Minua mietityttää tällä hetkellä moni asia. Toisaalta ajattelen, että olisi kiva nähdä, toisaalta tuntuu, että ehkä kuitenkin olisi parempi, jos ei nähtäisi. Arvostan ja pidän sinusta ihmisenä tosi paljon vaikka en edes tunne sinua. Mutta toisaalta mietin, että onko meidän välissä ehkä jo niin paljon "sälää", mikä ehkä estää meitä kohtaamasta toisiamme, luottamasta toisiimme. En tiedä. Itse olen aika herkkä ja "puhdas" ja kokematonkin. Jos ymmärrät, mitä tarkoitan, joten näillä asioilla on suuri merkitys tunnemaailmassani.
Tunteet kulkevat välillä sellaisessa vuoristoradassa, että on vaikea itsekään aina ymmärtää itseäni, joka tietysti johtuu siitä kaikesta sälästä, mitä on kertynyt tässä matkan varrella. On ollut niin paljon epätietoisuutta. Välillä on ollut toivoa, ja toivon jälkeen on tullut pettymys. Ja tällä pettymyksellä en osoita sinua tai syytä sinua. Itse koen niin, että nämä pettymykset ovat tulleet omien ajatusten ja aistimuksien kautta, toiveiden - toteumattomien toiveiden kautta, jotka ovat edelleen tuottaneet sen täyttymyksen pettymykseen ja toivottomuuteen.
Ajattelen myös, miksi ihmeessä edes pitäisi enää nähdä? En kuitenkaan näe edes ystävyydelle enää pohjaa. Miksi minulla on edes tarvetta kirjoittaa ajatuksiani tähän, en itseasiassa ymmärrä sitäkään. Tai no ymmärrän, se on ehkä tunteiden ja ajatusten purkua, vaikka eihän siihenkään mitään pakottavaa tarvetta kuitenkaan enää ole. Ehkä haluan jakaa ajatuksiani, näin keventää "taakkaani". Miksi minulla olisi/ehkä on taakkaa? En ymmärrä sitäkään. Jotenkin tuntuu, että kaikki nämä ennakkoluulot, omat ja toisen epäilykset, epämääräiset sälät ovat rikkoneet sen kaiken kauniin, joka ehkä olisi voinut rakentua.
Minulla on ollut todella heikkoja hetkiä, on ollut vaikeita aikoja, mutta nyt koen jo rantautuneeni, joten ehkä siksi juuri epäilen edes näkemistämme, koska en halua enää ajautua liian suurien aaltojen vietäviksi. Se on liian raskasta. Ja kun on saanut jo veneen rantaan, niin ei sitä halua uudestaan laskea vesille, koska vene ei kuitenkaan ole aivan ehjä.
Tiedä mitä elämä tuo tullessaan. Ehkä tämän kuuluukin jäädä virtuaalimaailmaan. Se on tätä päivää, ei kaikkien ihmissuhteiden tarvitse kehittyä sen syvemmälle tai edes kovin pitkäaikaiseksi.
Tunteet kulkevat välillä sellaisessa vuoristoradassa, että on vaikea itsekään aina ymmärtää itseäni, joka tietysti johtuu siitä kaikesta sälästä, mitä on kertynyt tässä matkan varrella. On ollut niin paljon epätietoisuutta. Välillä on ollut toivoa, ja toivon jälkeen on tullut pettymys. Ja tällä pettymyksellä en osoita sinua tai syytä sinua. Itse koen niin, että nämä pettymykset ovat tulleet omien ajatusten ja aistimuksien kautta, toiveiden - toteumattomien toiveiden kautta, jotka ovat edelleen tuottaneet sen täyttymyksen pettymykseen ja toivottomuuteen.
Ajattelen myös, miksi ihmeessä edes pitäisi enää nähdä? En kuitenkaan näe edes ystävyydelle enää pohjaa. Miksi minulla on edes tarvetta kirjoittaa ajatuksiani tähän, en itseasiassa ymmärrä sitäkään. Tai no ymmärrän, se on ehkä tunteiden ja ajatusten purkua, vaikka eihän siihenkään mitään pakottavaa tarvetta kuitenkaan enää ole. Ehkä haluan jakaa ajatuksiani, näin keventää "taakkaani". Miksi minulla olisi/ehkä on taakkaa? En ymmärrä sitäkään. Jotenkin tuntuu, että kaikki nämä ennakkoluulot, omat ja toisen epäilykset, epämääräiset sälät ovat rikkoneet sen kaiken kauniin, joka ehkä olisi voinut rakentua.
Minulla on ollut todella heikkoja hetkiä, on ollut vaikeita aikoja, mutta nyt koen jo rantautuneeni, joten ehkä siksi juuri epäilen edes näkemistämme, koska en halua enää ajautua liian suurien aaltojen vietäviksi. Se on liian raskasta. Ja kun on saanut jo veneen rantaan, niin ei sitä halua uudestaan laskea vesille, koska vene ei kuitenkaan ole aivan ehjä.
Tiedä mitä elämä tuo tullessaan. Ehkä tämän kuuluukin jäädä virtuaalimaailmaan. Se on tätä päivää, ei kaikkien ihmissuhteiden tarvitse kehittyä sen syvemmälle tai edes kovin pitkäaikaiseksi.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Luin ajatuksesi oikein ajatuksella. Heräsin just ja pitkästä aikaa tänne taas poikkesin. Tuossa kirjoituksessa on paljon samaa mitä itsekin ajattelen. Tosinaan tosin tuntuu että olen vieraantunut omista ( niistä) ajatuksistanikin ja hyvä niin.
Palsta on paras nukuttaja, vähän aikaa kun tuijottaa näytön valoja pimeässä niin johan alkaa haukotuttamaan :)
Nyt kun kuitenkin olen täällä niin voin yhtä hyvin laittaa bittitaivaalle pus <3 ja koko hänen elämälleen. Olkoon onni myötä, rakkautta iloa ja rauhaa hänelle joka
Kesken jää moni asia... Tahdon hänen tietävän, että tunteeni häneen on kiinteä, pyöreä jatkumo :)
En huomannut yöllä..että osa tekstistä jäin pois. En ole kuitenkaan tuo " aamunajatusvastine" noh ei sillä väliä mitä olin sanomassa. Jännä kuitenkin huomata miten samankaltaisia mietteitä ihmisillä on..
En usko että " tämä eräälle " edes tietää kuka olen, vastasit ehkä koska ajattelit mun olevan se eräs, noh en ole. Meillä ei ollut mitään, joten mitään ei jäänyt kesken. Oli syvä ihastus ja sen jälkipuinti omassa päässä, sitä se mulla oli.
Heräsin kellon soittoon ja niin ihanaan aamunkoittoon :). Nyt suihkuun ja asioille. Tänään on paljon tekemistä. Mutta ensin kahvit. Itse asiassa oon jäämässä pois koko palstalta ja se on osittain toteutunutkin. Eipä silti ettenkö voisi täällä olla, en vaan viitsi enää.
Hänelle pus, joka oli ja on hän :)
Heipat!
Tämä eräälle tarkoitti sellaista ihmistä, joka sen omakseen tunnistaa.
Olisinpa iloinen jos niin olisi. Toivoisin että ilmenisi jotenkin irl. Kiinteä pyöreä jatkumo kuulostaa..pallolta..joka on taas ?? missä. n-->m
Toivon ettei ollut mulle, vaikka pelkäänkin tapaamista.
Niin minäkin, haluan silti enemmän kuin mitään muuta, sua<3
Äh, kirjoitin sulle pitkän vastauksen joka katosi... Tiivistäen:
Teen aivan samoin, ymmärrän sua, mut uskon että pohdintasi on turhaa tosielämässä. Anna elämän viedä ja kantaa ja valita. Voit löytää uutta ja parempaa kun uskallat kokeilla. Tositilanteessa annat vaan tunteiden viedä ja ajatusten unohtua. Pyrin samaan koska tiedän niin paremmaksi; tiedän miettiväni liikaa ennalta vaihtoehtoja kun niitä lopulta on vain yksi selkeä kun hetki tulee. Tsemppiä!
Jep. Siellä oman pään sisällähän tätä elämää on hyvä järjestellä mieleisekseen. Ei tule niitä ikäviä yllätyksiä. Ei kyllä niitä iloisiakaan.... Iloisia kuitenkin toivon sulle :)
Huoh,olipa syvällistä...aika paikkasa pitävää tekstii iha omallaki kohdalla
Teksti sopii tilanteeseen... Hyvä, että olet löytänyt rannan, jokainen tarvitsee omansa. En kirjoittele enää täällä, ettet ihmettele... Toivon vilpittömästi kaikkea hyvää sinulle ja olkoon elämäsi täynnä kaunista rakkautta! <3 Ja anteeksi, jos satutin.
Hohhoijaa, sopisi minuunkin, mutta en ajattele silti yhtään noin. Järki käteen nyt. Paljon samoja tilanteita ja jopa kirjoitustyylejä.
Joka tapauksessa kirjoittelu loppuu... teen sen itseni takia.
Jos näin olet päättänyt ihan muistakin syistä, ei tänne kannata jäädä asumaan, se on moro!
Täälähän se kannattaakin anteeksi pyytää :(
Ei muuten ole ollut mahdollisuutta.
Uskoisinkohan ihan tuota.
Arvostan ja pidän ja ymmärrän ja rantaudun ja ajelehdin ja kuljeskelen ja mietiskelen ja ja ja. Mitäpä jos puhut.
Samaa pyörittelen mielessäni itsekin, kuin ap. Mutta mitä, jos antautuisi kuitenkin tunteiden vietäväksi? Luuletko, ettei parisuhteessa ole ylä-ja alamäkiä? Ei elämän karikoita voi varoa. Niitä tulee, vaikka eläisit yksinkin, omien ajatustesi kanssa. Jaettu suru, epäonni ja onni vaan on mukavempaa ja se, että saa rakastaa ja olla rakastettu.
Tämä oli hieno kirjoitus. Voi kun törmäisin joskus tuollaisiin ihmisiin, jonka kanssa suhde voisi onnistuakin.
Kun kaikki muu epäonnistuu, aivot alkaa yrittää sabotoida suhdetta sinulle.
Tornado, joka tuli nielaista sinut , tunnet nyt helpotusta että olet vihdoin päässyt irti.
Aloitus sopii varmasti monellekin, kuten on jo ilmi käynyt.
Tahdon vain omasta puolestani sanoa, että ymmärrän kaiken mitä kirjoitat, koska olen itse ollut aivan samanlaisissa tunnelmissa - joskin siitä vuoristoradasta olen jo päässyt ja se on helpottavaa. Pahimpaan aikaan ajattelin minäkin niin, että voisi olla parempi, jos ei enää näkisi.
Vaan olen saavuttanut olotilan, jossa en enää horju, joten itseäni ei näkeminen enää saa sekaisin. Mutta jos hän kokisi paremmaksi olla näkemättä, uskon, että hän myös järjestäisi asiat niin, ettemme enää näkisi. Sekin sopisi minulle.
"Arvostan ja pidän sinusta ihmisenä tosi paljon vaikka en edes tunne sinua."
Ehkä ap on tutustunut netissä
No sittenhän tuntee...
Missä se menee se tuntemisen ja ei-tuntemisen välinen raja? Lasketaanko tuntemiseksi se että ollaan tekemisissä jonkin verran, vai se että tuntee läpikotaisin? Voiko ketään tunteakaan läpikotaisin?
Kunhan vaan mietin.
Ajattelin ihan samaa
Ettei ap nyt vaan tekisi elämänsä suurinta virhettä, keksimällä erilaisia tekosyitä ettei tarvitsisi tunteitaan aidosti kohdata! Kuulosta lähinnä rakkauden pelolta. kuntunteet on suuret niin yritetään väkisin laistaa ettei niitä joudu kohtaamaan. Jos et edes ihmistä tunne niin miten voit kirjoittaa noin? Tuntuu todella pahalta, missä arvostus?
Just näin
Jep. Tiedä mitä elämä tuo tullessaan, voi siihen itsekin yrittää vaikuttaa eikä vain maata siellä rannalla, elämä on raskasta joka tapauksessa.
Minäkin lisään vielä oman lusikan tähän soppaan. Ihan samaa mietin kuin ap:kin. Ainakaan minulla se, että toista ei ole nähnyt ei ole auttanut asiaa millään tavalla. Pikemminkin on käynyt päinvastoin. Se on vaan lisännyt kaikenlaista ikävöintiä, mutta myös sitä epävarmuutta ja "sälää" niinkuin aloittaja asian ilmaisi. Minäkään en häntä tunne ja silti tuo nainen on valloittanut mieleni näin perusteellisesti.
Näkemättömyys aiheuttaa levottomuutta sydämeen. Kuitenkin vuoristoradassa jaksaa istua niin kauan kuin täytyy, jos toinen on tarpeeksi tärkeä ja merkityksellinen ihminen, vaikkakin tuntematon. Noin minä ainakin ajattelen. Ainahan on mahdollista, että kaipaamasi henkilö tuntee samoin kuin sinä. Toivottavasti ratkaisu löytyy.
Olen kokenut tuon vuoristoradan, todella voimakkaita tunteita, selittämättömiä.
Luottamus pitässi raketua pala kerrallaan. Sitten tulee kuin tyhjästä pommi joka heittelee taivaan ja alimman helvetin välillä, todella nopeaan tahtiin.
Sitten löytyy tasapaino yhtä erikoisella tavalla kuin se vuoritorataefekti.
Ainut asia mihin mielestäni voi, kannattaa luottaa on omat tunteet. Omasta puolestani uskon vieläkin et hän on se jonka kanssa haluan kokea kaiken.
Jos hän ei sitä syistä tai toisesta halua, asia on ihan ok. Ei se tunteitani muuta.
En haluaisi luovuttaa, toisaalta en halua olla hänelle onnen esteena.
Silti vilpitön ajatukseni hänestä on pelkästään positiivinen. Järki ja sydän tappelivat aikansa, koska eivät olleet aikaisemmin, tällaista kokeneet.
Nyt olisin valmis katsomaan, tulisiko tästä todellinen rakkaustarina.
Jos toinen osapuoli ei sitä halua. On hänen valinta.
Vaikeinta oli ymmärtää se valta joka toisella on, vaikka ei oikeasti tunneta.
Tunteiden voimakkuus ei vastannut todellisia tapahtumia. Todella vaikea ymmärtää sellaista mitä ei aikaisemmin ole kokenut. Nyt kun on saanut tasapainon takaisin. Haluaisin tavata. Vaikka se ei johtaisi muuhun kuin juttutuokioon. Tietenkin toivon jotain enemmän. Mutta ymmärrän, jos toinen ei ole siihen valmis. Vilpitön toiveeni on, että hän on onnellinen, valitsee miten tahansa. Tunteeni eivät edellytä häneltä mitään. Ne ovat omiani.
Samaa
Aloitus on...mielenkiintoinen, minun täytyy miettiä sitä omalla kohdallani. En ymmärrä, mitä muuta itse sitten olisin kuin puhdas? Tuleeko tässä vastaan nyt se "sälä".
Tietenkin kunnioittaisin sitä jos hän ei minuun halua tutustua.
Ja helppoahan tämä on omalle kohdalle ottaa.
Tunnen samoin. Mutta en ole mikään kokematon enää tai ollutkaan. Paljon "säläähän" tässä on enemmän, kuin liikaa. Itselleni tosi vaikea päästä tästä " sälästä" eroon, mutta kun hän elää hetkessä, eikä oikein välitä tapahtuneista. Sitä myöten olen yrittänyt unohtaa ja panostaa tähän juttuun, joka vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta, olenhan jo menettänyt uskoni ihmisiin.. Mutta kun hän ei tiedäkään vielä kaikkea. Ja minulla on niin paljon vaikeuksia, mitkä haluisin haudata, enkä tuoda kenenkään harteille. Hän saa minut uskomaan parempaan huomiseen, kaikki ei ole samanlaisia. :)
Aito ja alkuperäinen kirjoitus on varsin vaikuttava! Hienoa !
Kaikessa epämääräisyydessään ja keskeneräisissä tunteissaan, siihen on helppo samaistua. Tunnen tän luissa ja ytimessä kun tyyppejä joiden kanssa jää kemiat kesken viimeisen kerran jälkeen. I do feel you.
Mutta:
- ystäviä ei ilmesty kuin sieniä sateella - jokainen tyyppi jonka kohtalo on elämässä mun silmien eteen tullut, mielelläni hänet pitäisin lähelläni. se ei aina ole mahdollista, mutta yrittänyttä ei laiteta. eihän ?
- ihmisten tarttee purkaa tuntojaan. jos jokin asia jää pääkoppaan pitkäksi aikaa, eikähän se ole merkki että se tunne tarttee käydä läpi, että pääsee elämässä eteenpäin :) jokainen tunne on ok, ja sen hyväksyttyään on taas askeleen eteenpänä. ei saa tukahduttaa, ei tartte ymmärtää, mutta hyväksyä pitäs.
- älä hyväksy yleistä/olettavaa tilaa: vaikka virtuaalimaailma olisi tätä päivää, sen ei todellakaan tartte olla sun päivää. ei kaikkien suhteiden tartte kehittyä yhteiseen hautakiveen, mutta se voi helposti johtaa johonkin arkea suurempaan onneen tai iloon joka on sen hetken arvoinen. älä luovuta jos vaikuttaa alkuun vaikealta ! se voi olla sen väärti !
- niiku aiempi kirjoittaja rustasi "Hän saa minut uskomaan parempaan huomiseen, kaikki ei ole samanlaisia." Tämä on juuri se mikä tekee merkityksen satunnaisen hlön ja merkittävän hlön välille. Näistä tyypeistä on vaan pidettävä kiinni :) eikö vaikutus suhun ole niin positiivinen että se kestää kaiken sälän tai asian eteen hikoilun ?
Keskeneräset asiat on tehty...selvitettäväksi !
Et kai sinä nyt noin helposti luovuta?Jos niin teet ,ei siinä mitään aitoa ollutkaan.Raskas suhde ei ole kiva,jotain taakkaa pitäis varmaan keventää.
Mulla ei ole sälää, mutta sählä mä kyllä oon
Voin samaistua toiseen ja viimeiseen kappaleeseen.
Aloittajalle ajatuksia yöhön!!
Löysin kirjoituksesi ja sepäs vasta mielenkiintoinen oli. Herätti paljon ajatuksia. Miten olet edennyt tämän kirjoituksesi jälkeen, vai poljetko paikallasi? Kysyn koska voisin omia kirjoituksesi, ja olen itse saanut yllätyksiä elämääni. Olisiko voinut olla tämä juuri sinun mietteitä ajan jaksona, jonka nyt tiedän että voisi olla mahdollista?