Vuoden päivät jaksoin toivoa. En nyt täysin tai aina uskoa mut toivoa edes. Ei ollut, ole eikä tule mitään. Mun päässä kaikki kaunein vain. Joskus ajattelen että olispa kiva jos hän edes tietäis miten loistava ihminen on, miten sekaisin saa toisen pelkällä olemuksellaan, ajattelemaan itseään valehtelematta 20/7. Ehkä silloin tuntuis ettei tää kaikki oo ollut ihan turhaa, valunut hukkaan, vaan edes joku siitä sais hyvän mielen itselleen. Hyvästi nyt ihastukseni, olet paras ja täydellisin mun silmissä.
Mä luovutan tänään
ViininpunahilkkaEiRek
6<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olitko tampereelta?
No en todellakaan; pohjoisempaa. Enkä missään teidän/palstan gameissä mukana. Kunhan kaipasin. Turhaan. Aika aikaansa.... Hyvä kun päättyy vihdoin.
Miksi se nyt päättyy?
Ja miten sen saa päättymään!?! Itse olen räytynyt tässä rakkaudessa jo pitkään ja en saa sitä loppumaan.
Rakkauden tunnetta ei pystykään sammuttamaan. Mut ehkä (turhan) toivon pystyy? Kun estää kaikin voimin sitä heräämästä aina vain uudestaan. Ellei lopu suosiolla - ehkä niinkin vähitellen käy.
Mitään uutta ei voi syntyä jos ei vanhasta voi luopua. Olkoon sitten konkreettista tai ajatusten tasolla.
Siirryn siis odottamaan uutta. Kokemuksen mukaan vuosikymmen aikaa:(