeen ongelmat kompottavat pahimmalla mahdollisella tavalla omien psyykkeen ongelmiesi kanssa. Nykyiset teoriat väittävät, että suuren rakkauden kautta yrität käsitellä uudelleen niitä elämäsi pahimpia ongelmia, joita et ole pystynyt aiemmin elämässäsi, yleensä suhteessa vanhempiisi, ratkaisemaan. Teoriat myös ennustavat, että ongelmien käsittely epäonnistuu uudelleen, ja seurauksena on paljon kipua ja kärsimystä. Teoriat ennustavat, että olet tuomittu jatkamaan tätä pään seinään hakkaamista rakastumisten kautta, kunnes joko ratkaiset lopulta psyykkeesi ongelmat tai kuolet pois.
Itse en kyllä lähtisi rakkautta tuolla tavalla yksipuolistamaan tai psykologisoimaan ja vielä niin, että ulkopuolinen nimimerkki psykologiasynkistelee yrittää väittää tietävänsä edellisen kirjoittajan tilanteen ja ongelmat. Ammatiltasi et ainakaan psykologi ole, kun noin vähällä taustatiedolla pystyt diagnooseja latelemaan. Tosin omasta tilantestasi voit puhua, mutta ihmiset ovat psyykkisesti melko erilaisa yksilöitä historiastaan, elämänkokemuksestaan, hermoston rakenteeltaan, pääkopan ominaisuuksiltaan tms.
Mitä tulee yksipuolisuuteen niin uskon, että yksipuolisuutta ei silloin ole jos vahvasti tuntee toisen tunteet. Mutta on eri asia haluaako toinen niillä tunteilla mitään tehdä tai niitä ylipäätään toiselle kertoa ja ilmaista. Silloin tosin ollaan samassa tilanteessa kuin yksipuolisten tilanteiden kanssa.
Kommentti koski rakastumisen psykologista teoriaa yleisellä tasolla, ei kenenkään yksilöllistä tilannetta.
Kommentti oli hyvä, kiitos siitä psykologsynkistelijälle. Tunnistan oman kuvioni. Kaikki on käyty läpi jo viime vuosikymmenen puolella ja taas palattu samaan pisteeseen. Pääseeköhän tästä koskaan? Suuret tunteet tekevät sokeaksi.
Tee niin kuin mä. En yritä tappaa tunteita, en ole oikeastaan yrittänytkään, vaikka vähän turhilta näyttävätkin. Mut kun pahimman kaipuun, epätoivon ja lohduttomuuden (tunnemyrskyn joka oli lähes ylivoimainen kestää) yli olen nyt lipunut niin aion vain nauttia hiljaa tyytyväisenä hänen läheisyydestään aina kun voin. Rakastaa kaukaa sillä mitä sisälläni on. Hänen ei tarvitse sitä ikinä enää tietää (kuulla) jos ei halua.
Ei se elämä siihen lopu että on ylimääräisiä helliä tunteita.
Minä teen juuri samoin.
Oi,tämä kommentti pelasti päiväni😀Täytyy opetella nauttimaan hetkistä,niistä pienistä jotka yhdessä vietämme❤️Rakastaa kaukaa💕
Niinhän se on. Ei sydän kysynyt lupaa, eikä kysy edelleenkään. Jos näin on, en voi asialle mitään.
Anteeksi.
Ei tunteita tarvitse pyytää anteeksi...! Tekoja tunteiden pohjalta joskus jos ne oikeasti vahingoittavat. Sitäkään ei mielestäni tarvitse pyytää anteeksi, ettei toinen tiedä, miten sinun tunteesi käsittelisi. Se on hänen ongelmansa ja ne ovat hänen tunnemuurejaan... Niin kauan kuin et aiheuta konkreettista haittaa hänen reaalielämälleen.
Pyysin anteeksi omalta järjeltäni, se on ollut jäässä jo pari vuotta hänen vuokseen. Tuskin häntä tunteeni häiritsee, enhän ole mitenkään häntä niillä vaivannut mitä nyt täällä niitä purkanut ja se onkin hyvä se.
ikävöit ja voit pahoin
Psykopaatti yrittää pois palstalta
Kielletyt tunteet voimistuvat. Niin se on. En kiellä enää tunteitani, mutta en välttämättä näytä niitä enää. Sekun ei ole tähänkään mennessä johtanut mihinkään...
Olisitko hävennyt olla minun kanssani? Onko se sosiaalisen statuksen varjelu tärkeämpää, vai mikä? Teinkö jonkun ison mokan jota en edes itse huomannut? Haen vain vastauksia. En suutu, sano vaan. Sitten voit jatkaa elämääsi ja minäkin unohdan.
Et tehnyt mitään väärää ja miksi sua olisin hävennyt. Syy oli varmaan aika ja matka.
Sinä olet minun sydämessä aina.
Meillä ei ole paljon välimatkaa.
nämä tunteet ei katoa mihinkään. sydän tekee mitä tahtoo, ihastuin!
Ajan myötä tunteet haalenee kun niitä ja tunteidensa kohdetta ei ajattele. On ajateltava muuta elämää ja suunnattava ajatukset muualle. Jos aina vain itse ajatuksillaan ruokkii tunteitaan ja ajattelee niiden kohdetta ne kasvaa. "Vika" on omassa ajattelussa. Täytyy olla tahtoa ja järkeä jättää mennyt taakse ja jatkaa matkaa, ei jäädä jumiin omiin tunteisiin.
Minulla on viime aikoina auttanut se, kun olen katsonut peiliin. Ymmärrän, miksi mitään ei tullut eikä tule. Joku ilman säröjä oleva on hänelle sopivampi kuin minä. Ei minunlaiseeni ihastuta kuin saduissa. Laskin kerran suojamuurini häntä kohtaan, en voi tehdä sitä uudestaan. En sen jälkeen, minkä vastaanoton sain silloin.
Mistähän se johtuu, etteivät kaikki osaa käsitellä toisen ihmisen rakastavaa sydäntä oikein? Ei kukaan voi sille mitään, jos ei pysty antamaan vastarakkautta. Kuten aiemmin ketjussa mainittu, tunteet eivät kysy lupaa, eikä niitä voi pakottaa. Silti toisen ihmisen tunteita pitäisi osata käsitellä hellävaroen. Niinhän meistä jokainen toivoo, että meille itsellemmekin tehtäisiin.
Kokeile mennä alastomana lattialle.