Jos sota tulisi, palattaisiin v1918

Kuten jo monessa tekstisssä aiemminkin on tullut esille nuo punikkien pahimman ja juonikkaimmat pyövelit pakenivat Suomen pankeista ryöstämien rahojen kera Neuvostoliittoon ja Pietariin huvittelemaan ja elämään, kuten kaikissa kommunistissa maissa, eliitin suljettua ja vaurasta elämää. Rivikommarit saivat tuntea kaiken nahoissaan. Suomalaisille nautiskelijoille kävi kumminkin toisin, sillä suomaliset rivikommarit tappoivat monet näistä punaelitisteistä:

KUUSISEN KLUBIN MURHAT

Kuusisen klubin murhilla tarkoitetaan kahdeksan Suomen kommunistisen puolueen (SKP) jäsenen murhaa 31. elokuuta 1920 Pietarin Kamenno-ostrovski prospekt 26-28:ssa sijainneella Kuusisen Klubilla. Ammuttujen joukossa olivat mm. SKP:n keskuskomitean jäsenet Väinö E. Jokinen ja Jukka Rahja. Lukuisia hyökkäykseen osallisuudesta epäiltyjä pidätettiin, mutta monet vapautettiin pian tai nämä saivat lyhyen tuomion. Voitto Eloranta ja Elvira Willman-Eloranta teloitettiin murhista syytettyinä.

Hyökkäys alkoi Jukka Rahjan pidettyä juuri esitelmän ja ollessa tupakkatauolla. Hänet ammuttiin ensimmäisenä porrastasanteelle. Konttoristina toiminut Liisa Savolainen yritti soittaa puhelimella apua, mutta sai luodin niskaansa ja kuoli. Jukka Viitasaari yritti tehdä vastarintaa mutta sai luodin päähänsä, samoin kävi Tuomas Hyrskymurrolle. Ammunta lakkasi vasta kun ampujilta loppuivat panokset.

Sisällissodan päätyttyä Suomessa 1918 tuhansia hävinneeseen punakaartiin kuuluneita pakeni Venäjälle, lähinnä Pietariin. Entisen punakaartin johto alkoi viettää ylellistä elämää Pietarin parhaissa hotelleissa ja ravintoloissa, olihan heillä mm. miljoonien markkojen arvosta Suomen Pankista varastettua ulkomaanvaluuttaa. Venäjälle paenneiden suomalaiskommunistien rivijäsenten elämä oli köyhää ja heidän arvostelunsa tukahdutettiin kommunistipuolueen johdon taholta muun muassa erottamalla arvostelijoita puolueesta. Puolueen sisälle muodostuikin oppositioryhmittymä (ns. revolverioppositio), joka päätti iskeä eli "poistaa johdon ja joukkueen välisen kuilun" avoimella hyökkäyksellä.

Kuusisen klubi sijaitsi Pietarin Kamennoostrovski prospekti 26-28:nen viidennen kerroksen huoneistossa 116. Se oli nimetty Otto Wille Kuusisen kunniaksi ja sitä käytettiin suomalaisten kommunistien kokouspaikkana. Ylellinen talo on rakennettu 1910–1914 ja siinä asui lukuisia suomalaiskommunisteja.

Tuomas W. Hyrskymurto, puoluetyöntekijä
Väinö E. Jokinen, entinen kansanedustaja ja SKP:n keskuskomitean jäsen
Ferdinand T. Kettunen, SKP:n sotilasjärjestön toimitsija
Konsta Lindqvist, entinen kansanedustaja, kansanvaltuuskunnan jäsen ja liikenneasian valtuutettu
Jukka Rahja (alias Ivan Abramovitsh), SKP:n keskuskomitean jäsen
Juho V. Sainio, VKP:n edustaja
Liisa Savolainen, sotilasjärjestön konttoristi
Juha T. Viitasaari, punakomentaja
Haavoittuneet:
Hyökkäyksessä haavoittui kymmenen henkilöä, heidän joukossaan K. M. Evä, joka haavoittui pahoin ja kuoli 1927.

Ampujat:
Ampujina oli kuusi punaupseerikoulun oppilasta, ainakin Aku Paasi (aikaisemmalta nimeltään August Pyy) ja Allan Hägglund. Aku Paasi johti ryhmää. Ampujat kirjoittivat tekoaan perustelleen kirjeen ja antautuivat sen jälkeen miliisille vapaaehtoisesti. Kaksi vuotta myöhemmin pidetyssä oikeudenkäynnissä he saivat lievät, 3-5 vuoden tuomiot, lukuun ottamatta Voitto Elorantaa ja Elvira Willman-Elorantaa, jotka teloitettiin. Vankeuteen tuomitut siirrettiin kärsimään tuomiotaan Burjatian SNT:n alueelle.

Muistotilaisuus:
Kuolonuhrit haudattiin Pietarin Mars-kentälle. Hautajaiset olivat valtavat, niihin osallistui liki 100 000 saattajaa. Muistotilaisuus pidettiin Eremitaašissa 12. syyskuuta 1920. Muistolaattaan kirjattiin valheellisesti "Valkosuomalaisten murhaamat", vaikka kyseessä siis olikin Pietariin paenneiden entisen punakaartin pakolaisten sisäinen välienselvittely.

Bolsevikkipropaganda yritti jatkossakin peitellä tekosiaan´esim Stalinin teloitukset 1937-1938 peiteltiin, Katynin murhat Puolassa laitettiin saksalaisten syyksi, vaikka taustalla oli Stalinin käsky murhata 20 000 puolalaissotilasta. Myös Stasin murhat ja vainot 60-80-luvulla Itä-Saksassa on näitä samoja oppeja. On ollut upea seurata tänäänkin televisiosta tullutta Itä-Saksan totalitäärisen kommunistisen järjestelmän ja varsinkin salaisen poliisin Stasin kaatumista, ai että hivelee mieltä!!!!!

Näin siis kävi punikkijohtajille, murhamiehille! , että mm Suinulan teurastaja Hyrskymurto sai tällin omiltaan, ja siihen loppui hekumointi ;-) tuli taas mieleen
"se joka meikkaan terttuu, se miekkaan hukkuu"!!!

Tämän kun lukee niin kaikki ymmärtävät, että Suomessa oli kyseessä Vapaussota. Punakaartit yhdessä neuvostoliittolaisten bolsevisotilaiden kanssa yrittivät kaataa laillisen kansanvaltamme. Sodan loppupeleissä täällä kävi saksalainen komennuskunta, mutta mitä sitten?? Ei täällä ollut yhtään saksalaista eduskunnassa, ei presidenttinä, eikä ministerinä. Ei 1922, ei 1929, ei 1939, ei 1946, ei 1956, ei 1968, ei 1977, ei 1989, ei 1995, ei 2009. Siis mitkä ihmeen saksalaiset? Kuka myi kenelle, kun kukaan ei edes suostunut tulemaan. Mitä ihmeen utopioita luettelet. Vapaassa maassa saa ajatella ihan mitä vaan. Jos sitä tuetaan (oli sitten kommunismi, monarkismi tai tasavalta), olkoon niin. Mutta Suomi valitsi (siis enemmistö) eduskunnan, hallituksen ja presidentin ja näin on ollut kohta 100 vuotta.
Eikö muuten ole inhottavaa lukea tuosta kommunismin uhosta, tuhosta ja mielivallasta? ;-).

Tammikuun lopussa 1918 suojeluskuntalaiset alkoivat Pohjanmaalla riisua aseista venäläistä sotaväkeä, jota maassa oli edelleen paljon. Suomi oli itsenäistynyt puolitoista kuukautta aiemmin, mutta Neuvosto-Venäjä ei ollut vetänyt pois omia joukkojaan maasta. Ilmeisenä vaarana oli, että Suomea yritetään painostaa vieraan sotaväen avulla taipumaan osaksi Neuvostoliittoa ja itsenäisyys päättyisi.

Valkoisen armeijan poissaoloa hyväkseen käyttäen punakaartit miehittivät Etelä-Suomea, mm. Helsingin ja Tampereen. Itsenäisyyssenaatti joutui pakenemaan Pohjanmaalle. Venäjän bolshevikit olivat aseistaneet punaisia, joita ohjattiin tekemään vallankumous myös Suomessa. Työväestöä agitoitiin aseelliseen kapinaan lupauksilla paremmasta elämästä. Samalla hylättiin parlamentaarinen tie, jolla maltillinen vasemmisto oli jo saanut helpotettua tilannetta. Mielestäni tavallisia työläisiä ja talonpoikia johdettiin harhaan.

Valkoisten suorittama Tampereen valtaus huhtikuun alussa oli Vapaussodan käännekohta. Täältä lähti suuri punaisten pakolaisten kulkue kärryineen kohti Viipuria ja Venäjää. Mukana kulkeneet punakaartit avasivat tietä, kunnes eteneminen päättyi Lahteen ja Fellmannin pellolle. Siinä vaiheessa punaisten johtajat olivat jättäneet omansa ja paenneet rajan yli. Molemmin puolin sodassa syyllistyttiin raakuuksiin. Valkoisten tekemät vääryydet ajoittuivat ennen kaikkea sodan jälkinäytökseen vankileireillä.

Sisällissota liittyivät Venäjän suureen vallankumoukseen. Valkoiselle puolelle se tarjosi mahdollisuuden itsenäisyyteen. Punaisia taas johdettiin Venäjältä kapinaan esivaltaa vastaan ja liittymään osaksi Neuvosto-Venäjää.
-
Halonen puhui 70-luvullakin Suomen liittämisestä Neuvostoliittoon, miten se olisi hyväksi.

Jos sota tulisi, olisi halos- ja punikkipakkomiellettä sairastava pankkopoikamustikkamajuri etulinjassa jakamassa sotilaille itsekeräämiään mustikoita.

Noinko pahasti Sipilän epäonnistumine ahdistaa kepuloisia, että pitää 100 vuoden taakse mennä?

Aika ajaa punikit mereen.

Kepu jauhaa paskaa vaikka maassa on 500 009 työtöntä ja köyhää. KUINKA KEPU KEHTAA! !!!!!!

Miten käy homoille ja tasoisilleen, jos sota syttyisi?
Kuka heitä sivareita puolustaisi.
Joku sanoi, että ovat miinanpolkijoita ?
Ilmeisesti heillekin työ löytyy, esim, metsissäkin noudatetaan hygieniaa.
Siellä ovat kaymälöitten tyhjentäjiä.
Sehän sopiikin, kun siihen reikään rakastuneet.

Tuskinpa Tarja enää sotimaan pystyisi, eikä Penakaan ja Rinnekin näyttää aika huonokuntoiselta.