Sitä tämän on oltava, enemmän kuin pelkkä ihastus, näin ei ole ennen päässytkään käymään. Olet ajatuksissani jatkuvasti enkä keksi sinusta mitään huonoja puolia, olisit täydellinen minulle. Tuntuu kuin olisit kohtaloni, niin hölmöltä kuin se kuulostaakin. Välillä olen aistivinani, että vihjailet pitäväsi minusta mutta kuvittelenko vain kaiken. Välitän sinusta niin paljon, että haluan sinun olevan onnellinen, kun vain tietäisin oletko sitä nyt. Rohkenisinko avautua sinulle vai annanko mahdollisen onnen lipua ohitse ja katua sitä kenties koko loppuelämän?
Taidan rakastaa sinua
misjuu
18<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Rohkenet :)
Yksi pikku vinkki ap: tuollaista ei todellakaan kannata kysellä täällä.
Kauniisti kirjoitat. Ajattelisipa minunkin kaivattuni minusta noin. Mutta se on minulla vain harhaa.. En ole koskaan ollut niin onnekas että joku vielä kaipaisi minun perääni.
meneekö miehelle?
En o aloittaja mutta nainen ja jotain samanmoista mietteissä.
Aloitus on suloinen. Enkä halua omia sitä enkä tätä kysymystäkään.. kunhan jostain
Ei kannata missään avautua,ei todellakaan kannata, mielummin tee jotakin hyväntekeväisyystyötä kuten tue vaikkapa pelastakaa norpat yhteisöä tai rahoita feisbuukkia.Nyt lopetat tollaset höpinät ja ryhdistäydy- et avaudu ja sillä sipuli!
Tämä oli hyvä.
Täysin samat ajatukset täällä
Ehkä me kohtaamme vielä?
Suojatie...?
Itse asiassa taitaa olla muutama suojatie matkan varrella.
Aloitus menee miehelle. Onneksi saan nähdä häntä taas ensi viikolla.
Missä näet häntä?
Mikä ihana viesti täällä odotti....Minäkin rakastan sinua.
Kaikki mitä kirjoitit on samaa maailmaa omien ajatusteni kanssa.
Voi elämä kun haluaisin sinut, enemmän kuin mitään muuta. Pystynköhän huomenna pitämään näppini erossa sinusta.
No miten eteni, pystyitkö pitämään näppisi erossa?
Perusjutusteluunhan se taas jäi vaikka mieli ois tehnyt paljon enemmän muttei rohkeus riittänyt. Ei siis ole edistynyt...
Mitä on elämä kun kaikki on periaatteessa hyvin, mutta puuttuu jotain, se jonka kerran näki, joka aina uudelleen osoittautuu oikeaksi. Jäädäkö ja odottaa sopivaa hetkeä vai tehdäkö jotakin ja sekoittaa molempien elämät?