Miten armeijaan jos sosiaalisten tilanteiden pelko

Itse kävin samat "viat", ei ole ongelma olet yksi monista, pidät turpasi kiinni, teet mitä käsketään. ja ohi on ennen kuin huomaat.

Turhaan murehdit. Ei armeijassa tarvitse olla sosiaalinen, jos ei hakeudu aliupseeriksi. Sanot sen sitten komppanian päällikölle, kun se kaikki jossain vaiheessa yksityisesti haastattelee, ettet halua johtajakoulutukseen. Ensimmäiset 6 viikkoa pitää muutoinkin niin kiirusta, ettet ehdi edes ajatella pelkojasi, vaan tottelet käskyjä niin kuin muutkin, ja menet sinne mihin käsketään. Juttelun aiheet tulee automaattisesti, joku kysyy sinulta apua aivan varmasti, esim "mihin taskuun kenttäpullo laitetaan", koska tavarat pitää olla kaikilla samalla tavalla. Ekat 4 viikkoa panikoitte kaikki yhdessä, että tupatarkastus menee läpi, jotta pääsette munkkipossulle. Se paniikki yhdistää teitä, ja yhteiset asiat muutenkin. Saat tupakavereista aivan varmasti kavereita, koska kaikki ns tarvitsevat toisiaan alkuvaiheessa.

Muista että kaikki ovat samalla asialla, ja kaikilla on samoista asioista se paniikki. Asioita ja muistettavia asioita tulee aluksi niin paljon ja nopeasti, että et ehdi miettiä mitään sosiaalisia pelkoja, vaan ajatuksesi kuluvat asioiden muistamiseen. Muut alokkaat kysyvät sinulta neuvoja, ja sinä neuvot muita. Aina joku muistaa jotain. Kaikkia muitakin jännittää, muista se. Palveluksessa ei tarvitse olla sosiaalinen, tuvan jorinoissa sitten oman valintansa mukaan, joko höpisee muiden kanssa tai sitten räplää älypuhelinta.

Ja tosiaan aluksi on niin paljon ohjelmaa, aina iltaa myöden. Että millekään ompeluseuralle ei jää aikaa, sellaisia vartin hetkiä siellä täällä. Sen vartin voit rauhassa vaikka järjestellä tavaroitasi tai ottaa vaikka nokoset. Veikkaan että sinulle armeija voi tehdä jopa hyvää. Jatkuva toiminta ja käskytys ei jätä aikaa mietiskelylle. Illalla sammut kuin saunalyhty, ja aamutuimaan herätys, ja eikun taas menoksi.

Ehdottomasti kannattaa kokeilla armeijaa. Voit olla kokeilemisen jälkeen erimieltä, kuin nyt olet.

Kyllä todellakin saa ja kannattaa hankkia vapautus kuten todella monet nykyään tekevät. Kannattaa keskittyä oikeisiin töihin ja opiskeluun Nykyään muuten totaalikieltäytyjätkin vapautetaan.

Oikeastaan en ole varma, onko armeijan käymisessä muita hyviä puolia kuin ihmiset joita siellä saattaa oppia tuntemaan (sikäli kun on hyvä asia tutustua -enimmäkseen samaa sukupuolta oleviin, jos on miespuolinen- ihmisiin esim. kouluissa ja työpaikoillakaan) Kävin armeijan 07 ja itselläni myös liuta psykiatrisia diagnooseja olin armeijassa ihan huono. En suosittele menemään jos vähänkin tuntuu siltä, ettei kiinnosta.

No voi hyvänen aika sentään...vai on sosiaalisten tilanteiden pelko niin voiko mennä inttiin . Eiköhän koko intti ole täynnä jengiä joilla on kuolemanpelko, pimeänpelko tai vaikka suljetun paikan kammo, mutta sekaan vaan. Pelot ovat sitä varten että ne voitetaan, ei sitä varten että niitä vatvotaan ja käytetään tekosyinä siihen ettei voi tehdä jotain.
Kuten kiinnin sanoi osuvasti aiemmin -pidä turpa kiinni ja tee mitä käsketään, äläkä mene tillittämään " ..et ku on tää sosiaalisten tilanteiden pelko..." niin hyvä tulee.

Yleensä tällä palstalla ei kannata kysyä mitään. Kimppuun hyökkää joukko maanisia Suomen ameijan vastustajia sekä Kremlin kätyreitä.

Riippuu vaikeutesi asteesta. Itselläni oli aikoinaan diagnoosi sosiaalisten tilanteiden pelko, mutta armeijassa totuin sosiaalisiin tilanteisiin ja oireeni vähenivät sen vuoksi.

Ei armeija varsinaisesti paranna ketään, mutta pakollisiin tilanteisiin meneminen voi olla hyödyksi itsetunnon parantuessa.

Intti saattaa myös auttaa siihen. Itse kun kävin 80-luvun alussa niin p*askahuusseissa ei ollut niitä Rehnin käskyttämiä ovia, eikä edes väliseiniä pyttyjen välissä, suora kuuspyttynen vaan lattialla. Skeidalla käynti oli alkuunsa kova pala ronskeimmillekin, kuukauden päästä asiaa ei edes huomannut.