Hei. Ajattelin purkautua tänne, kun en muutakaan paikkaa keksinyt.
Minulla on ollut vaikea elämäntilanne viime kuukausina (työttömyys) jota olen yrittänyt sietää hammasta purren, sekä sen myötä tullut rahapula.
Olen ollut voimieni lähes äärirajoilla. Tässä eräänä päivänä istuin sittn iltaa ajatellen nauttia viimeisillä rahoillani ostamani aterian. Silloin äitini soitti ja ilmoitti tulevansa käymään puolen tunnin kuluttua. Olin väsynyt, mutta samaan aikaan toisaalta hyvillään, koska hän oli tuomassa kirpputorilta saamiani rahoja jotka totisesti tlisivat tarpeeseen.
No, äitini sitten tulikin ja kauppakassin kanssa. Äitini itsevarma olemus ja kauppakassi olivat jotain jota en pystynyt yllättäen oikein käsittelemään. Menimme sisälle ja äitini pyysi kaivamaan ostamansa munkkipossut ja laittamaan kahvia/teetä. Katoin pöytään sen mitä tarvitsimme ja istuuduin, toisaalta hyvillään että minulla oisi mahdollisuus äidin kanssa olla läsnä, harvoin kun sellaisia tilanteita tuli. Yllättäen äitini imoittikin että hän istuu nojatuoliin, ei viereeni. Tunsin miten energia ikään kuin pakeni minusta, ja tunsin mielipahaa. Olisin tarvinnut äidin läsnäoloa ja hetken jakamista kanssani. Loppuajan äitini istui nojatuolissa ja minä vastailin vaisuna hänen kysymyksiinsä.
Lopulta en enää kestänyt oloani, vaan epäilin että äitini tiesi miten vaikeaa minulla oli, ja pyysin häntä lähtemään. Hän oli täysin ylllättynyt. En jaksanut juuri edes hyvästellä häntä, olin niin loppu.
Vierailun jälkeenminulla on ollut täysin arvoton olo, äitini on tähän mennessä ollut minulle läheinen, ainakin olen luullut niin. Nyt mietin, miksi hän "hylkäsi" minut vaikealla hetkellä. Äitini mielestä olen kiittämätön. Mitä mieltä te olette?
Energiatasoni ovat ihan tyhjät, ja tunnen itseni pahviseksi. Olen yrittänyt sopia äidin kanssa, mutta hän on reissussa eikä vastaa.
Ei niin pahaa etteikö jotain hyvääkin, ylihuomenna olisi aloitus uudessa työpaikassa, sain viimein töitä. En tunne kuitenkaan oloani omaksi itsekseni.
Olen herkempi kuin äitini, ja minulla on tunne että hän ei ymmärrä tai arvosta herkkyyttäni, eikä ymmärrä kuinka tärkeä minulle olisi, että istuttaisiin esim. saman pöydän ääressä. Äitini oln ollut tärkeä side ulkomaailmaan työttömyyden kestäessä, mutta nyt tuntuu kuin minut olisi petetty...
Oman äidin vierailu jätti täysin tyhjän olon..
5
<50
Vastaukset
- enoikeinkäsitä
Jos ihan rehellinen olen, niin en ymmärrä noita energiajuttuja: en usko että ihmisestä virtaa jotain energiaa toiseen tai joku on sitä vailla. Uskon kyllä että ihmisellä on kuolematon sielu ja henki.
Olet ollut tiukalla ja hermosi ovat kireät. Äidilläsi on voinut olla vailla selkä kipeä ja muuten väsynyt ja on halunnut istua pehmeällä tuolilla. En tulkitsisi hänen käytöstä hylkäämisenä. Olette jo aikuisia ihmisiä ja eikö silloin saman huoneen ja tilan jakaminen ja läsnäolo ole riittävää.
Taidat olla jotenkin ulalla moisten energiajuttujesi kanssa.
Hienoa ja onneksi olkoon, että sait töitä. Eiköhän elämä jälleen ala siitä luistamaan. Ja toivottavasti saatte äidin kanssa välit kuntoon. - UskovaNoora
Aloittaja, uskon ymmärtäväni miltä sinusta tuntuu, vaikken minäkään energia-sanaa tuossa mielessä käytä.
Olen tosi herkkä, ja toisen ihmisen pienikin poispäin suuntautuva ele saattaa aiheuttaa minulle arvottomuuden ja hylätyksi tulemisen tunteen. Lisäksi se, että tiedostan voineeni tulkita väärin toisen eleen ja että toinen saattoi olla hämmentynyt ja surullinen omasta reaktiostani, saattaa ahdistaa minua ja aiheuttaa minulle syyllisyyttä kaiken kukkuraksi.
Ihmissuhteet ovat niin monimutkaisia.
Neuvoksi annan, että päätä olla joustavampi ja vähemmän herkästi loukkaantuva seuraavan kerran, kun olet tekemisissä äitisi kanssa. Tee päätös siitä ja keskity muihin asioihin välittömästi sen jälkeen.
Olen itse uskossa Jeesukseen ja saan kaikkien pettymysten ja ahdistavien tilanteiden jälkeen aina rauhallisemman olon, kun rukoilen Jumalaa johdattamaan minua oikeaan suuntaan myös ihmissuhteissa ja antamaan sille toiselle ihmiselle tiedon, että välillämme vallitsee sopusointu sielullisella tasolla.
Hienoa että sait työpaikan, johdatusta! Kuulostaa jotenkin psykoottiselta tuo.
- kassuliini
Tuntemuksesi johtuvat ehkä siitä että olet herkkä ja myös työttömyys on raskas asia.
Mutta en käsitä sitä, että tulkitsit hylkäämiseksi sen, että äitisi istui nojatuoliin eikä pöydän ääreen! Hänhän jäi samaan huoneeseen. Lisäksi hän tuli sinun luoksesi kauppakassin kanssa. Hän oli varmaan vain väsähtänyt ja istui siksi nojatuoliin.
Ei äitisi ''hylännyt''sinua, tulkitsit eleen herkistyneessä mielessäsi väärin ja ylimitoitetusti.
Me ihmiset emme voi mennä toisen ihmisen pään sisään katsomaan miten toinen tuntee ja kokee. Siksi äitisikään ei voi tietää sinun kaikkia tuntemuksiasi. Ymmärrän kyllä että äitisi '' itsevarma olemus'' tuntui jotenkin korostavan sinun tuntemaasi voimattomuuden tunnetta. Mutta ehkä äitisi oli vain iloinen tultuaan katsomaan tytärtään? - Tiikerinpäivä
Miksi et vaan kysynyt " hei mä katoin tänne, oiskiva istus täs pöydän ääressä, mut jos haluat, niin voit tietty isua siellä" :)
Ja sinuna hakeutuisin terveydenhuoltoon hakemaan keskusteluapua. Selkeästi vaikutat kuormittuneelta.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1202081
- 1561977
Olen miettinyt kauan
miten reagoisin, kun näen sinut taas. Ehkä ladannut tuohon hetkeen liikaa odotuksia. Ja sitten kun lopulta olit siinä, h281926Ostiko maailma sinut minulta?
Kun et enää resonoi kuin ennen. Kun et enää ihmetellen katso ympärillesi ja pohdi mitä mäen takana on? Ymmärrän ja tue141173- 51987
- 85946
Minna Kuukka joutui jekuttamaan ovelasti TTK:n takia - Tästä oli kyse - Tunnustaa: "No joo, joo..."
Symppis Minna Kuukka! Minna on kyllä erinomainen valinta Tanssii Tähtien Kanssa -oppilaaksi - vai mitä mieltä olet? To23875- 114834
Minä tunnen sinut
Ja mitä enemmän sinua opin tuntemaan, niin sitä enemmän sinusta pidän. Aivan kaikessa näen hyvän. Upean, vahvan, täydell50811Mihin olet kadonnut kaivattuni?
Mulla on niin ikävä sua että järki lähtee😔 Pakoilit, pakoilet vieläkin ja nyt susta ei näy merkkiäkään. Tätä päivää oon32779