Työttömän arki

ettet halua työllistää edes itseäsi... outo lintu.

Joo se on kyllä ihan kamalaa. Kannattaa hakeutua vaikka johonkin opiskelemaan jos ei töitä löydy.

Eikö elämässä ole mitään muuta kuin työ? aika hieno elämä.

Onko aloittajalla ammatillista koulutusta ja mille alalle. Kaikilla aloilla ei vain töitä ole. Jos kouluttautuu hoitoalalle, niin varmasti ainakin silloin tällöin pääsee työn syrjään. Tietenkään sei kaikista hoitsuiksi ole. Älähän vielä heitä kirvestä kaivoon.

Tartutaanpa asiaan tomerasti nyt.

Ajattele ensinnäkin että olet työnhakija.

Sitten rupeet järjestelmällisesti toimeen:
- hae muutamaa työtä joka päivä, noin puoleen väliin asti.
- sitten rupeet kuntouttamaan itseäsi: - uusia suunnitelmia, hoida kauneuttasi, seuraa terveyspalstoja, lue kehittäviä kirjoja ja voisit opiskella. Netiltä löytyy ilmaisia kielikursseja. Liikuntaa raikkaassa ilmassa, tee listoja mitä kaikkea voit tehdä.

Kun itse piristyt vähän, niin kyllä se siitä.

Ite olin pitkään työnhakija, sitten lopulta nappasi. Kerkisin mahdottomasti eri asioita, mitä muuten en olisi ehtinyt.

Onnea vaan!

Minä ollut työttömänä 5vuotta ja olen kesät ajanut pyörällä metsään etsimään marjoja ja sieniä syksyllä. Mukavaa puuhaa ainakin kun ämpärillisen saa kerättyä. Siitä saa puhdistettua 40egee eikä tarvii veroja maksaa.
Luonnossa liikkuminen mukavaa vaikkei mitään aina saisikaan, kunto kasvaa ja mieliala kohenee.
Kun sinnikäs ohi on hyvässä kunnossa ja jatkan lenkkeilyä ja kahvakuula treeniä kotona.

"en käy oikeastaan enää missään" Siinä ongelman avan. Käy joka päivä jossain. Kävelyllä, kirjastossa, kaupassa tms. Tee siitä säännöllinen rutiini, ikäänkuin olisit töihin lähdössä. Jos kauppa ja kirjasto on liian lähellä, niin kulje kiertotietä että kaupassakäyntiin kuluu aikaa.

Paikkakuunnasta riippuu onko työttömille ilmaisia kursseja mm. kansalaisopistossa, tutkalile niitä.

Jos masennuksesi johtuu vain työttömyydestä eikä ole kroonista lajia niin touhuamalla siitä pääsee irti. Vähän aikaa väkisin tekemällä siitä tulee jo tapa ja parempi mieli.

Hei käännä työttömyys voitoksi itsellesi. Nyt sinulla on aikaa vaikka mihin harrastukseen opiskeluun naisten bongaukseen, ja vaikka mihin, Minä tunnen monia ketkä töissä ja masentuneita silti, vain sinä itse voit päättää omassa pääkopassa alatko oppimaan oman elämän hallintaa, tai vain odottamaan että sinut tullaan nostamaan sohvan pohjalta ylös johonkin kivaan harrastukseen.
Kukaan ei tule sinua kotoa hakemaan yhtään mihinkään muista se!!!
Etkä myöskään koe nopeaa heräämistä pahasta olosta, vaan rupea tekemään pieniä hyviä asioita , suomi on täynnä ilmaisia harrastusmahdollisuuksia, tai vapaaehtoistyö.

Itse olen työtön ja masentaa ja v-käyrää torjunta kun keksin jotain harrastamista ja auttamistehtävää, ( liityin vapaaehtoistoimintaan nuorten auttamisen), tämä on antanut ristiriitaisia tunteita aluksi , mutta nyt jo tuntuu hyvältä kun liityin ja kuulun johonkin porukkaan ja voin olla hyödyllinen. Vuoden toiminnassa mukana ollut.

Jos totta puhutaan niin kyllä minua oikeasti harmittaa enemmän olla vastenmielisissä töissä massiiviset 8h päivässä kuin työttömänä täysin vapaana.
Se olisi sitten eri juttu jos olisi todella mieluinen työ mutta sellaista harvemmin on.

Työttömän elämä tässä maassa on kyllä kurjaa. Ensinnäkin, koko ajan pitää miettiä rahaa, koska työttömyystuki on sen verran pieni (ja pienentyy edelleen tulevaisuudessa). Kaupassa joutuu kirjaimellisesti laskemaan senttejä ja tarkastamaan kilohintoja. Usein on mahdollista syödä vaan puuroa ja makaroneja...

Työttömyys hävittää myöskin sosiaalisen elämän. Muut ihmiset viettävät aikansa työpaikoilla ja muiden työtä tekevien kanssa. Ja kun ei työttömällä ole yleensä sitä rahaa, niin ei voi tuosta vain mennä leffaan, kahville, ravintolaan, konserttiin tai baariin kaverin kanssa. Joskus ei voi edes lähteä kotipaikkakunnaltaan kun ei ole bussilippuun varaa.

Ja on myös totta että hyvin monet eivät edes halua olla tekemisissä työttömän kanssa. Työttömän on miltei mahdotonta saada parisuhdetta, ei ainakaan työllistyneen ihmisen kanssa. Aika usein työttömyys tarkoittaa yksinäisyyttä. Tämä johtuu siitä että laajalti työttömiä pidetään likaisina, laiskoina, tyhminä ja ylipäätään yhteiskunnan pohjasakkana josta tulee pysytellä erossa. Työttömiä suorastaan vihataan. Tämä siitä huolimatta että työttömiä on noin 300000...

Aloittajan kannattaa pyrkiä kaikin keinoin pois työttömyydestä. Se on vaikeaa. Monet lähettelevät satoja työhakemuksia saamatta vastauksia. Enkä nyt puhu joistain koulut kesken jättäneistä tai erityisongelmaisista, vaan ihan tavallisista ihmisistä joilla käy vaan paska tuuri. Mutta työtä ei saa ainakaan silloin jos sitä ei hae. Suosittelen aloittelijaa katsomaan netistä ohjeita ja vinkkejä työhakemuksen ja CV:n tekoon ja lähettämään joka päivä useampia hakemuksia.

Ja kannattaa myös katsoa opiskelumahdollisuuksia. Opiskelijat ovat hieman työttömiä arvostetumpaa luokkaa, joten opiskelujen pariin on syytä hakeutua. Oli ala mikä tahansa. Jos pääsee sisälle, niin on edes jotain mahdollisuuksia.

"Aika helvetin masentavaa tää työttömyys, kun päivästä toiseen vaan on neljän seinän sisällä eikä oo mitää tekemistä. "

Tuossa on suurin ongelmasi. Mitä kuvittelet tapahtuvan mielialalle jos on koko ajan neljän seinän sisällä, ei käy missään eikä tee mitään? Totta hemmetissä se alkaa masentamaan.

Varsinkin kesällä on paljonkin lähes ilmaisia asioita joita tehdä. Kuntoilu piristää oloa. Jos ei ole rahaa salikorttiin tai ilmaisia saleja, niin lenkkeily tai kävely ei maksa paljonkaan. Ei tarvitse ostaa mitään 200 euron lenkkareita. Uiminen on mukavaa, oli työtön tai ei. Metsässä voi käydä kävelyllä, tai vaikka marjastamassa tai sienestämässä. Kirjastossa voi käydä lukemassa päivän lehdet ja ehkä moikkaamassa joitain tuttuja. Lukeminen sivistää ja voi vaikka opetella jonkun uuden kielen tai muun taidon. Jos on kädentaitoja, niin voi vaikka tehdä käsitöitä.

Ei kannata myöskään vain odottaa soittoa työkkäristä, vaan pitää aktiivisesti etsiä potentiaalisia työpaikkoja ja pyrkiä kehittämään omaa osaamistaan siihen suuntaan että niitä töitä löytyisi. Sopisiko jokin lyhyt kurssi, tai olisiko järkevää kouluttautua kokonaan eri alalle? Olisiko niitä töitä jollain muulla paikkakunnalla. Minä lähdin takaisin opiskelemaan 27-vuotiaana ja 30-vuotiaana muutin täysin vieraalle paikkakunnalle töiden perässä.

Sen voin luvata, että olo ei siitä parane jos vain makaa kotona tekemättä mitään.

Niin olen minäkin työtön,koko loppuelämäni. Täytin kuusikymmentä,ja pari vuotta ansiosidonnaisella, sitten eläkkeelle.
Oli kuule ihanaa nousta tänäkin aamuna,kun ei tarvinnut töihin lähteä.
On sellainen Mummonmökki maaseudulla,ja vähän maata. Tekemistä riittää,jos haluaa tehdä.
Älä Sinä toisten puheista välitä,moni voi olla myös kateellinen. Nykyään työelämä on kovaa,ja moni haluais päästä helpommalla.
Työ on ihan liian yliarvostettua.
Hullut ne töitä tekkee,viisas pääsee vähemmällä.

Aloittaja vastaa: ole kyllä hakenut töitä oikein urakalla, mutta kun ei niitäkään ihan joka oksalla kasva. Olen käynyt nyt työnhakuvalmennuksessa mutta minulle vain vahvistuu tunne että minun osaltani taitaa olla työt tehty. Olen nimittäin 50 v toimistotyöntekijä ja sellaisilla ihmisillä ei tänä päivänä ole juurinkaan kysyntää, eikä varsinkaan tämän ikäisillä. En myöskään ole mikään kirjoittajavirtuoosi jotta osaisin tehdä hienoja hakemuksia. Uuden kouluttautuminenkin on käynyt mielessä, mutta uuden ammatin opettelu kestää n 2 vuotta, sen jälkeen olisin jo 52 v...
Minua pelottaa tosi paljon tuo taloudellinen puoli, miten selviän sitten kun ansiosidonnainen loppuu, laskujen tulo ei lopu. Asun lisäksi maaseudulla pienellä paikkakunnalla, ei täällä ole paljon mitään katsomista eikä tekemistä. Ennen kävin kuntosalilla mutta nyt minulla ei ole siihen varaa, aina ei jaksa kävelläkään näitä samoja latuja.

Totta. Työttömyys käy psyyken päälle. Olisi helppoa mennä jokeen ja kaikki loppuisi siihen. Täytyy kuitenkin yrittää eteenpäin ja toivoa, että asiat lähtisivät parempaan suuntaan.