Aluksi toisin esille hieman näiden kahden puolueen viimeaikaista vihanpitoa julkisuudessa.
Demarikansanedustaja Johanna Ojala-Niemelä syyttää ylen uutisten mukaan persuja katteettomista vaalilupauksista. Kansanedustajan murheina ovat mm autoveroale (=valtio antaa alennusta auton ostajilta ryöstämänsä rahan määrästä), joka korvataan nostamalla ry... veroja paljon autoa tarvitsevilta. Muutenkin Ojala-Niemelä kritisoi paljon vähäosaisiin kohdistuneita säästöjä.
Edustaja myös kysyy, mikä on "hyväosaisten" osuus talouden nostamiseksi. Kysymys on mielenkiintoinen, sillä taannoisen valtionvarainministeri Urpilaisen johdolla tuettiin suomalaisten rahanryöstön uhrien, siis veronmaksajien, kautta Kreikkaa lainoittaneita pankkiireita sosialisoimalla näiden tappioita.
Entäpä demarien omat vaalilupaukset. Risto Mutanen on blogissaan listannut 19 kpl demareiden petettyjä vaalilupauksia.
Listan ensimmäisenä sattuu olemaan lupaus, jota kokoomuslainen valtionvarainministeri Stubb on innokkaasti toistellut viime aikoina -velkaantuminen taitetaan.
Tämä ei tarkoita, että persut olisivat puolueena täydellinen vaihtoehto SDP:lle. Esimerkiksi Kokoomuksen kansanedustaja Elina Lepomäki on tarkastellut eräässä blogikirjoituksessaan perussuomalaisten vaaliohjelmaa ja toteaa persut tyypilliseksi vasemmistopuolueeksi.
Tarkastelen itsekin persuja tyypillisenä vasemmistopuolueena. Persut ajavat kuten SDP voimakkaampaa valtiota. Valtiota, joka ulottaisi lonkeronsa joka puolelle ihmisten arkista elämää. Esimerkiksi Janne Muhonen persuista myöntää avoimesti valtion vahvistamisen olevan persujen agendassa. Siten persut voidaan nähdä oleellisesti samanlaisena sosialistisena vasemmistopuolueena kuin SDP.
Suomen ongelma ei olekaan mikään kuvitteellinen "äärioikeisto", vaan yleensäkin kunnollisen "oikean" oikeiston puuttuminen. Tämä puute on luonut epätasapainon poliittisten voimasuhteiden vaakaan. Lopulta, kuten John K. Galbraith aikoinaan esitti, vallan dialektiikan mukaan kehittynyttä valta-asemaa nousee ennen pitkään vastustamaan vastakkaissuuntainen valta-asema. Siten ennen pitkää epätasapaino vasemmiston vahvuuden ja oikeiston (lähes täydellisen) puuttumisen välillä suomessa vallitseva epätasapaino tulee korjaantumaan ja Suomeen ilmestyy oikeistolainen puolue tasapainottamaan vasemmiston luomaa epätasapainoa.
Sillä välin Suomi kulki ojasta allikkoon, kun persut korvasivat demarit hallituspuolueena.
http://yle.fi/uutiset/demarileirista_jalleen_kritiikkia_perusuomalaisista/8232462?ref=leiki-uup
http://ristomutanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/200400-mita-sdp-saavutti-edellisella-hallituskaudella
http://elepomaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/63542-poimintoja-persujen-pamfletista
http://jannemuhonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/73118-perussuomalaiset-vs-nsdap
Demarikansanedustaja Johanna Ojala-Niemelä syyttää ylen uutisten mukaan persuja katteettomista vaalilupauksista. Kansanedustajan murheina ovat mm autoveroale (=valtio antaa alennusta auton ostajilta ryöstämänsä rahan määrästä), joka korvataan nostamalla ry... veroja paljon autoa tarvitsevilta. Muutenkin Ojala-Niemelä kritisoi paljon vähäosaisiin kohdistuneita säästöjä.
Edustaja myös kysyy, mikä on "hyväosaisten" osuus talouden nostamiseksi. Kysymys on mielenkiintoinen, sillä taannoisen valtionvarainministeri Urpilaisen johdolla tuettiin suomalaisten rahanryöstön uhrien, siis veronmaksajien, kautta Kreikkaa lainoittaneita pankkiireita sosialisoimalla näiden tappioita.
Entäpä demarien omat vaalilupaukset. Risto Mutanen on blogissaan listannut 19 kpl demareiden petettyjä vaalilupauksia.
Listan ensimmäisenä sattuu olemaan lupaus, jota kokoomuslainen valtionvarainministeri Stubb on innokkaasti toistellut viime aikoina -velkaantuminen taitetaan.
Tämä ei tarkoita, että persut olisivat puolueena täydellinen vaihtoehto SDP:lle. Esimerkiksi Kokoomuksen kansanedustaja Elina Lepomäki on tarkastellut eräässä blogikirjoituksessaan perussuomalaisten vaaliohjelmaa ja toteaa persut tyypilliseksi vasemmistopuolueeksi.
Tarkastelen itsekin persuja tyypillisenä vasemmistopuolueena. Persut ajavat kuten SDP voimakkaampaa valtiota. Valtiota, joka ulottaisi lonkeronsa joka puolelle ihmisten arkista elämää. Esimerkiksi Janne Muhonen persuista myöntää avoimesti valtion vahvistamisen olevan persujen agendassa. Siten persut voidaan nähdä oleellisesti samanlaisena sosialistisena vasemmistopuolueena kuin SDP.
Suomen ongelma ei olekaan mikään kuvitteellinen "äärioikeisto", vaan yleensäkin kunnollisen "oikean" oikeiston puuttuminen. Tämä puute on luonut epätasapainon poliittisten voimasuhteiden vaakaan. Lopulta, kuten John K. Galbraith aikoinaan esitti, vallan dialektiikan mukaan kehittynyttä valta-asemaa nousee ennen pitkään vastustamaan vastakkaissuuntainen valta-asema. Siten ennen pitkää epätasapaino vasemmiston vahvuuden ja oikeiston (lähes täydellisen) puuttumisen välillä suomessa vallitseva epätasapaino tulee korjaantumaan ja Suomeen ilmestyy oikeistolainen puolue tasapainottamaan vasemmiston luomaa epätasapainoa.
Sillä välin Suomi kulki ojasta allikkoon, kun persut korvasivat demarit hallituspuolueena.
http://yle.fi/uutiset/demarileirista_jalleen_kritiikkia_perusuomalaisista/8232462?ref=leiki-uup
http://ristomutanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/200400-mita-sdp-saavutti-edellisella-hallituskaudella
http://elepomaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/63542-poimintoja-persujen-pamfletista
http://jannemuhonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/73118-perussuomalaiset-vs-nsdap
Vastaukset 2
Vanhimmat
Suomi jonka hyvinvointi perustuu sosiaalidemokraattiseen ajatteluun (kuten muissakin pohjoismaissa) on rankattu moneltakin taholta yhdeksi onnistustuneimmista yhteiskunnista. Miksi helvetissä sitä ryhdytään nyt tuhoamaan oikeiston toimesta?
Noita rankkauksia saa kyllä puhtaalla rahallakin haluamansa sisältöisinä. Niiden varaan ei kannata hirveästi laskea. Katsotaan hieman todellisuutta.
Ensinnäkin, toisin kuin vasemmistopuolue Kokoomuksen entinen pääministeri Katainen sanoi, Suomessa on korruptiota ja paljon. Esimerkiksi poliisin ja syyttäjien rikoksia on lähes mahdoton saada tutkintaan, sillä jos poliisia uhkaa rikostutkinta, syyttäjä tekee syyttämättä jättämispäätöksen ja jos syyttäjää uhkaa rikostutkinta, poliisi sabotoi esitutkinnan.
Muuten ns "hyvinvointivaltio" on täynnä kannustinloukkuja, jotka on toteutettu valtion ihmisen tuloista ryöstämien (verottamien) rahojen avulla. Paljon järjetöntä invalidisoimista sosiaalityön nimissä. Esimerkiksi jos ihminen makaa työttömänä kotisohvalla tai on jossain työttömille tarkoitetussa aikuisten apukoulussa, hän saa enemmän rahaa sosiaalitukina kuin ihminen joka pyrkii kehittämään ammatillisia valmiuksiaan opiskelemalla. Siten se mitä yle puolen miljardin vuosibudjetissaan mainostaa ei ole hyvinvointivaltio, vaan pahoinvointivaltio.
En yleensäkään ymmärrä lainkaan kuka toope alun perin on keksinyt käsitteen "hyvinvointivaltio". Valtio toimii aina väkivallan avulla pakottamalla. Esimerkiksi verotus on viime kädessä valtion harjoittamaa ryöstöä, jossa siis valtioväkivallan uhalla ihminen tai yhteisö pakotetaan luovuttamaan osa tuloistaan valtiolle. Pakko ohjaa paitsi verotusta, kaikkea muutakin valtion toimintaa. Siten valtio ei pysty sanan varsinaisessa merkityksessä luomaan hyvinvointia. Mikään valtio ei ikinä ole luonut sellaista hyvinvointia, joka ei olisi mahdollista (parempana) ilman valtion olemassaoloa. Tiedän, että demarien nykyinen kansanedustaja Sanna Marin tarjosi aiemmin esimerkkinä tähän äitiyspakkauksen. Mielestäni esimerkki on naiivi kahdesta syystä. Ensinnäkin pakkaus voitaisiin koota ilman valtion olemassaoloakin. Toiseksi kun valtion puuttuessa ihmisten tuloja ei ryöstettäisi, pakkaus luultavasti olisi halvempi. Kolmanneksi valtion puuttuessa pakkauksen hinta joka tapauksessa joutuisi noudattamaan taloustieteellisiä kysynnän ja tarjonnan lakeja.
Kuten mainitsin, Suomessa ei sitä paitsi tällä hetkellä ole kunnollista oikeistopuoluetta. Kokoomuksen monet poliitikot ovat avoimesti vasemmalle kallellaan ja aidot oikeistolaiset, kuten em Lepomäki, ovat surkuhupaisessa paitsiossa. Siten ennen kuin näiden vammauttavien rakenteiden tuhoaminen onnistuu, meidän olisi saatava siihen oikeistolainen puolue, joka mielellään ajaisi juuri libertaristista (tai kuten Lepomäki, klassisliberalistista) ohjelmaa. Tuollainen ohjelma minimoisi valtion.