Armeija ei ollut minuavarten, eikä ollut "hyvinvointivaltiolla" tarjota vaihtoehtoa, että"jää vaan siviliin"
Itse 19-vuotiaana jouduin vastointahtoisesti menemään armeijaan. En uskaltanut kieltäytyäkkään, koska asuin silloin vielä kotona. Sivarrinkaan en uskaltanut mennä kotona olleen ilmapiirin vuoksi.
Uskoin, että pääseen armeijas 6kk, mutta ei ne pakottivat minut olemaan 9kk. Miksi?
Se oli minulle likaa. Minä vemppasin, makasin sairastuvalla. Olin jostain syystä usein kovassa kumeessa ja minut siirrettiin roiseen varuskuntaan sotilassairaalaan sairastamaan.
Sain myös armeijasta masennuslääkityksen. Tapasin lääkäriä 2vk välein. Siellä jotkut ylemmät pamput meinasivat pistää minut kahdeksi vuodeksi pois "palveluksesta" en suostunut, koska kotona minut oltaisiin ammuttu.
Armeijan jälkeen olen joutunut mm. psykoterapeutilla keskustelemaan armeijasta saaduista traumoista. Harkitsin armeijassa jopa itsemuraa. Meillä oli siellä eräs korkea rakennus, jonka päälle kiipesin ja mietin hyppäänkö?
No jostain syystä en hypännyt mutta se oli myös lähellä.
Armeijassa en ollut yksilö, juuri se ketä oikasti olen olin vain tykkimies NN. Ja minut pakotettiin tekemään valtiolle työtä ilman palkkaa 9kk ajan.
Nyt olen töissä käyvä perheellinen. Minula on kaksi poikaa, tulen kasvattamaan heidät siten, että he valitsevat joko sivarin tai vapautuksen.
Armeija kävi psyykkeni päälle. Se ei todellakaan ollut sen arvoista.
Asevelvollisuusikäinen, jos hiemankin epäilet onko armeija sinun paikkasi, mene sivariin.
Itselleni armeijasta ei seurannut kuin murhetta.
Älkää nuoret menkö se tuhoaa osan nuoruudestanne. Ihan kuten minunkin.
Itse 19-vuotiaana jouduin vastointahtoisesti menemään armeijaan. En uskaltanut kieltäytyäkkään, koska asuin silloin vielä kotona. Sivarrinkaan en uskaltanut mennä kotona olleen ilmapiirin vuoksi.
Uskoin, että pääseen armeijas 6kk, mutta ei ne pakottivat minut olemaan 9kk. Miksi?
Se oli minulle likaa. Minä vemppasin, makasin sairastuvalla. Olin jostain syystä usein kovassa kumeessa ja minut siirrettiin roiseen varuskuntaan sotilassairaalaan sairastamaan.
Sain myös armeijasta masennuslääkityksen. Tapasin lääkäriä 2vk välein. Siellä jotkut ylemmät pamput meinasivat pistää minut kahdeksi vuodeksi pois "palveluksesta" en suostunut, koska kotona minut oltaisiin ammuttu.
Armeijan jälkeen olen joutunut mm. psykoterapeutilla keskustelemaan armeijasta saaduista traumoista. Harkitsin armeijassa jopa itsemuraa. Meillä oli siellä eräs korkea rakennus, jonka päälle kiipesin ja mietin hyppäänkö?
No jostain syystä en hypännyt mutta se oli myös lähellä.
Armeijassa en ollut yksilö, juuri se ketä oikasti olen olin vain tykkimies NN. Ja minut pakotettiin tekemään valtiolle työtä ilman palkkaa 9kk ajan.
Nyt olen töissä käyvä perheellinen. Minula on kaksi poikaa, tulen kasvattamaan heidät siten, että he valitsevat joko sivarin tai vapautuksen.
Armeija kävi psyykkeni päälle. Se ei todellakaan ollut sen arvoista.
Asevelvollisuusikäinen, jos hiemankin epäilet onko armeija sinun paikkasi, mene sivariin.
Itselleni armeijasta ei seurannut kuin murhetta.
Älkää nuoret menkö se tuhoaa osan nuoruudestanne. Ihan kuten minunkin.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Luin tekstisi läpi moneen kertaan ja tulin siihen tulokseen, että sinut on varmaan telakoitu ohjesäännön vastaisesti.
Tehtiinkö sinulle edes kunnolla rektaalitarkistusta? Sitä kautta olisi kyllä havaittu tuo sinun masennustilasi.
Mitä höpiset jostain rektaalitarkistuksista? En halunut käydä armeijaa, mutta valtio pakottaa suorittamaan sen tai pakotti siihen aikaan. Nyt jos on masennus diagnoosi armeijaan ei edes oteta. Eli mielestäni minut olisi pitänyt vapauttaa armeijasta lääkärin diagnoosilla.
Siviilielämässä pärjään hyvin. On omistusasnto, vakituinentyö/ammatti, perhe/olen naimisissa. Hoidan työni tarkkaan ja tunnollisesti. En ole armeijaa käyvää sorttia.
Asevelvollisuus kuuluu historiaan. Minusta oli armeijassa enemmän haittaa kuin hyötyä.
Kaltaisesi itkupilli ei ansaitse Suomen kansalaisuutta. On se armeija hirveä paikka, siellähän joutuu heräämään jo kuudelta, sijaamaan oman punkkansa, pesemään hampaansa, käymään aamulenkillä, syömään ihan itse, opiskelemaan suunnistusta ja ensiapua, yöpymään teltassa, paskantamaan riu-ulta ja monia muita asioita joita siviilissä voi hyödyntää. Mutta eihän teille äidin pikkupojille mikään passaa kun äiti on kotona pullankin valmiiksi pureskellut.
Lopeta tuollainen sivarimainen vollotus ja ole mies kerrankin elämässäsi.
Minulla on vakituinen toimi. Omistusasunto, vaimo ja lapset. Maksan veroja valtiolle. Teen työni tunnollisesti ja tarkasti.
Armeija on militarismia. Kysynkin taas miksi asevelvollisuus on yhä pakollinen?
Minulle armeijasta ei ollut mitään hyötyä. Se oli hukkaan heitettyä aikaa. Kaikki armeijassa viettämäni aika oli pois valtion verotuloista.
hae armeijan jälkeiseen siviiliin sitten.
rintamakarkuruudesta et varmasti perheenpäänä halua päätäsi menettää jotenka
suosittelen kaltaisillesi läskeille ehdottomasti.
****ja kaikki te muut... kannattaa huomata että tämän kaltaista juttua samoilla sanaparsilla on tullut about kuukauden verran tuolta rajatolppien takaa.
ja tämän sanon koska tiedän ettei moni Suomalainen siviilipalvelusmies moisia huutele useaan kertaan useassa eri mediassa!
tehkää omat johtopäätöksenne.
Vitun idioottimouho hanki lääkitys.
hanki itse? peilaat ainakin perhanan hauskasti.
Itse peilaat teinisurkimus. Mene koulupsykologin juttusille.
Et masentunut armeijan vuoksi, vaan masennuit armeijassa ollessasi luontaisen heikkoutesi takia.