Moi. Oon 13v tyttö ja mun ongelma on punastuminen ja käsien hikoilu. Punastun lähes aina jonkun pojan seurassa, vaikka en olisi edes ihastunut siihen. Vaikka me ihan vaan juteltaisiin. Ja sitten kun tiedän että punastun, niin en saa mitään sanoja ulos suusta ja mun kädet hikoaa D:
Meillä on paritanssia syksyllä. Siitä ei varmasti tuu yhtään mitään kun oon vaan ihan punanen ja mun kädet hikoaa ihan varmasti ja se ei varmaan oo kovin mukavaa sille toiselle :/
Ja sitten vielä se jos joku huomauttaa siitä punastumisesta ..... "Sä oot ihan punanen!" Ihan kuin en itse olisi jo tarpeeksi tietoinen asiasta.
Punastun aina jos on jokin vähänkin nolo tilanne enkä voi sille mitään.
Ja mun kädet hikoaa aina kun keskustelen jonkun esim. Opettajan tai terveydenhoitajan kanssa.
Onko mitään keinoja miten pääsisin eroon tästä jännityksestä, punastelusta ja käsien hikoilusta?
Meillä on paritanssia syksyllä. Siitä ei varmasti tuu yhtään mitään kun oon vaan ihan punanen ja mun kädet hikoaa ihan varmasti ja se ei varmaan oo kovin mukavaa sille toiselle :/
Ja sitten vielä se jos joku huomauttaa siitä punastumisesta ..... "Sä oot ihan punanen!" Ihan kuin en itse olisi jo tarpeeksi tietoinen asiasta.
Punastun aina jos on jokin vähänkin nolo tilanne enkä voi sille mitään.
Ja mun kädet hikoaa aina kun keskustelen jonkun esim. Opettajan tai terveydenhoitajan kanssa.
Onko mitään keinoja miten pääsisin eroon tästä jännityksestä, punastelusta ja käsien hikoilusta?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kärsin lukioaikana samasta ongelmasta ja kaikkein jännittävintä oli vanhojen tanssit ja ylioppilasjuhlat kun piti esiintyä ja olla ns huomion keskipisteenä, vaikka muuten sosiaalinen aina olinkin. Kuumotti ja punastutti vaikka samalla ei itsekään oikeen ymmärtänyt että minkä takia.
Itse käytin paljon peittävää ja punaisista neutralisoivaa meikkivoidetta ja päälle samanlaista puuteria. Tärkeetä oli myös se että vaikka jännitys alkoi ulkoisesti näkymään, niin ei silti antanut sen vaikuttaa vaan jatkoi normaalia juttelua ja olemista. Yleensä kukaan ei sitten näyttänyt edes huomaavan näitä vaivojani. Kyllä se itseluottamus siitä ajan kanssa kasvaa ja jännittäminen helpottaa :) tsemppiä!
mä punastun vieläkin, vaik oon jo nelikymppinen muija :) ja sosiaalinen, mut arahko tuntemattomien seuras jne. jos mä punastun, niin oon vaan niinkuin mitään ei tapahtuis, vaikka tiedän olevani punainen ku rapu.
tsemppii sulle, kyllä se siitä!
Määki punastun herkästi eikä se oo mukavaa koska saan kuulla siitä vielä viikonpäästäki
Ilmoita, että aion punastua vastakin.
Jos reagoit ja vaivaannut, saat kuulla siitä vielä vuosien päästä.
Mielestäni on epäkohteliasta, suorastaan törkeää huomautella toisten henkilökohtaisista asioista, mutta koska sitä tapahtuu, siihen ai auta muu kuin nykyistä kovemmat otteet sinun taholtasi. Idiootteja tulee olemaan aina, niihin eivät tehoa kuin niiden omat keinot, jos nekään. Jos ei auta, anna olla ja viittaa kintaalla.