On ihanaa, kun saa olla heikko omaitsensä ja silti pidetty.
Kaikkein ihaninta
parisuhteessa
37<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Niin, tai heikko tai vahva, miten millonkin. ja kun saa olla omaa mieltä, ei ole pakko tykätä samoista asioista ja olla samaa mieltä kaikesta, joutumatta kuuntelemaan vittuilua niistä asioista jotka itselle merkitsee. ei sellasia taida olla olemassa
Niinpä :) Se on sitä aitoa välittämistä <3
Olen samaa mieltä :) Aito rakkaus on välittämistä aina.
Aito rakkaus hyväksyy sinut sellaiseena kuin olet, hyvät ja huonot puolet, hyvinä ja huonoina hetkinä, myötä-ja vastoinkäymisissä. Heikko voi olla, virheitä voi tehdä, silti voi neuvoa ja keskustella, mikä meni vikaan, mitä voisi tehdä toisin ilman, että haluaisi muuttaa toista väkisin jotenkin toisenlaiseksi tai että ei mukamas rakastaisi henkilö sellaisena kuin on. Silti voi rakastaa. Aito rakkaus on välittämistä, huolenpitoa.
Aito rakkaus voi ja saakin myös kuolla jos tuo keskustelu josta kirjoitit ei muuta mitään! Kynnysmatto ei ole sama kuin aito rakkaus.
Ihmisen kuuluu saada olla heikko ja parisuhteessahan tuetaan toinen toistaan. Aito rakkaus on hieno juttu ja voittaa esteet, väärinkäsitykset ja eteen tulevat vaikeudet. Taitaa vaan olla kovin harvinaista tuo aito rakkaus.
Miten hienoja viestejä. Antaa toivoa pimeään.
Juuri näin. Rakkaussuhde, jossa ihminen tulee kuulluksi ja näkyväksi. Uskaltaa yhdessä toisen kanssa voittaa pelkonsa ja tulla nähdyksi omana itsenään. Saada sellaista ymmärrystä ja myötätuntoa, jossa mahdottomuus tulee mahdolliseksi. Elää rakastavassa ilmapiirissä, rakentaa yhdessä lämpöinen koti, yhteinen turvasatama, jossa saa hyväksyntää ja huomiota, kannustusta, iloa ja voimaa. Turvasatamassa, jossa puhutaan kauniisti toisillemme, jaetaan ystävällisyyttä, hoivaa ja huolenpitoa:) Ei painostusta, ei pakkoa vaan halua ja tahtoa rakastaa.
Aina, kun näen kaupungilla rakastuneen pariskunnan, jotka kävelee käsi kädessä - salpaannun. Mietin meitä, sinua ja minua
En tiedä kuka olet, mutta täysin samoin ajattelen. Haluaisin elää näin erään miehen kanssa. Onneksi täältä löytyy kauniitakin viestejä.
Äh mitä huttua... rakkautta ei ole, te vaan sekoilette omianne :D
Siinä on vain sellainen kiperä kynnys että jos toinen on liiankin 'oma itsensä' esim elää kuin yksin suhteessa välittämättä toisen toiveista, ja sitä toistuu viikoittain ellei päivittäin, eikä sanominen auta, niin kyllähän siinä rupeaa ärsyttämään toisen kaikki muutkin (vähemmänkin tärkeät) huonot puolet ja sitä sanomista tulee lisää ja lujempaa. Kumpi on silloin se parka joka ei saa elää omana itsenään?
Asiassa olet oikeassa. Mietin vain olenko koskaan moista kokenut tai myöskään antanut itseni kokea... Tuliko ensin heikkouden omaehtoinen salaaminen vai pakotettu peittäminen kun sattui.
Vaatii aika paljon luovimista. ohi sormien katsomista, anteeksi antamista, ponnistelua ja rämpimistä jne. Mielestäni aito rakkaus on juuri tahto kysymys. tahtoo kaikesta huolimatta.
Rakkaus voi syttyä ihan aidosti ja aitona, mutta myös aito rakkaus voi kuolla. Rakkaus - aitokaan - ei ole sopimus vaan tunne. Vaikka tahtoisi rakastaa, ei rakkaus aina säily. On vähän vaikea puhua Aidosta rakkaudesta jos ei enää edes löydä sitä rakkautta itseäänkään vaan kenties vain vihaa ja halveksuntaa toista kohtaan. Silloin on oltava rehellinen ja aito tunteilleen ja päästettävä irti, sillä se ei ole enää rakkautta eikä kantava parisuhde.
Onko tämä taas jotain uskonnollista pa_kaa jossa mennään narussa läpi harmaan kiven eikä kuunnella omia tunteita ja omaa tahdon ääntä?
30 avioliitto vuoden jälkeen voin vain todeta, että juuri näin se on. Tahto kysymys. Sen oppii näkemään ja ymmärtämään vain pitkässä suhteessa.
Opin näkemään 10v pitkässä suhteessa ettei liitto vailla aitoa tunnetta ole minkään arvoinen.
Jotkut vaan uskaltaa rehellisesti myöntää itselleen haluavansa enemmän, onnen itselleen. Ja se on ihan ok mielestäni. Itseä ja toistakin kohtaan.
Kyllä,Jos tunnetta ei ole, se on sitten toinen asia.
Toistensa huomioiminen on todella tärkeää. Ei huomaaminen vaan huomioiminen.
Pakko vielä pohtia tätä. Aloitus on niin tärkeä ja mielenkiintoinen. Mutta eksyttää ajattelemaan mitä aito rakkaus "sietää" tai "kestää" tai "hyväksyy". Väärä lähtökohta.
Aitoa rakkaus on silloin kun molemmat vapaaehtoisesti haluavat sen kokea ja sen keskellä elää. Siinä kaikki. Jos ei koe saavansa olla oma itsensä, jos ei ole onnellinen tai jos ei halua antaa eikä saada eikä tahtoa, ei rakkaus enää ole aitoa.
Tähän päädyin ja tätä seuraan jatkossakin elämässäni.
Kukaan ei jaksa aina olla vahva ja miksi pitäisikään. Vahvuuteen voli uupua helpostikin, mutta vahvuudsta voi myös opetella pois, aivan niinkuin monia muitakin asioita elämässä voi opetella ja toimintaa muuttaa. Hieno kirjoitus tuolla ylempänä Minultasinulle, juurikin noin.
Vaikka tämä kommentti alkoikin sanoin "vastaan sinulle", en kirjoittanut sitä.
Luultavasti sen kirjoitti minun ihmissuhde tietämystäni pahasti aliarviova Tuula, minun nimissäni.
"Tulla kuulluksi ja nähdyksi omana itsenään..."
"Tulla aidosti kohdatuksi..."
"Tulla hyväksytyksi kaikkine vikoineen ja puutteineen..."
Kaikki yllä näkyvät lauseet voi helposti lainata esimerkiksi Tommy Helstenin parisuhde oppaista tai Kari Kiianmaan kolumneista. Sitten voi helposti briljeerata hienoin sanakääntein, MUKA SIVISTYNEESSÄ PARISUHDEKESKUSTELUSSA.
Väittäisin kuitenkin, että henkilö, joka EI ole kyennyt elämään samassa parisuhteessa yli 15 vuotta, sitä vaalien, ei ole kyennyt SISÄISTÄMÄÄN YHTÄÄN NOISTA, oikeiden psykologien oivalluksista.
On niin helppoa hymistellä turvasataman löytämisestä, ja sen tarjoamisesta toisellekin, jonka hyväksyy juuri sellaisena, vikoineen päivineen kuin hän on. Sitten kuitenkin ajaudutaan tosi elämässä hakemaan asumuseroa 3 vuoden pika-avioliiton jälkeen.
En arvosta pätkääkään sivistynyttä sanahelinää, "uskalluksesta tarjota sisimpänsä paljaimmillaan ja haavoittuvimmillaan" toisen nähtäväksi hänen hyväksyvään läsnäoloonsa ja rakkauteensa luottaen,
ellei ihminä kykene oikeasti elämässään toteuttamaan näitä oppeja. Koreilee vain lainahöyhenissä, tyhjiä fraaseja ja viisampien kirjoituksia toistellen.
Mutta kuka tietää, vaikka nämä fraasien lausujat ovatkin olleet ja ovat edelleenkin pitkässä suhteessa ja onnellisina. Olen huomannut yhden seikan, nimittäin sen, että mikään ei ole ihmisten välillä rikkovampaa kuin ennakkoluulot ja toinen on itsekkyys.
Pidätkö itseäsi jotenkin parempana ihmisenä varattu_stalkattu_nainen pitkine parisuhteinesi. Se on hienoa, että ihmisillä on pitkiä jopa elinikäisiä parisuhteita, sehän on ihanne tilanne ja niin jos se on aitoa. Joillakin ihmisillä suhde voi kuolla nopeammin ja kuka sitä on tuomitsemaan. Ei kukaan ulkopuolinen voi tietää mitä parin sisäiseen elämään kuuluu ja mitä ongelmia heillä suhteessaan on ja joissakin tapauksissa edes parin toinen osapuoli ei tiedä, jos kommunikaation parin välillä ei toimi. Syitä on yhtä paljon kuin ihmisiä eikä ole olemassa yhtä oieaa tai väärää syytä, mutta näille keskusteluille on omat palstansa.
"Varattu stalkattu nainen" - Olet huvittava omassa kyynisyydessäsi ja ennakkoluuloissasi, jopa säälittävä, kun tarkemmin lukee, mitä kirjoitat. Annetaan kakkien kukkien kukkia vaan - Se on sitä aitoa rikkautta, ja se rikastuttaa meitä kaikkia ympärillä olevia, kun sen vain oivaltaa oikein. Kenestäkään ei todellisuudessa ole toista ihmistä, toisen ihmisen parisuhteen tai toisten ihmisten valintojen arvioijaksi, ei edes sinusta:D
Ja mitä tulee näin lainauksiin, johon viittaat, niin Tommy Hellstenillä kuin Kari Kiianmaalla ja muilla täällä kirjoittavilla on yhteinen kieli, joka nyt sattuu olemaan suomenkieli - ihmekkös tuo, jos samalla kielellä puhutaan ja kirjoitetaan, ja samoista aiheista keskustellaan, että kieliasu on samankaltainen? Onhan hyvänen aika aihepiirikin sama, pitäiskö täällä alkaa kirjoittamaan siansaksaa?:D jotta ne katkerimmatkin ja kateellisimmatkin "pääsisivät mukaan" keskusteluihin:D Katsos, kun joillekin on annettu aivot, joilla ajatella, sydän, jolla tuntea, loogisuus, jolla päätellä asioita, yhdistellä asiat asiayhteyksiinsä. Joillekin jopa luku- ja kirjoitustaito jopa niin, että ei tarvitse "varastaa" toisten kirjoituksia kuitenkin oppien myös muilta. Kaikkihan me (lähestulkoon kaikki) me täällä opitaan toisiltamme, ja puhumme samoista asioista jopa samoilla sanoilla, eikä se tarkoita sitä, että olisi käyttänyt copy-paste! Onhan kysymys samoista aihepiireistä: liike-elämässä käytetään businesskieltä, jota kaikki liike-elämässä toimivat ymmärtävät, psykologiassa ja filosofiassa on omat terminsä jne. olisihan se aikamoista sekasoppaa, jos kaikki "päästelisivät" omia termejään ja sanastoaan, jota ei olisi näin yleisellä talolla millään tavalla määritelty - jokainen puhuisi omilla termeillä, ja kukaan ei ymmärtäisi, mitä toinen tarkoittaa:D Ei tiedettä tehdä niin, aito vuoropuhelu tarvitsee sekä kielellisesti ja sosiaalisesti ja kulttuurillisesti yhteisesti hyväksyttyjä termejä ja sanastoa, jotta ylipäätänsä vuoropuhelu olisi mahdollista.
Kateus, Katkeruus ja pahuus ajaa ihmisen jorpakkoon! Niin myös sinua ajanut - olet pihalla kuin lumiukko:DD tsorry
Rauha rauha, puseja ja halauksia kummallekki. Tiedättekö muuten, että kehonkielen väitetään merkitsevän sanoja enemmän. Joten nyt äkkiä halaamaan ja hyppimään riemusta ja hulluttelemaan ja pusimaan ja ja olemaan aivan hulluja.
Tässä paikassa tietyt ihmiset ovat saaneet minut voimaan tosi pahoin.. Mut tiedänpähän nyt tiettyjen asioiden olevan totta.. Siis sellaisten joista jotkut ovat puhuneet aiemmin.
Mutta.. Asiassa on se hyvä asia et olen tehnyt ihan sen perusteella ratkaisuja.. Muutan jossain vaiheessa pois tästä kaupungista, useampien satojen kilometrien päähän. :)
Ps. Enkä kaipaa ketään täällä enkä oikeassa elämässä. Sinkkuna aion pysyä koko loppuelämän.
Vannomatta paras ja totuus voi olla tarua ihmeellisempää.
Tuohon omaani jatkan (eli kirjoitin nimimerkillä ajatuksetaamuun)..
Eli minua ei nähdä enää tuossa lähellä olevassa opiskelupaikassa eikä myöskään siellä toisaalla opiskelupaikassa. Tämä on päätös joka pitää.
En olisi enää jaksanut tätä paikkaa enkä oikein mitään muutakaan mitä siihen liittyy..
Jotain kai tuohon voisi lisätä..
Sen verran ikäviä asioita ehti tapahtua kesän aikana.. Asiat ehtivät mennä aika lailla solmuun. Se myös vaikutti eniten päätökseeni.. Vaikka muutto olisikin vasta esim. ensi keväänä tai kesänä niin voinhan puhua jo tästä paikasta (kaupungista) menneessä muodossa. Niin olen tehnyt jo jonkin aikaa..
Et näillä mennään ja hyvä niin.. Etelä-Suomessa ei tietty oikein talvea nykyään ole mut ei se mitään..
Vastaan sinulle:
"Tulla nähdyksi ja kuulluksi omana itsenään..." , "Tulla aidosti kohdatuksi ihmisenä..." , "Saada levätä toisen rakkaudellisessa läsnäolossa..." .
Kaikki edelle kirjoittamani viisaat lauseet on mahdollista lainata psykologi Tommy Helstenin kansan tajuisiksi kirjoittamista ihmissuhdeoppaista ja parisuhde Kari Kiianmaan ihmissuhde palstojen vastauksista. Ne ovat kuitenkin kaikki pelkkää hengetöntä, hienoilla sanakäänteillä briljeeraamista, ja lainatuilla lauseilla ratsastamista, ellei niiden oppeja osata sisäistää ja elää todeksi.
Mitä turvasataman tarjoamista ja toisen hyväksymistä vikoineen ja puutteineen on ajautua asumuseroon 3 vuoden avioliiton jälkeen.
Onko kyseessä molempia osapuolia voimauttava, hyväksyvää läsnäoloa tarjoa parisuhde, jossa kumpikin tarpeineen tulee aidosti kuulluksi ja huomioonotetuksi, jos mies juoksee häntäheikkinä vieraissa ja nainen muuttaa pois kotoaan.
Itse olen elänyt samassa yli 15 vuotisessa parisuhteessa kokien tulevani hyväksytyksi vikoineni ja puutteineni. Enkä arvosta pätkääkään tyhjää sanahelinää, jossa ratsastetaan parisuhdeterapeuteilta lainatuilla opeilla ratsastaen, niitä kuitenkaan sisäistämättä - ja omassa arjessa todeksi elämättä.
Takana 28 vuotta kestänyt parisuhde narsistin kanssa. Tiedän, mitä kaipasin ja mistä jäin paitsi :) kaikkea hyvää ja ihanaa kaikille elämäänne. Kiittollisena kaikesta kokemuksestani ja opetuksistani. Voimia jokaiselle ja rakkautta ilman muuta.
Mitä on aito rakkaus, kuka sen määrittelee ? Voiko sanoa toiselle, että sinun rakkautesi ei ole aitoa ? Onko olemassa monenlaista rakkautta ja mikä niistä on aidoin ? Onko rakkaus aina rakkautta tai onko niin, että se joko on rakkautta tai ei ole, missä menee se raja, milloin se ei enää ole rakkautta. Onko se tiukka viiva, että rajan tuolla puolella ei ole rakkautta ja tällä puolen on. Voiko rakkautta oppia, muuttaa, syventää ? Onko rakkaus tahtomista, että kaikesta huolimatta tahtoo ? ja miksi tahtoo ?
"Muminaa kansliasta"? Oletko muuttunut jumpparista kanslistiksi Tuula?
Aliarvioit jatkuvasti muita ihmisiä ja heidän tietämystään asioista. Annat jatkuvasti " HEIDÄN PUOLESTAAN" naiveja ja typeriä vastauksia milloin mihinkin keskusteluketjuun. Todellisuudessa teet heille tahallasi karhunpalveluksen esittämällä heidät muiden silmissa tyhmempinä ja tietämättömimpänä kuin he ovatkaan.
Se, ettei joku puolituttusi HALUA/EHDI/JAKSA vastata johonkin keskusteluketjuun, ei anna sinulle TuulaS. moraalista oikeutusta rynnätä kirjoittelemaan tyhmiä vastauksia - MUKA hänenä eli "hänen" puolestaan!
Turha noihin on kommentoida, annetaan olla vaan.
Itsekseni vain mietin noita. en löydä selviä vastauksia. Tuntuu, että selviä vastauksia ei ole. Nuo tunne kysymykset ovat jotenkin niin hankalia. Pitääkö ne vain tuntea ilman vastauksia. En halua esittää vastauksia jonakin toisena, nämä ovat vain minun mielipiteitäni ja ajatuksiani, kysymyksiäni. Ne voivat olla tyhmiä, mutta ainakin olen nyt aito ja ne ovat minun omia hämmennyksestä johtuvia ajatuksiani. "Muminaa" eli hajanaisia ajatuksiani. Olen pahoillani, jos joku niistä pahoittaa mielensä, en ole ikein hyvä näissä asioissa, voi sanoa sellaista, joka loukkaa muita, tietämättäni, tyhmyyttäni.
https://www.youtube.com/watch?v=PfqCi5W96vE
Voi että mä pidin tästä linkistä, kaikin puolin, kiitos! Valoa aamuusi, lähettäjä.