Kiusaamista pitäisi käsitellä enemmänkin liikeyrityksiin kuuluvana kuin koulumaailmaan kuuluvana käsitteenä.
Siksi kiusaamiselle pitäisi antaa liikemaailman termit, ja keskustella siitä aiheutuvista sosiaalisista ongelmista sekä yhteiskunnan yritysten rakenteellisesta toimimattomuudesta.
Miksi yritysmaailmasta eikä koulumaailmasta lähtöisin ?
Esimerkkinä voisi ajatella pientä kyläkoulua jossain peräkylässä.
Yleensä oppilaat tulevat toimeen keskenään, koska ihmiset tarvitsevat toisiaan, sen sijaan, etä kilpailisivat kilpailevissa yrityksissä toisiaan vastaan.
Toinen esimerkki on kaikille tuttu sisäoppilaitos, jossa oppilaat kilpailevat vanhempiensa ja heidän yritystensä antaman esimerkin mukaisesti.
Sisäoppilaitoksissa kaikki kilpailevat toistensa kanssa, eikä kukaan tarvitse oikeasti toistensa apua, ja vaikka tarvitsisivatkin, niin yritysmaailmasta opitun esimerkin mukaisesti toiset nähdään häviäjinä ja itse voittajana.
Mitä vastikkeeton voitto tarkoittaa terminä ?
Kiusaaminen loppuu yleensä silloin, kun kiusaaja joutuu tekemään enemmän työtä, kuin vastineeksi saa hyötyä kiusaamisestaan.
Kiusaamalla toisia saadaan jotain sellaista, kuten arvonantoa ja huomiota toisilta, mitä kiusaaja ei voisi normaalisti saada tai ei koskaan kykenisi saamaan.
Hävittämällä yleistä rauhaa ja luottamusta kiusaaja ottaa toisilta nämä, ja muuttaa ne omiin tarkoitusperiinsä paremmin sopiviksi.
Kiusaaja ei rakenna yhteistä rauhaa ja luottamusta, eikä tee työtä tehokkaimmalla mahdollisella tavalla yhteisten tarkoitusperien eteen.
Kiusaaja ostaa jotain halvalla, pilkkoo sen, hävittää loput, ja myy hyvään hintaan osan, saaden itse enemmän kaupasta kuin muut, jotka ovat olleet osallisina kaupankäynnissä yleensä pakon edessä.
Tällainen toiminta on kuin suora kuvaus yritysmaailmasta.
Ministerit ja johtajat eivät halua linkittää valehtelemista, kiusaamista, ihmiskauppaa ja pornoa rahan tekemiseen, koska silloin yrityksiä voitaisiin valvoa tehokkaampien keinojen avulla, ja ihmisiä ei voisi hyödyntää kyseenalaisilla menetelmillä.
Sen sijaan kehitellään projekteja, jotka lähtevät siitä lähtökohdasta, että kiusaamisongelma on koulumaailmasta lähtöisin, mikä on tietenkin virheellinen päätelmä.
Ongelma on yhteiskunnallinen, ja koska suurin osa ongelmasta tulee talouden toimimattomuudesta, niin katse tulisi suunnata talouselämän jättiläisiin, jotka määrittelevät ne yhteiskunnan pelisäännöt, joiden mukaan ihmisten odotetaan yhteiskunnassa elävän.
Nuorten odotetaan kasvavan ymmärtämään, että kiusaaminen on olennainen osa taloudellista kilpailukykyä.
Ministerit ja johtajat tuntuvat ajattelevan näin - jos eivät avoimesti, niin ainakin salaa mielessään.
Siksi kiusaamista ei saada kitkettyä pois yhteiskunnasta helpolla.
Siksi kiusaamiselle pitäisi antaa liikemaailman termit, ja keskustella siitä aiheutuvista sosiaalisista ongelmista sekä yhteiskunnan yritysten rakenteellisesta toimimattomuudesta.
Miksi yritysmaailmasta eikä koulumaailmasta lähtöisin ?
Esimerkkinä voisi ajatella pientä kyläkoulua jossain peräkylässä.
Yleensä oppilaat tulevat toimeen keskenään, koska ihmiset tarvitsevat toisiaan, sen sijaan, etä kilpailisivat kilpailevissa yrityksissä toisiaan vastaan.
Toinen esimerkki on kaikille tuttu sisäoppilaitos, jossa oppilaat kilpailevat vanhempiensa ja heidän yritystensä antaman esimerkin mukaisesti.
Sisäoppilaitoksissa kaikki kilpailevat toistensa kanssa, eikä kukaan tarvitse oikeasti toistensa apua, ja vaikka tarvitsisivatkin, niin yritysmaailmasta opitun esimerkin mukaisesti toiset nähdään häviäjinä ja itse voittajana.
Mitä vastikkeeton voitto tarkoittaa terminä ?
Kiusaaminen loppuu yleensä silloin, kun kiusaaja joutuu tekemään enemmän työtä, kuin vastineeksi saa hyötyä kiusaamisestaan.
Kiusaamalla toisia saadaan jotain sellaista, kuten arvonantoa ja huomiota toisilta, mitä kiusaaja ei voisi normaalisti saada tai ei koskaan kykenisi saamaan.
Hävittämällä yleistä rauhaa ja luottamusta kiusaaja ottaa toisilta nämä, ja muuttaa ne omiin tarkoitusperiinsä paremmin sopiviksi.
Kiusaaja ei rakenna yhteistä rauhaa ja luottamusta, eikä tee työtä tehokkaimmalla mahdollisella tavalla yhteisten tarkoitusperien eteen.
Kiusaaja ostaa jotain halvalla, pilkkoo sen, hävittää loput, ja myy hyvään hintaan osan, saaden itse enemmän kaupasta kuin muut, jotka ovat olleet osallisina kaupankäynnissä yleensä pakon edessä.
Tällainen toiminta on kuin suora kuvaus yritysmaailmasta.
Ministerit ja johtajat eivät halua linkittää valehtelemista, kiusaamista, ihmiskauppaa ja pornoa rahan tekemiseen, koska silloin yrityksiä voitaisiin valvoa tehokkaampien keinojen avulla, ja ihmisiä ei voisi hyödyntää kyseenalaisilla menetelmillä.
Sen sijaan kehitellään projekteja, jotka lähtevät siitä lähtökohdasta, että kiusaamisongelma on koulumaailmasta lähtöisin, mikä on tietenkin virheellinen päätelmä.
Ongelma on yhteiskunnallinen, ja koska suurin osa ongelmasta tulee talouden toimimattomuudesta, niin katse tulisi suunnata talouselämän jättiläisiin, jotka määrittelevät ne yhteiskunnan pelisäännöt, joiden mukaan ihmisten odotetaan yhteiskunnassa elävän.
Nuorten odotetaan kasvavan ymmärtämään, että kiusaaminen on olennainen osa taloudellista kilpailukykyä.
Ministerit ja johtajat tuntuvat ajattelevan näin - jos eivät avoimesti, niin ainakin salaa mielessään.
Siksi kiusaamista ei saada kitkettyä pois yhteiskunnasta helpolla.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.