Miten voittaa ikävän tunne?

En mitenkään.. Aina se vaan palaa takaisin.

pillereit ja viinaa sekasin

Vaimo lähti reilut vuosi sitten. Pari kuukautta myöhemmin loppui työt. Aloin ryyppäämään ja se auttaa tuskaan, tosin ei tämäkään hääviä ole. Kaikki rahat menee viinaan ja olen ottanut lainoja jotta viina ei pääse loppumaan. Tuhon tiellähän tässä ollaan. Sen verran olen viitsinyt että olen lähetellyt noin sata työpaikkahakemusta. Mihinkään en ole päässyt. Olen liian vanha vissiin, 50v ja risat. Ryyppään kunnes rahat ja tai terveys loppuu. Sanotaanko vielä että ikävä silti on vaimoa ja työtä.

Söin ja lähden nyt koiran kanssa lenkillä siellä voi miettiä ja kelata tekemisiä ja tekemättä jätettyjä asioita. Samalla hieman liikuntaa itse ja koira.

Rankkaa liikuntaa - äärirajoille asti. Saat endorfiinia siitä - helpottaa olemista. Näin pääset taas yhden päivän eteenpäin. Ajan myötä ikävä ja tuska helpottaa. Saattaa tulla joskus hetkeksi takaisin, mutta silloin antaa sen vaan tulla ja hetken päästä mennä.

Kävelemällä. Kuuntelemalla. Luomalla uutta.

Keksi tekemistä, muuta ajateltavaa kuten monet tuossa edellä ovat tehneet. Ajatukset palaavat häneen, mutta ohjaa ne muualle tällä tavoin. Itsekin olen ollut jo yli vuoden koukussa häneen, eikä ikävä näytä helpottavan. Mutta ajattelun ohjaaminen muualle helpottaa ainakin hetkeksi.

Ei ole enää ikävä, aika on tehnyt tehtävänsä :). Mutta ennen se oli noin kuten yllä, tekemällä sellaista mikä vie ajatukset muualle ja vaatii keskittymään täysillä.

Hillittömällä, mielikuvitusrikkaalla masturbaatiolla. Se tepsii.

Itse lähden lenkille ja kuuntelen samalla musiikkia, tai äänikirjaa, joka itsessään vaatii enemmän keskittymistä, jolloin ajatukset ei pääse harhailemaan. Luen kirjoja, katson elokuvia, tapaan kavereita (eivät tiedä ikävästäni, koska se on kiellettyä). Mikä tahansa mikä saa ajatukset muualle. Toimii ajoittain. Sen sijaan tämä palsta on myrkkyä.

Kuuntele ja eläydy!

https://www.youtube.com/watch?v=IU33yoC114E