diagnoosi bipo 2

Olen kyllä mielensairauksista hyvinkin tietoinen. Koko elämäni niiden kanssa paininut. Omiin käsiini ottaisin varmasti, jos siihen pystyisin. Ei vakavassa masennuksessa ajatella loogisesti muutenkaan, se vie mennessään. Jos ei ihminen pysty luottamaan terveydenhuollon ammattilaisiin niin mihinkäs sitten. Olen itsekin lukenut itseni mielenterveys työhön, mutta teoria ei auta nyt tässä koska tämä tapahtuu minulle! Ihmettelen sitä, miten nykyään jätetään vaan ihminen yksin, eikä välitetä tai perehdytä hyvinvointiin. Sama koskee varmasti mm.leikkauspotilaita. mikään ei muutenkaan mene kenenkään kohdalla noin, että ensiksikin, toiseksikin. Lääkityksiä on varmasti yhtä monta kuin ihmisiä. Toiselle sopii joku mikä toiselle ei.

Ja kyllä välittäjäaine tasapainossa on aina ollut hämminkiä. Ei normaalissa perheessä kasvanut lapsi noin vaan saa raivareita ja masennus 7 vuotiaana ilman hyvää syytä. Lääkkeet pelastivat minut, joten aivokemiaa tämä on. Huumelääkkeitä en syö vieläkään, jos lamictal niihin lukeutuu niin sitä en tiedä. Muuten olen syönyt normaaleja mielialalääkkeitä.

Mullon ollu hypomaniaa, kuulemma. On totta, että vauhtia on elämän varrella ollut ajoittain uskomattomasti. En väitä että diagnoosini olisi aivan väärä, olen vaan shokissa. En tiedä miten käsittelisin tämän tiedon. Ja koska kyseessä on vahvasti perinnöllinen sairaus niin olen nyt huolissani myös lapsistani. Tämän piti olla mun oma henkilökohtainen helvettini.

Myös minä olen huolissani lapsistani :( En kestäisi jos he tämän sairauden saisivat... Minun mummolla ollut tämä sairaus mutta ei äidillä...

helena002a....Osa kirjoituksestasi on , kuin kirjoittaisit minun elämästä...Ikä suunnilleen sama kuin sinulla, ja asiani sössin ekan kerran 2000 luvun puolivälissä samoilla lääkkeillä, kuin sinä Efexor,Imovane ja lisäksi Lyrica..
Silloin pidettiin normaalina masennuksena.
Rahaa meni mitä ihmeellisimpiin juttuihin, mutta sitä ei mitenkään yhdistetty asiaan, ja rahaa paloi aivan järjettömästi.

Nyt 10 vuotta myöhemmin tuli uusi todella paha hypomaniajakso. Minulle määrättiin Lyricaa toiseen sairauteen, ja en olisi halunnut alkaa sitä syömään, mutta ei auttanut vastaväitteet...toiseen sairauteen siitä olikin hyötyä.
Ikävä sivuvaikutus sillä oli , eli hypomanian se laukaisi, ja meni todella lujaa.
Olin todella tehokas noin puoli vuotta , rahaa paloi, sitten totaali romahdus ja diagnoosi bibo 2.
Nyt lääkitykseni on Deprakine, jota vielä säädellään, ja hiukset toistaiseksi vielä päässä, ja toivottavasti pysyy.

Masenuskausi on nyt menossa, ja en tiedä kuinka elämä jatkuu..Työpaikka vielä on, mutta en tiedä kuinka kauan.
Tunnen, että minulla ei ole yhtään stressin sietokykyä enää jäljellä :(.

Elämää jos pitää miettiä taaksepäin, niin varmasti olen sairastanut tietämättäni jo pitkään, sillä menneisiin vuosiin mahtuu kaikenlaista tapahtumaa.