Ei tahtoisi jaksaa elää.

Hei ehkähuomennahelpottaa

Hyvä, että olet jaksanut sinnitellä hengissä. Kerrot elämässäsi olleen paljon ylivoimaista taakkaa ja olet ollut ajoittain niin väsynyt, että kuolema on tuntunut ainoalta ratkaisulta paeta vaikeuksia. Koet, ettei terapiasta ole riittävästi apua myöskään. Toisaalta jaksat antaa elämälle mahdollisuuksia ajattelemalla, että huomenna saattaa olla paremmin. Arvostat myös lapsiasi ilmi selvästi etkä tahdo kaataa taakkaasi heidän päälleen.

Jos huomenna olisi hieman paremmin, mistä merkeistä sen huomaisit? Mikä olisi toisin kuin pahana päivänä? Missä määrin voit vaikuttaa näihin asioihin itse? Mihin asioihin voit vaikuttaa osittain tai vähän? Mikä taas on sellasita, johon et voi vaikuttaa vaan se täytyy vain hyväksyä?

Jos koet, ettei terapia auta, oletko kokeillut muun laisia ilmaisun muotoja? Esim. taideterapia saattaa auttaa toisia paremmin kuin perinteinen puhuminen. Moni on myös hyötynyt ns elämänkaarikirjoittamisesta.

Jotkut ihmiset ovat selättäneet masennustaan ryhtymällä vapaaehtoistyöhön. Lapset eivät enää tarvitse sinua kuten ruuhkavuosinanne. Voisiko sinulla olla nyt voimia kysyä itseltäsi, minkä eteen voisit toimia vapautuneella ajalla? Onko sydäntäsi lähellä luonnonsuojelu, kadonneiden etsiminen, asuinympäristösi tapahtumat ja kulttuuri vai mikä? Monin eri aloin tarvitaan lisäkäsiä ja toteuttajia. Silloin, kun se aidosti kiinnostaa itseä, siitä tuleekin omaa elämää rikastuttava ja elämänlaatua kohottava tekijä. Myös seurakunnilta voi kysyä paitsi kuuntelevaa korvaa omalle tarinalleen, myös mahdollisuuksia osallistua hyvän tekemiseen.

Voimia ja hyvyyttä elämääsi toivottaa diakoni Merja

Tänään, tänään oli hyvä päivä. Ei voisi nyt tuntua paremmalta.Yksi iso taakka, vuosia kestänyt, häipyi, kiitos siitä. En nyt murehdi mitään,nautin, nautin tästä hyvästä olosta ja puhtaasta kodista, sillä jaksoin tänään todella paljon touhuta. Nyt hiipii takaraivoon..voisiko näin jatkua, hyvä mieli ja olo. Ehkä, toivon ainakin niin ja tänään ei murehdita. Kiitos Merja kirjoituksesta. Olen miettinyt välillä muiden auttamista, henkilöiden, jotka tarvitsevat apua ja ehkä jonain päivänä toteutankin asian.

Taas ilta koittaa ja pääsee kohtapuoliin levolle. Ei ollut hurraamista tässä päivässä itseni osalta. Miten ihmeessä aikuinen voi olla näin hölmö ja lapsellinen, mitä minä olen tänään ollut. Käytökseni ei ole ollut tänään positiivista, hävettää näin jälkikäteen. Oli vaan huono päivä, huono olo ja se purkaantui noin. Toisaalta, itselleni vaan kaivan kuoppaa ja kannan seuraukset itse. Jos nyt jotain seurauksia tulee. Oli jotain iloakin, ja ne liittyy rakkainpiini, kiitos heistä ja heidänolemassa olostaan. Ilman heitä,en olisi täällä , en päivääkään.

Pitkästä aikaa tulin tälle foorumille. Masennus, paha olo ajoi tänne, ei mikään huono juttu, mutta muistin, etä aikanaan purin tänne mieltäni. Paha olo, masentunut ja alakuloinen. Ollut jo jnkinaikaa. Pitäisi saada jutella jonkun kanssa kaikesta, ihan kaikesta, mikä mieltäni painaa. On vaan asioita, joita ei voi, ei kehtaa kertoa, kenellekään. Tunnen itseni täysin turhaksi,epäonnistujaksi.Miksi minun piti syntyä tälläiseksi?? En tiedä, en tosiaankaan tiedä. Mietin liikaa, liikaa kaikkea mahdollista.Pelkään myös kaikkea mahdollista. Jos voisin, muuttaisin itseni kovemmaksi, olsi varmaan helpompaa, en tiedä. Ei liian herkkäkään ole hyvästä, koko maailman murheet painaa liikaa, ja omatkin. Pelkään, pelkään huomista, tätä tulevaa yötä ja sitä, mitä ne tuo tullessaan.

Taas täällä..olo vähän parempi tänään,pientä flunssaa lukuunottamatta. Joulu, tuo juhlista jaloin..tulee taas, halusi tai ei. Pidän joulusta, hiljaisuudesta ja kaikkea mitä siihen kuuluu. Mutta, silloin tuntee itsensä myös yksinäiseksi, vaikka ei ihan yksin olisikaan. Tulee mieleen ne poisnukkuneet, kenen kanssa juhlaa on viettänyt. Ikävä iskee, itkukin tulee, mutta lämpimät ajatukseni heille lähetän, sinne, missä ovatkaan, rakkailleni.