Hyväntahtoista pilkkanaurua ei ole olemassa

Muutama vuosikymmen sitten pilkkanauru oli suosittu huvi. Vanhemmat eivät juurikaan "nähneet" lapsiaan paitsi silloin kun saivat hyvät naurut näitten kustannuksella. Näistä pilkkanauretuista lapsista tuli hiljaisia kilttejä koululaisia joita sitten koko luokka nauroi ja kaikilla oli hauskaa. Jotkut ottivat pellen roolin ja nauroivat itselleen muitten mukana. Jotkut vetäytyivät "ylhäiseen" yksinäisyyteen, joistakin tuli yliviritettyjä jännittäjiä jotka itse kontroilloivat itseään jokaisessa sosiaalisessa tilanteessa. Sitten tuli rippikoulu ja Jumalan rangaistus ja tietysti nämä pilkanauretut tunsivat olevansa naurettavia niin maassa kuin taivaassakin. Naurun lisäksi tuli näkymätön vasara pään päälle valmiina lyömään ja rankaisemaan. Näin heistä tuli kilttejä kansalaisia jotka mukisematta hyppäsivät jokaisen vähäisenkin virkailijan pillin mukaan. Heitä rangaistiin olemattomista teoista. He tekivät kaikki tytöt pienestä palkasta tai palkatta. Heillä ei ollut missään suojaa eikä kukaan välittänyt heistä. He olivat hyviä saaliita sadistelille ja alistajille ja he pitivät kauniita kuliseja yllä ja itkivät salaa.