En ole kiinnostunut ihmisistä

Aika alfa! :D

Kun kuitenkin olet muuten yhteiskuntataitoinen, käyt töissä, pystyt opiskelemaan ja harrastamaan, ja vielä asia ei sinua rassaa, niin ei kai sen elämääsi haittaa.
Jos on itsekäs, tyly ja erittäin hankalasti lähestyttävä, niin sosiaalisuutta vaativa työ ei ole juttusi. Mikäli pysyt hoitamaan asiallisesti ja kohteliaasti kontaktit, etteivät läheiset ja työkaverit ja asiakkaat siitä kärsi, niin sekin on ok.
Jokaisen pitää toimia ja tehdä asioita elämässä, joista ei itse hyödy ja silloin kannattaa ajatella, etten itsekään pärjää täällä erakkona. Mikäli aina toimii itsekkäästi, niin auttajia ja tukijoita on harvassa, kun kokee olevansa lirissä.
Ihmisinä olemme erilaisia ja yksilöitä. Et kai sinä narsisti ole, et ainakaan paha sellainen. Mikäli sitä olisit, niin et sitä itsessäsi tunnistaisi ja asiaa ihmettelisi. Voihan iän myötä tapahtua, että kasvat empaattisempaan suuntaan.

Ei kannata teeskennellä muuta kuin on. Mutta ei silti pitäisi olla töykeä muita kohtaan vaan asiallinen. Mitä sitä turhaa hölisemään jos ei ole asiaa eli voi olla hiljaakin, olematta kuitenkaan ylpeä. Luultavasti kaltaisesi tyyppi ei kiinnosta myöskään muita ihmisiä. Itse en ole kiinnostunut etenkään ihmisistä jotka eivät osaa kuunnella vaan keskittyvät papattamaan omia asioitaan. Varsinkaan en ole kiinnostunut sellaisista ihme tyypeistä jotka teeskentelevät iloista ja ystävällistä mutta todellisuudessa ovat negatiivisia valittajia ja selkäänpuukottajia. Tervettä kriittistä palautetta saa antaa kun aihetta on mutta voi tehdä sen asiallisesti eikä haukkumalla pystyyn heti kun saavat mukamas tekosyyn suuttua. He eivät yleensäkään kykene asialliseen käyttäytymiseen, vaan ollaan aina joko niin tekopirteää, kunnes seuraava kohtaus iskee. En myöskään tosin ole kiinnostunut niistä ylpeistä hiljaisista jotka yrittävät leijua koko ajan muitten yläpuolella.

" - en ole kiinnostunut myöskään muiden asioista suuremmin, ellei niillä ole mitään tekemistä minun kanssa"

Mietipä millaista on olla tuollainen ja vielä nainen. :) Minulle on ollut aina ihan sama mitä ihmisille niin sanotusti kuuluu elämässään, kenenkään avioitumiset tai lasten saamiset tai talon ostot ei voisi vähempää kiinnostaa. Naisten sosiaalisuudessa nuo tiedot ovat kuitenkin kovaa valuuttaa ja keskustelu pyörii yleensä yhteisten tuttujen kuulumisten ympärillä.

Jos itse koettaisin lyhyesti kiteyttää mistä olen kiinnostunein, niin sanoisin että tieteistä ja ehkä ihmismielen analysoinnista. Muissa ihmisissä minua kiinnostaa kyllä se, mikä heitä motivoi, mitä he pelkäävät elämässään tai mitä tuntevat missäkin tilanteessa.

Minun käy usein kateeksi miehiä tuossa suhteessa, he kun saavat olla kiinnostumattomia naapurin serkun lapsen syntymästä ilman että heitä pidetään poikkeavina.

Saako udella, minkätyyppinen kasvatus aloittajalla on ollut? Mietin usein sitä, onko tämä luonteenlaatuni synnynnäinen vai kasvatuksen myötä tullut. Veikkaan synnynnäistä, koska siskoni poika on aivan samanlainen ja siskoni on äitinä ollut hyvin erilainen kuin omani.

Mahdollisesti eristäytynyt persoonallisuushäiriö. Se ei yleensä vaadi hoitoa.

Miksi pitäisi olla kiinnostunut toisista? Itse myönnän sen että hyvin harvat ihmiset oikeasti kiinnostavat minua. Ja en jaksa monesti kaikkia niitä ongelmia joita ihmissuhteet tuottavat. Eikä minua kiinnosta kuunnella jonkun ihmisen puheita omasta, tylsästä elämästään. Etenkin on puuduttavaa jutella perheellisten ihmisten kanssa. Tai joidenkin uraihmisten, jotka puhuvat vain siitä hienosta urastaan ja työstään.

Olen kai jotenkin eristäytyvä ja itsekeskeinen. Myönnän senkin että useimmat ihmiset kiinnostavat minua vain jos voin saada heistä jotain hyötyä. En ole kuitenkaan mikään narsisti tai sosiopaatti ja koen myös myötätuntoa. Mutta en siinä mielessä että kokisin jotain suurta tarvetta kuunnella toisten vastoinkäymisiä. Minulla on omia ongelmia ihan tarpeeksi, ei toisten jutut kiinnosta.

En voi ymmärtää ihmisiä jotka juoruilevat muiden ihmissuhteista ja elämistä. Eikö heillä ole mitään omaa elämää? Ovatko he vain kiinnostuneita muista? Enkä myöskään tajua ihmisiä jotka asuvat jonkun kanssa. En voi ymmärtää miksi joku haluaisi perustaa perheen tai mennä naimisiin.

En ole kuitenkaan antisosiaalinen. Tulen toimeen muiden kanssa jos on tarvetta enkä vihaa ketään. Mutta joskus on vaikea tajuta sitä loputonta sosiaalisuuden tarvetta ja kiinnostusta jota ihmiset kokevat toisiaan kohtaan. Kaipa olen vaan erilainen.

Itse en ole kiinnistunut yhtään mistään enää. Joskus parikymppisenä kiinnosti vain naiset, ja kunka päästä panemaan.

Moi,tiedän että tosi vanha kirjoitus. Mutta oon 21v tyttö ja en oo ikinä ollu suhteessa eikä mua oo ikinä kiinnostanut ihmiset enkä oo tuntenut ikinä rakkautta. Mutta ei siinä mitään väärää ole,se on vaa ärsyttävää kun muut kaverit tms sukulaiset kyselee et "joko sulla joku on" tms.🤷🏼‍♀️

On ihan ok olla misogyninen ihminen on keskimäärin turha paska kiusaaja joita kannattaisi työntää junan alle paljon enemmän mitä on olemassa.

Hyppää junan alle