AIKUISIA JÄNNITTÄJIÄ

No täältä löytyy yksi.En ole hakenut minkäänlaista hoitoa tähän vaikka aihetta olisi.Usein puhutaan siitä,että kädet tärisee jännittäessä,mutta minulla se on pää.Ihan kammottavaa.

Olen samaa ikäluokkaa ja jonkinmoinen jännitys vaivaa yhä. Kahvikuppitärinää ei ole ollut, mutta tiettyjen ja uusien ihmisten kohtaaminen on muutoin hankalaa.

Olen päässyt pitkälle lähtötilanteesta, jolloin olin, nykymittapuun mukaan, invalidi sos-fobian vuoksi. Mykistymistä, änkytystä, punoitusta ja hikoilua, päässä ajatusten sijasta pelkkää kohinaa ja halu paeta lähimpään vessaan. Tuolloin näitä vaivoja ei tietenkään tunnettu. Kouluun ja työhön oli pakko mennä, vaikka en pystynytkään toimimaan toivotulla tavalla. Muut sosiaaliset kuviot jäivät nollaan ja ovat lähellä sitä vieläkin.

Nuorena minulle sanottiin joka käänteessä, että "olet vain ujo" ja että se hoituisi ajan myötä. Edelleen varaudun asioihin ja teen ylimääräisiä järjestelyjä välttääkseni hankaliksi tietämiäni tilanteita. Olen hyvin urautunut tapoihini, vaikka haluaisin vielä kokea jotain uutta. Kaiketi olen näin sopeutunut krooniseen vaivaan. Tietenkin harmittaa, että niin paljon on jäänyt tekemättä ja kokematta. Vastaavasti on tullut turhaa sontaa naamaan arkuuden vuoksi. Parikymmentä vuotta sitten rohkaistuin pyytämään lääkäriltä apua, mutta hän totesi mitään kyselemättä, ettei sellaista ongelmaa ole.

Ei muuta kuin ota pikimmiten yhteys lääkäriisi, hän antaa sinulle tarvitsemasi lääkkeet mikäli hän osaa toimia kuten hänen kuuluu. Beetasalpaajat on hyviä, ja rauhoittavat mikäli tarvitaan vahvempaa hermoston turrutusta.