Joitain päiviä sitten oli Esko Aho kolmosen aamutelkussa L.Karhuvaaran haastateltavana.
Mistä siinä tarkemmin ottaen oli kyse?
mieleen jäi vain, "yhdellä korvalla" kuunneltuna, että Karhuvaara kysyi jotain ihmisten loppuunpalamisesta nykyisessä työelämässä ja Aho vastasi, että sotien jälkeen on oltu kovemmankin paikan edessä.
Jotenkin jäi kuitenkin mieleen, että Aho onnistui kuitenkin siinä vastauksessaan sekä kiertämään varsinaisen kysymyksen, että myöskin syyllistämään niitä, joille nykyajan työelämän paineet käy raskaaksi!?
Mistä siinä tarkemmin ottaen oli kyse?
mieleen jäi vain, "yhdellä korvalla" kuunneltuna, että Karhuvaara kysyi jotain ihmisten loppuunpalamisesta nykyisessä työelämässä ja Aho vastasi, että sotien jälkeen on oltu kovemmankin paikan edessä.
Jotenkin jäi kuitenkin mieleen, että Aho onnistui kuitenkin siinä vastauksessaan sekä kiertämään varsinaisen kysymyksen, että myöskin syyllistämään niitä, joille nykyajan työelämän paineet käy raskaaksi!?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Varmaan pitäisi palkansaajan tehdä työtä 50- luvun tahtiin, samalla kun Ahon kaltaiset juoksevat kaikenmaailman haastatteluissa haukkumassa työtä tekeviä? Työ reformin takana oli Ahon lisäksi Vanhanen, joka ajaa täysin samaa politiikkaa: yritysten pitää saada palkata työntekijöitä hantti- hommiin naurettavalla palkalla, loput toimeentulosta jää valtion maksettaviksi.
työreformihan oli lähtöisin SAK:sta, mutta joka muuttui siten, että SAK käsitti tahallaan työreformin purkavan yleissitovuuden - tuon työmarkkinajärjestöjen perusteesin.
Todellisuudessa työreformin tarkoituksena oli turvata työntekijän (mutta huom! myös työnantajan) minimiturva lainsäädännön kautta työehtosopimusten sijaan. (Työehtosopimuksen noudattaminen yrityksissä yleissitovasti ei ole toimialojen diversiteetistä johtuen nykyisin aina mahdollista)
Ay-liike katsoi, että vain neuvotelluilla työehtosopimuksilla voidaan turvata minimiturva eikä työpaikkojen paikallista sopimista saa muilla keinoin vahvistaa.
Kuitenkin esimerkiksi Metallin jäsenet tekevät eniten paikallisia sopimuksia. Työreformi ei ollut huono asia. Se vain muuttui puoluepoliittiseksi hehkulampuksi ja asia jäi sivuun.
SDP:n työreformin vastainen propaganda 1999 eduskuntavaaleissa oli valheellista, mutta pelasti SDP:n vaalitappiolta.
t:jarmo
Älä, nousiainen vääntele sitä selvää asiaa, että ilman AY-liikettä duunarin asema olisi tosi paljon huonompi kuin se on nyt.
Sotien jälkeen, kun AY-liike ei ollut siinä asemassa kuin se on nyt, saattoi työnantaja heittää pihalle sellaiset työntekijät, jotka uskalsivat liittyä ammattijärjestöön!
Siihen toimintamalliin ei pidä enää maassamme asioita päästää luisumaan.
"...työreformin tarkoituksena oli turvata työntekijän (mutta huom! myös työnantajan) minimiturva lainsäädännön kautta työehtosopimusten sijaan."
Eikö täällä jonain päivänä joku kertonut, että ne etuudet (esim. minimiturva), joita duunari saa, ovat lainsäädännöllisiä juttuja, eikä liittojen aikaansaannoksia?
En kiellä sitä, etteikö ay-liikkeellä olisi merkittävä rooli historiassa. Sillä on myös kaapissa erittäin pahoja asioitakin.
Arvosteluni KAIKKIA työmarkkinajärjestöjä vastaan johtuu siitä, että nämä ratsastavat työmarkkinoiden nimissä ja silti meillä ei työmarkkinat toimi. Turhia herranpieruja on niin työnantaja- kuin työntekijäjärjestöissä sähläämässä.
TÄMÄN KAIKEN PASKAN NE TEKEVÄT VERONMAKSAJIEN KUSTANNUKSELLA. SUOMESSA JOUDUTAAN KERÄÄMÄÄN PANKKITUKIMILJARDIEN VERRAN YLIMÄÄRÄISIÄ VEROJA SEN VUOKSI, että nämä työmarkkinajärjestöt loisivat verovapaana niin työnantajan kuin työntekijän kukkarolla.
Toinen syy työmarkkinajärjestöjen arvosteluun on niiden sotkeutuminen yhteiskuntaan korruptiolla ja poliittisella agitaatiolla, vaikka toiminnan pitäisi olla puolueetonta. Eduskunnassa istuu mikkoeloja ja muita ay-liikkeen kustantamia pellejä.
Mielestäni ammattijärjestöön kuulumisessa ei ole yhtään arvostelemista - se vain ihmetyttää, että meillä on ay-liikkeen korruptoimat kansanedustajat estämässä lainsäädäntöä, jolla voitaisiin turvata työntekijän oikeudet ilman työmarkkinajärjestöjä.
t:jarmo
Olen samaa mieltä, että kuulukoon liittoon ken haluaa. Vaikeahan sitä tänä päivänä olisikaan estää. Mutta kun itse aikanaan erosin metalliliitosta kuuden vuoden jäsenyyden jälkeen, ei työnteosta tahtonut puoleen vuoteen tulla yhtään mitään, kun nämä ay-demarit piirittivät minua joka päivä itä-saksalaisella propagandallaan. Syy liitosta eroamiseeni oli juuri se, etten halunnut enää enempää rahoittaa demareiden vaalikassaa.
Hyvähän Tuho-Ahon on sönkätä, kun lähti itse suuren veden taakse meidän kunnon ihmisten - veronmaksiajien - rahoilla lepäilemään Tarsan tultua valituksi.
Ahon väite siitä, että sotien jälkeen oltiin kovemmilla ei voine pitää paikkansa. Työn tuottavuus on noussut huikeasti noista ajoista. Työn sisältö on toki voinut olla fyysisesti rankempaa, mutta se on eri juttu.
Työn tuottavuuden nostaminen yli äyräiden on monipiippuinen juttu. Ns. kvarttaalitalous tykkää siitä hyvää, mutta kun elämää ja taloutta pitäisi olla vielä sen kvarttaalin jälkeenkin. Työn tuottavuuden noustessa voi työmotivaato uupumuksen yms. takia vähetä. Jossain tulee vastaan raja, jolloin motivaation lasku alkaa vaikuttaa koko kansantalouden mitassa työn tuottavutta vähentävästi. Pitäisi olla aikaa välillä aikaa nojata lapioonkin - työnantajan kustannuksella.
Selvimmät haitat työn tuottavuuden yli-ihannoinnista voi olla innovatiivisilla toimintasektoreilla. Voi käydä niin, että näperrellään kyllä tehokkaasti kaikkinaisten ideoiden parissa, mutta ei ehditä funtsata niiden tarpeellisuutta. Ihmisen yksi tärkeä ominaisuus on suhteellisuudentaju ja tätä pitäisi taukojen avulla juuri kehittää.
Yksi mielestäni hyvä esimerkki näpertelystä on puhelinten ns. sisältöpalvelut. Tässä ei ole riittävästi kysytty sitä, tarvitaanko tällaisia palveluja ja onko niille pidemmän päälle kysyntää. Vaikea on uskoa, että ihmiset alkaisivat jotain säätilaa puhelimestaan katselemaan, kun sään näkee silmämääräisestikin ja sitä salaattia tarjoillaan joka mediasta muutenkin vähintään tunnin välein. Puehelinte osalta on kuitenkin yksi hyvä sisältöpalvelu eli saldorajoitus niille, jotka eivät hallitse puhetulvansa kustannuksia.
Suomalaisessa yritysjohdossa on aika lailla puutteita henkilöstöpolitiikan suhteen, vaikka vaihteluväli onkin aika iso. Jos on sellaisia yrityksiä, jotka pyrkivät tulokseen palkkakustannuksia tinkimällä, niin on myös sellaisia yrityksiä, jotka pyrkivät tulokseen henkilöstönsä työmotivaatiosta huolehtimalla.
Jälkimmäisiä on enemmän, vaikka niistä puhutaan vähemmän.
Kvarttaalitalous on puolestaan median synnyttämä myytti, mikä johtuu ilmeisesti vain taloustoimittajien raportointityylistä, mikä on antanut työelämän kriitikoille kansaan uppoavan, populistisen aseen puhua kvartaalitaloudesta.
Siinähän on kyse ainoastaan pörssisijoittajille annettavasta informaatiosta, jota annetaan tilikauden aikana määrävälein. Yritysten strategiat ja toimintapolitiikat ulottuvat kuitenkin useiden vuosien päähän, joten mielestäni on suoranainen valhe yrittää tuputtaa sellaista käsitystä, että joku kvartaalitalous saisi aikaan esim. lomautuksia tai irtisanomisia. Kyllä ne toteutettaisi, vaikkei pörssiyhtiöillä olisikaan velvollisuutta informoida sijoittajia kolmen kuukauden välein siitä, miten yrityksellä menee.
olet asiassa sikäli, että yritysten "tulos"kunnon seuraaminen ja raportointi neljännesvuosittain pörssikurssien vuoksi ei ole kestävä perusta liiketoiminnalle.
Esimerkiksi uuden tuotteen kehittäminen ja sen saattaminen markkinoille voi viedä vuosia, eikä silloin pörssikurssi ole kuin sekundäärinen mittari yrityksen tilasta ja tulevaisuudesta.
t:jarmo
Jos tiedät jotain yritystoiminnasta, niin ymmärtänet myös, että pitkäjänteisesti johdonmukainen, strategisiin päämääriin tähtäävä toiminta on ihan eri asia kuin se, että tästä toiminnasta kirjoitetaan taloudellisia tunnuslukuja sisältäviä katsauksia sijoittajille neljä kertaa vuodessa.
Ethän sinä itsekään vastannut, että mitä tuolle ongelmalle tulisi tehdä. Miksi Ahon pitäisi tuollaisia asioita enää miettiä, ne kun eivät kuulu Ahon nykyisen työnantajan toimenkuvaan.