Pussilaihdutuskuurien sokerit

Ihmisen solut pystyvät muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta käyttämään energianlähteenään rasvaa kun syke on pieni. Hermo- ja verisolut eivät ja sydän on sen verran kovilla, että senkin energiantarpeesta osa täytyy ottaa glukoosista. Noihin menee se noin 150 g glukoosia päivässä. Tuota ei kaikkea tarvitse saada ruokavaliosta koska rasvan glyseroliosa voidaan muuttaa glukoosiksi ja sitten proteiinia muunnetaan glukoosiksi. Kaipa tuossa on yksilökohtaisia erojakin.

Ketoaineilla voidaan korvata osa (noin 30%) tuosta glukoosin tarpeesta mutta ei kaikkea.

Rasvan ja glukoosin palaminen mitokondrioissa tapahtuu aivan samalla tavalla ja vieläpä yhtä aikaa ja molemmat tuottavat sitä varsinaista energiaa eli ATP:tä.

Raskas liikunta suoritetaan pelkällä glukoosilla. Levossa ihminen polttaa noin 70% rasvaa (vaikka söisi pelkkää hiilihydraattia) ja 30% glukoosia. Kovatahtisessa liikunnassa mennään sitten noin 80% glukoosilla. Levossa ihmisen energiankulutus on noin 100 kcal/h ja kovatahtisessa tuo voi kymmenkertaistua. Levossa palaa siis noin 70 kcal rasvaa tunnissa ja kovassa rasituksessa 150-200 kcal. Rasvan ongelmana on sen kuljetuksen hitaus jota elimistö ei pysty juurikaan lisäämään. Glukoosia voidaan vapauttaa paljon hyvin lyhyessä ajassa.

Pöytäsokerista on puolet fruktoosia, joka ei toimi suoraan solujen energiana eikä sitä juurikaan muunneta glukoosiksi vaan rasvaksi.

Itsellä on suhteellisen normaalit verensokerit siitä huolimatta, että olen insuliinia käyttävä diabeetikko. Ravintona vähärasvainen ruokavalio. Edellisessä tehostetussa verensokerin seurannassa keskimääräinen paastosokeri oli 5.6 mmol/l ja 2 h ateriasta 7.7 mmol/l. Pitkä sokeri lievästi koholla eli 6.2%.

Aika heikkoon kuntoon menee jos jättää kaikki hiilihydraatit pois.

En halua elää ketoosissa. Pidän silloin tällöin mietoja ketopäiviä (0,5-,5 mmol/l). Isommat lukemat tuntuvat epämiellyttävän poltteisena olotilana kropassa, eikä minulla ole tarvetta laihtua. Mietoon ketoosiin pääsen 50g hiilareita vuorokaudessa.

Tällä hetkellä syön hiilareita 100g eli abot 400 kcal. Pelkästään pähkinöistä ja siemenistä saan rasvaa about 50g ja sen päälle ingmariini ja 24% juusto. Jos rasvaa menee sellainen 100g, niin niistä irtoo sellainen 900 kcal. Valkuaisen määrää en ole laskeskellut (pähkinöistä parikymmentä grammaa, juustosta 10-20 gr, kananmuna silloin tällöin, herneistä ja soijasta jonkun verran). Alle 100g jää. Arvio 200-300kcal. Parista lasillisesta punaviinistä irtoaa 200-300kcal. Alkoholi parantaa sokerinsietoa, ja jossain väitettiin, että parantaa insuliinin tehoa. Päivän saalis 1700-1900 kcal.

Em. ruokailulla paino on normaali ja pysyy vakaana, sokerit viitearvoissa, eikä väsytä. Tukka kasvaa 2,5 cm/kk ja lihakset ja vyötärö on. En harrasta mitään ylimääräistä itsesisarvoliikuntaa normaalin arkivireyden päälle. Jos tulee mieleen, että pitää mahtua johonkin vaatteeseen, niin viikko ketona ja punaviinin puolitus, ja tulos näkyy nopeasti. Keto-eväs vaan tuppaa olemaan vähän tylsää pidemmän päälle.

Minut on määritelty n. 1,5 vuotta sitten arvauskeskuksessa lääkehoitoa tarvitsevaksi 2-tyypin diabeetikoksi, joka ei selviä pelkällä ruokavaliolla. Enkä valehtele ruokavaliostani tai sokeritasoista.

Mulla on ilmeisesti taipumus siihen, että reagoin herkästi stressihormoneilla, ja löydän tiukassa tilanteessa ylikierrokset, jolloin jaksan melkein mitä vaan, eikä tarvitse edes syödä. Mulla oli vuosi sitten tosi stressaava tilanne, josta olen pikkuhiljaa toipunut sokeritasojen kanssa samaa tahtia. Tosin sokerin siedoltani olen kuitenkin vajavainen.

Sen olen huomannut, että sosiaalinen elämä nostaa verensokeria, esim jatkuvasti äänessä oleva hyvä ystävä vieraisilla, tyttöjen saunailta, jossa joku elvistelee ja kingeilee. Huomasin myös sen, että kovat löytyt ja pakkaslumessa pyöriminen nostavat veren sokeria. Katsos, me ihmiset olemme yksilöitä, vaikka suurille ikäluokille sellaista ei ole koskaan kerrottu. Kaikilla heikentynyt sokerinsieto ei kehity samoista syistä. Äitinikin oli normaalipainoinen 2-diabeetikko jonka sokerit heilahtelivat liian matalan ja korkean välillä, ja arvauskeskuksen talutushihnassa hänen elämänsä meni vain huonoon suuntaan. Itse päätin, että otan selvää asioista ja otan ennakkoluulottomasti selvää kaikesta, mitä satun huomaamaan.

Tiedän kyllä, että diabetesliiton ohjeilla ei diabetestä kannata hoitaa. Pystyn sen itsekin päättelemään. En tarvitse sen ymmärtämiseen kenenkään ohjailua.

Mä nyt olen onnistunut vaan saamaan diabetekseni ruotuun ihan omin avuin. En tarvitse diabetesliiton tai arvauskeskuksen ohjeita sen kummemmin kuin sinunkaan ohjeitasi. Toki olen lukenut tuon massapostittamasi linkin jo vuosi sitten. Ihan Ok, muttei mitenkään mullistavaa tai edes uutta tietoa. Tutustuin Atkinsiin jo 1985.

Ruokavalioni on tasapainossa oman sokerinsietoni kanssa, eikä minun tarvitse kysyä siihen kenenkään lupaa. Se ei ole luulottelua, vaan vapaan ihmisen itsetuntemusta ja tosiasioita. Voi olla, että jossain vaiheessa elämää en enää kestä 100 g hiilarita, niin sitten vähennetään. Eihän se ole mikään ongelma. Nyt mulla on kumminkin enemmän vapautta ruokailun suhteen, ja nautin siitä. Verensokerimittaukset kertovat totuuden, ei sun tahtomisesi.