Olen yläasteen viimeistä luokkaa käyvä tyttö. En tiedä miksi mutta minusta tuntuu todella yksinäiseltä nykyään. Minulla on kyllä ystäviä mutta ei paljon.. Tuntuu että elämästäni puuttuisi jotain tärkeää. Haluaisin poikaystävänkin mutta ei kukaan miusta kiinnostu kun olen niin ujo ja epävarma :( Ongelmana on myös vanhemmat en viihdy heidän seurassaan. Meidän perheessä myös käytetään alkoholia aika paljon varsinkin viikonloppuisin ja on inhottavaa nähdä vanhemmat kännissä. Isoveljeni täytti myös juuri 18 vuotta ja hän on samanlainen kun vanhempani. Juo siis myös meillä ja välillä tuo ystäviänsäkin meille juomaan..... Sitten kiva katsoa kun koko perhe isoveljen ystävät juovat yhdessä ja sekoilevat se on mielestäni noloa D: älkää kuitenkaan saa väärää käsitystä vanhemmistani he ovat työssäkäyviä ihmisiä ja muuten ihan normaaleita. On inhottavaa kun näkee kuinka vanhemmat tekee virheitä. Anteeksi tuli aika sekava teksti en tiedä mikä pointti täs nyt oli :D oli kiva avautuu
Yksinäisyys
Appp
5<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kun täytät 16 hommaa vanhempi poikaystävä vaikka lukion yläluokilta. Ne osaa käsitellä ujompaakin pimua.
Osaan antaa vain yhden neuvon: Kun löydät poikaystävän, älä luota häneen kokosydämisesti. Luottaa saa ja täytyykin toki, mutta useimmat miehet ovat joko todella omistushaluista ja mustasukkaista väkeä, tai vaihtoehtoisesti kukasta kukkaan lentäviä gigoloita. Jos noista täytyy valita, jälkimmäiset ovat turvallisempia. Mutta tee itsellesi selväksi, mitä tahdot ja toimi sen mukaan. Tsemppiä!
Voi sinua jos yhtään helpottaa voit kirjoittaa täällä meillä olostasi. Joskus yksinäisyyden tunne tulee siitä, että kukaan ei tunnu olevan vierellä juuri silloin, kuin apua eniten kaipaisi. Poikaystävä löytyy kun sellaiselle on aika. Pojatkin ovat helposti ujoaja tuossa vaiheessa. Tsemppiä
Jos haluat jutella maksutta ja luottamuksella aikuiselle, voi soittaa tuohon linkin numeroon, se ei ole pelkästään lapsille vaan myös nuorille.
http://www.mll.fi/mll/auttavatpuhelimet/lnpn/
Sinun iässäsi olin myös ujo ja epävarma, minullakin oli aika vähän ystäviä ja välillä tuollainen "tärkeän puuttumisen tunne". Olin ihastunut meidän luokkalaiseen poikaan, mutta en ikimaailmassa olisi uskaltanut kertoa sitä hänelle. Sitten hän alkoi seurustella meidän luokan toisen tytön kanssa. Se oli kamalaa. Toisaalta, ysiluokalla on vielä ihan normaalia olla "kaukaa ihastunut". Ei kannata suotta kiirehtiä seurustelemaan vain "seurustelemisen vuoksi".
Luulen että osaltaan tuohon yleiseen oloosi saattaa vaikuttaa jo jollain lailla alkanut hormonitoimintakin. Meillä naisilla kun hormonitilanne ei sitten koskaan olekaan enää vakio, vaan tulee nousuja ja laskuja, ja estrogeeni on yksi mikä itseni ainakin saa hulvattoman iloiselle ja hyvälle tuulelle, ja sitten kun se on laskusuunnassa, kaikki tuntuu jotenkin valjulta. Eli sinulla saattavat hormonitkin vaikuttaa. Toki perhetilanteesi on varmasti myös itsellesi raskas, nämä on aina monitekijäisiä juttuja.
Hei, oma nuoruuteni oli samanlaista. Seurustelin eka kerran 21v. Nyt on mies ja kaksi lasta. Minun lasteni ei ole koskaan tarvinnut kärsiä aikuisten kaljottelu, korttipeli illoista, joiden möykkä piti silmiä auki yömyöhään vikonloppuisin. Arkisin oltiin työssäkäyviä normiaikuisia. Jossainvaiheessa katseet kohtaavat ja ihastus on molemmin puolista. Sitä ei kannata suunnitella, se tapahtuu. Ennen sitä tietysti haaveilee. Voisit hakeutua vaikka johonkin harrastukseen, saa helposti uusia tuttavuuksia. Kansalaisopiston kamerakerhoon, sienikursseille, spr , johonkin siis uuteen, pois tutusta.