Siis olenko kun haluan olla mieheni kanssa myös viikonloppuisin?
Olen seittemännellä kuulla raskaana ja tulevaa isää ei tunnu kiinnostavan.
Yhdessä piti tänäänkin lähteä kuuntelemaan musiikkia mutta totesi elien että mun parempi jäädä kotiin ettei ala ärsyttämään känniset kaverit!!!??? ja keikan jälkeen oli meillä tarkoitus tulla yhdessä kotiin mutta herra haluaa mennä ravintolaan niin herrahan menee.
Ja tämä ei ole ensimmäinen kerta. Vähintään kerran kaksi kuukaudessa saan tapella samasta asiasta ja aina pettyä. Ja mies sanoo että muutuu kun lapsi syntyy.. näinköhän uskois?
Miehen mielestä hänen ei tarvitse luopua elämästään mutta mites minun sitten?
Minähän täällä olen luopunut kaikesta. Enkä ole kieltänyt häntä ottamasta viinaa. Saa ottaa kun on sovittu.
Istun kotona muiden pitäessä hauskaa.. Kun ei viitsi enään lähteä ison mahan kanssa ravintolaan.
Välillä raahautuu väkisin tupakan savuun istumaan etteivät kaveritkin ihan unohada..
Muuttuuko mies?
Olen seittemännellä kuulla raskaana ja tulevaa isää ei tunnu kiinnostavan.
Yhdessä piti tänäänkin lähteä kuuntelemaan musiikkia mutta totesi elien että mun parempi jäädä kotiin ettei ala ärsyttämään känniset kaverit!!!??? ja keikan jälkeen oli meillä tarkoitus tulla yhdessä kotiin mutta herra haluaa mennä ravintolaan niin herrahan menee.
Ja tämä ei ole ensimmäinen kerta. Vähintään kerran kaksi kuukaudessa saan tapella samasta asiasta ja aina pettyä. Ja mies sanoo että muutuu kun lapsi syntyy.. näinköhän uskois?
Miehen mielestä hänen ei tarvitse luopua elämästään mutta mites minun sitten?
Minähän täällä olen luopunut kaikesta. Enkä ole kieltänyt häntä ottamasta viinaa. Saa ottaa kun on sovittu.
Istun kotona muiden pitäessä hauskaa.. Kun ei viitsi enään lähteä ison mahan kanssa ravintolaan.
Välillä raahautuu väkisin tupakan savuun istumaan etteivät kaveritkin ihan unohada..
Muuttuuko mies?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Tai voi muuttua vähän, kun lapsi syntyy. Mutta kun viina maistuu niin se maistuu myöhemminkin, varsinkin silloin kun teillä on riitaa tms. että hänellä on "syy" lähteä rentoutumaan.
Älä mene mukaan hänen mieltymyksiin. Sun täytyy olla vahva ja itsenäinen. Se ei ole sitä että sä istut röökinsavussa miehes ja teidä yhteisten kaveriden kanssa. Anna ajan kulua, löydät kyllä äiti-tuttuja itselles sitten vauvan kanssa.
Muista arvostaa itseäsi. Ja onnea vauvasta!
niinhän se taitaa olla.. Tuntuu vaan niin pahalta.
taas on jossain ulkona näin aamulla sentään vilauksen mutta oli vaihteeks häipyny johonkin kun vein koirat lenkille..
Kai sitä pitäisi alkaa pakata vaan kamoja suosiolla=( ??
Mä TIEDÄN että susta tuntuu pahalta. Arvioi ja punnitse rauhassa, lähdetkö nosteleen hänen luota. Luota itseesi, nämä on niitä päätöksiä mitä sun täytyy itse tehdä. Muista että elämääsi tulee vielä paljon ihania asioita, oli mies tai ei.
Onko sinulla ketään ystävää, johon et olisi tutustunut miehesi kautta?
oli kuin olisin lukenut omaa tarinaani. Nyt kun aikaa on jo kulunut, voin arvioida. Tein erehdyksen kun menin samanlaisen miehen kanssa naimisiin. Joi ja kulki, kulki ja joi. Naiset laitteli postia(silloin alussa ei ollut vielä kännyköitä, kotinumeroa ei sentään jakanut)Suosiolla pistin pihalle, muovisäkkiin kamat ja menox. Nyt olen onnellinen itse, lapsi tosin miettii tätä juttua paljon. olen sanonut ettei se hänen vikansa ole, vaan isän, joka ei voi juoppoudelleen mitään. Pitää vain hyväksyä, että toiset on luotuja kulkemaan, niinkuin jossain laulussa todetaan. Rakasta itseäsi ja lastasi, se riittää.
tutulta kuulostaa...itselläni vaan on jo 6kk ikäinen poika ja mies sen kuin menee..sanoi muuttuvansa ja pysyvänsä useimmin kotona ku vauva syntyy...mut ei,meno sen kun jatkuu..ero vaan on että mieheni ei juo...hän menee ihan muutein vain..istumaan kavereiden luo yms. tiedän ettei ole toista naista,vaikka olenkin epäillyt...en usko että se mies siitä mihinkään muuttuu ...mutta älä nyt kuitenkaan vielä pakkaa ja lähde,itse en ole pystynyt lähtemään vaikka kuinka ottaa päähän,mutta on tässä plajon hyvääkin ...katso sulaako miehesi sydän vauvan synnyttyä ja hänelle tulisi ns.isän vaisto ja jäisi sinun kanssa vauvaa kotiin hoitelemaan baarin sijaan ...se lapsen hoitaminen on yksin tosi rankaa,ei mistään mitään apua (ei isovanhemmatkaan joka päivä kerkiä) joten jos miehestäsi on edes hiukan apua,kannattaa ottaa se vastaan ..minun miehstäni on sillon tällöin apua ja sekin on jo paljon minulle ...mutta jaxamisia sinulle ja älä tee hätiköityjä päätöksiä...
Hei, teille on tulossa lapsi jos saan huomauttaa. Oletteko itsekin lapsia? Onko ravintola teille jokin onnen tyyssija ja viinanotto onnen täyttymys. Äly hoi!
Elämänne tulee muuttumaan, toivottavasti onnellisempaan suuntaan. Riippuu teistä.
Ottakaa vastuu toisistanne ja omista tekemisistänne. Kummankin täytyy luopua jostakin, lapsi ottaa paikkansa vaikka ette sitä hyväksyisi.
Toivotte varmaan parasta lapsellenne, alkakaa harjoittelu toistenne kanssa jo nyt!
Tuskinpa vain mies muuttuu. Herääkin perustavaa laatua oleva kysymys. Miksi pitää hankkiutua raskaaksi kun on tieto miehen kypsymättömyydestä ottaa vastuuta lapsestaan ja vaimostaan. Tämä on nykyaikana niin kovin tyypillinen valitusvirsi. Miettisitte ennen lapsen hankintaa nämä asiat. Jos osaa niillä vehkeillä pelata niin luulisi osaavan huolehtia seuraamuksistakin, mutta näinhän se ei vaan aina mene.
Raskaus ei ollut suunniteltu.
Ei minulla ole vaikeuksia luopua ravintolasta ikäväähän se kyllä on kun kaverit eivät enään pyydä mukaan, mutta mikä oikeus miehellä on mennä?
Eikös meidän pitäisi olla tässä yhdessä?
Se oli pointtini että muuttuuko mies kun vauva on syntynyt mutta nyt tuntuu että en jaksa enään tätä samaa paskaa.. Saa lähteä kävelemään ja miettiä mikä sit on tärkeintä..
jos ei kaipaa meitä elämäänsä niin ei mekään sitten häntä!!
Mies tulee pitämään lapsestasi, mutta jatkaa samaa rataa, eli se ei tule susta piittämään enemmän ja kulkee yksin, eli ilman sinua, ulkona muiden kanssa, ja se ei lopeta pettämistä.
Haluatko jatkaa sellaisen kanssa, joka pettää seläsi takana? ja ei piitä susta kovin paljon?
Et tule synnyksesi kautta rakkaammaksi. Mene vanhempiesi luo, keskity omiin asiohin ja lopeta nyt ne välit, muuten koko tulevaisuus on täytnnä kärsimystä, tappelua, ei onnea. Kyllä vanhempasi auttavat ja yksin olet onnellisempi.
Nyt onkin herätyksen aika. Vaikken ole isä, vastaan tähän. Sinä olet se, joka kantaa lapsen ruumiissaan ja siitä et pääse mihinkään. Yhtälailla, kun saat kärsiä haitat, saat myös tuntea potkut ja sen ainutlaatuisen yhteydeä, joka vauvalla ja sinulla tulee olemaan. Näihin miehesi ei taas pääse samalla tavoin osallistumaan.
Sanotaan, ettei miehestä tule isää ennenkuin vauva on syntynyt. Mies toisin sanoen haluaa jatkaa elämäänsä sellaisena kuin se on ollutkin (käydä kavereiden kanssa baarissa, yms.), kunnes havahtuu usein synnytyksen jälkeen vauvan olemassaoloon ja alkaa suojella perhettään ja ottaa sitä enemmän huomioon.
Baarissa muuten ei kannatakkaan käydä, sillä siellä oleva tupakan savu tekee saman, kuin jos polttaisit itse (=pahaksi vauvalle). Mutta miksi et tekisi jotain muuta mukavaa sellaisina iltoina? menisit käymään tyttökavereiden luona, vuokraisit nyyhkyleffan (juuri se, jonka olet aina halunnut nähdä, mutta miehesi ei). Aiheuttamalla turhaa riitelyä olemalla kateellinen miehesi "juoksennoista" stressaat itseäsi, mikä on pahaksi vauvalle ja lisäksi vielä parisuhdettanne. Miehestäsi saattaa alkaa tuntua, että tämä raskaus onkin vain pelkkä ikävä rasite.
Voisit myös ehdottaa mihehellesi, että kerran kuussa pitäisitte yhteisen viinattoman viikonlopun kahdestaan, ja muina viikonloppuina hän voisi olla vapaa menemään baariin kavereidensa kanssa. Sopisitte aina hyvissä ajoin etukäteen, mistä viikonlopusta on kyse ja molemmat pitäisivät suunnitelmasta kiinni.
Isän täytyy saada aikaa kypsyä isäksi.
Tuntu pahalta lukea viestiäsi, sen saman vaiheen ja ajatukset olen käynyt mielessäni läpi ja jatkuva toivon kipinä on vielä monen kuukauden eron jälkeen.. missä meni pieleen, niin paljon kuin molemmat halusimme yhteistä lasta ja rupesin odottamaan. Se yhteinen odotuksen tunne ja jännitys vanhimksi tuleminen. Mutta kuin kirkkaalta taivaalta, kaikki muuttui.. kihlattuni ratkesi ryyppäämään joka viikonloppu ja alku raskaudessani olin hänen mukana.. mutta ajan mittaan jätin menemättä itseni ja lapsen vuoksi. Ketä raskaana oleva olisi kapakassa, siinä tungoksessa iso mahasena ja tupakan hajussa. Mieheni ei sitä nähnyt ja syytteli, ole sitten kotona yksin murjottamassa, mutta minä menen.. miksi minun pitäisi jäädä himaan kun voin mennä kavereiden kanssa; tämä oli se mitä sain kuulla. Minusta tuli se ärsyttävä jäkättävä akka kun sanoin näkökulmani, haluavani olla kahden viikonloppuisin. En sillä että sitoisin hänet täysin, tottakai saa mennä kavereiden kanssa, mutta se jatkuva dokaaminen ja kännissä tulo kotiin.. missä raja, ne ainaiset lupauksen, ollaan kahden ja en todellakaan juo kun lapsi tulee, olen teidän kanssa. Kaikki ne lupaukset kuin tyhjästä sanottu, mikään ei pitänyt ja se pettymyksen tunne.. se tuli koskettamaan suuresti. Vain toivoen ettei lapsi syntyisi viikonloppuna kun on viihteellä ja ympäri kännissä.. mutta luojan kiitos niin ei käynyt. Tultuani kotiin laitokselta lapsemme kanssa, uskoin kaiken olevan toisin, olisimme perhe.. väärin luulin, kestin sen hetken aikaan, jälleen ne yksinäisyyden tunteet viikonloppuisin ja väsyneenä. Kuin olisin hoitanut kaksi lasta ja toinen niistä jota luulin oli se alussa innoissa ja "onnekas" lapsen isä. En jaksanut enään, annoin vaihtoehtoni, kaverit ja viina tai vastuullisena isänä oleminen.. teki päätöksensä ja erosimme. MIELUMMIN YKSIN POIKANI KANSSA KUIN HUONOSSA PARISUHTEESSA, JOSSA SAI TYHJYYTTÄ JA PETTYMYKSIÄ. NYT KAIKKI TOISIN, OLEN ONNELLINEN.. KATSOMAAN ELÄMÄÄNI JA TULEVAISUUTTANI UUSIN SILMIN POIKANI KANSSA. JA TIETÄEN ETTÄ EXÄLLENI JÄI RYYPPY PUTKI PÄÄLLE JA TULIEN VIIKONLOPPU JUOPOKSI. SITÄ EN POJALLENI TAHDO, NÄKIEN ELÄMÄSSÄ JOTAIN PALJON PAREMPAA! PS. Anna vaihtoehdot ja kerro näkemyksesi.. tee päätöksesi nopeasti, vaikkei se helppoa tule olemaan. Kun kerran luvataan, se pitäisi pitää.. jos pettää niin tulee aina petetyksi toisensa jälkeen. Älä anna itseäsi satuttaa pettymyksilllä ja väsyneenä et tule näkemään mitään iloa tulevasta, kun joudut murehtimaan vastuun tunnottomasta ihmisestä. Nyt jos koskaan tulet tarvitsemaan rakkaasi rinnalle, kokemaan yhdessä raskautesi ja antaen lämpöä ja tukea. Sinä olet se jota pitäisi pitää kukkaa kämmenellä, ei katsoen toisen hauskuuden pitoa. kun olisi sinut, jota pitää rinnallasi.
Vastasin alkup. tuolla alussa että tuskin muuttuu. Ja näin se on, olit lapsesi kanssa taas yksi elävä esimerkki asiasta. Naiset tuntuvat olevan niin tyhmiä, kun pitävät rentuista kiinni viimiseen asti. Missä on ylpeys? Missä ennakkoluulo niin monen valheen jälkeen? Miksi tuhlataan energiaa retkujätkän elämän korjaamiseen, kun hän nyt sattuu olemaan tulevan lapsen isä? Ja retkuthan tietävät, että periksi saavat, aina uudestaan. Anteeksi aina seuraavaan kertaan...
Kun nainen "nostaa kytkintä" ja lähtee, retku ajattelee että aha, nyt se lähti mutta tulee kohta takasin. Mutta kun nainen ei tule, sitten herätään (jos sittenkään) tilanteeseen. Ei siksi, että oltaisi tajuttu menettävänsä jotain, vaan siksi ettei voida palata turvallisten palvelujen pariin, -kotiin jossa on lämpö, ruoka, puhtaus ja ihminen joka uskoo vääjäämättä häneen. Tosin nalkutuksen kera joskus, mutta se on sen hinta...
Naisen on tällaisessa tilanteessa, ennen kuin toimii itsensä ja lapsensa edun mukaisesti, tehtävä itselleen SELVÄKSI mistä on kyse: mies ei muutu.
Sen jälkeen on helpompi jatkaa tavoitteeseensa ja kestää se tuska mikä yksinjäämisestä johtuu. Elämä kuitenkin jatkuu, ja tuo mukanaan uusia ja ihania asioita. Ja ihania uusia ihmisiä. Lapsenkin on parempi elää sellaisten ihmisen ympäröimänä, joiden elämä on suht kunnossa, ja jotka voivat esimerkillään viestittää tavallisesta, tasapainoisesta elämän elämisestä.
Poikaystäväni oli kanssani ja ennen kuin vaimo tuli raskaaksi ja raskauden aikana päivittäin ja vieläkin kanssani. Kun kysyin silloin, että entäs vaimosi? Vastaus oli, ettei väliä, ei hätää. En tiennyt sen raskaudesta. Hän meni eilenkin vaimonsa vanhempien luo joulunviettoon ja leikkimään rakastavaa aviomiestä, mutta tänään he palaavat ja heti illalla hän tulee luokseni. Ja kun vaimo yrittää jotakin, väittää, hän heti leikkii suuttunutta...
Olen lukenut viestiäsi ja saamiasi vastauksia...
Ymmärsinkö oikein, että miehen pitää lähteä kerran pari kuussa? Jäähän sitten vielä 2-3 viikonloppua/kk ?
Eihän sitä lapsen myötä tarvitse kaikkia menoja jättää. Toivottavasti sinä itsekin haluat taas mennä, kunhan saat lapsesi hieman isommaksi. Kun välillä käy katselemassa maailman menoa, on ihana palata kotiin oman rakkaan kainaloon.
Mielestäni sait hieman kyseenalaisen neuvon tehdä päätöksen nopeasti. Minä taas ajattelen, että näissä asioissa ei kannata hötkyillä. Sitä voi tehdä suuria virheitä hormoonihäiriöissään - raskaana tai synnytyksen jälkeen.
Montakohan kertaa minäkin olen suunnitellut pakkaavani kersat ja kamppeet, mutta niin vain nuo myrskyt laantuvat...
Kehotankin harkitsemaan suhteenne hyvät ja huonot puolet. Jääkö plussalle vai meneekö miinukselle? Me olemme vain ihmisiä kaikki, kaikilla on puutteemme ja "vikamme". Moni asia muuttuu lapsen myötä, mutta jos rakkautta ja tahtoa riittää, te kyllä onnistutte. Anna miehellesi mahdollisuus olla isä.
Rauhaisaa joulua!
Olen samaa mieltä kanssasi..kiva että on muitakin samoin ajattelevia.
Ei se elämä ketään aina kukkana kämmenellä pidä,
ja en sano että kaikki muuttuisivat, mutta minun puolisoni on joutunut muuttumaan!!!
Hän oli ujo, hiljainen, sisäänpäin vetäytynyt-->
minä rajua rakkautta osoittava, ikuinen hellyydenkaipaava ihminen ja hölösuu, mutta siitäkin huolimatta onnellinen.Eka 5vuotta meni opeteltaessa toisen kanssa elämiseen ja se aika sisälsi ne vaipanvaihdot ja surut ja murheet.
Toiset 5vuotta alkaa olla lopuillaan ja olemme kaikista vaikeuksista selvinnyt tähän päivään asti. Olen onnellinen, kun lapsillani on isä ja äiti, ja se etten silloin "heikkona" hetkenä antanut periksi. Olemme kuin vasta rakastuneet,
lapset alkaa olla vaipoista viimeinenkin poissa.
Elämä alkaa hymyillä pilven raosta, ah tätä lujuuden voimaa joka sykkii rinnassani!!
EN ANTANUT PIRULLE PIKKUSORMEA, VAAN KATKAISIN PIRULTA KOKO KÄDEN!!!! hih
Tammikuussa mennään vihille, ihan oman perheen kesken ja nyt kun on nuo morsiuslapset omasta takaa, niin eipä voi kuin kiittää luojaansa minulle antamista voimavaroista.KIITOS!
Äidit jaksakaa, mutta älkää sietäkö väkivaltaa,
nauttikaa pienoisista, he antavat vielä enemmän kuin arvaattekaan..
Raskauden aikana tulin tiedostamaan ja tuntemaan itseäni paljon paremmin ja tuoden esille ne tunteet ja toiveet joita tahdoin.. ja joita me yhdessä alun alkaen tahdoimme antaa lapsellemme. Ei ne päätökset olleet hormoonihäiriöitä joita halusin nähdä omani ja lapsen kannalta parhaaksi.
Poikani on minulle kaikki kaikessa ja tulee aina olemaan, antaen kaikkeni itsestäni.. antaen rakkauteni, tuen ja turvan. Itse oppien tärkeyden, luottamuksen arvostuksen ja sitoumuksen.. hyvien ja huonojen hetkien kanssa käymisen selviyden ja jaksamisen. Niin kuin me jokainen, omalla tavallaan.
Asioita puhumalla pääsee pitkälle ja tiedostamaan omansa ja toisen ajatukset.. päästen yhteisymmärrykseen. Ja se että omakin meno on tärkeää, antaakseen itselleen aikaa jotta jaksaa olla lapsensa ja miehensä kanssa. Oppien yhdessä ja antaakseen myöskin toiselle aikaa. Antaakseen myöskin se mahdollisuus, kuten sanottiin.. olla isänä ja harkitsemaan suhteen hyvät ja huonot puolet.
Tulen olemaan yksin, jota ketään ei tule haluamaan perustaessaan perhettä. Pystyen kasvattamaan lapseni.. kunnioittamaan, huomioon ottamaan, välittäen rakastamiaan ja ollakseen puhdas omatunto.. se ettei asioita perusteta valheiden kautta. Mutta jokainen oman elämänsä rakentaja ja polullaan kulkia.
On asioita joita itse tulen kaipaamaan, sen välittämisen ja rakkauden tunteen, jotka eivät tule poistumaan.. niin kauan kun on toivoa ja katson lastani. On tehtävä myöskin päätöksiä ilman tunteiden huumassa ja en sillä sitä, sanomalla nopeasti.. vain sanoen että ratkoten, katsoen mikä parhaaksi ja myös muistamaan oman jaksamisensa. Apu aina lähellä ja hyvä aina niin, mutta päätöksesi on sinun.
Mieheni purkasi minuun asioita jotka häntä painoi ja tarttui viina pulloonsa.. karaten kavereidensa kanssa. Mutta myöskin olemaan hänen väkivallan uhri jota tulen muistamaan ja pelkäämään.. se jätti arvet mieleeni ja se on asia jota kenenkään ei tarvitse sietää.. on lapsia tai ei. Kun en pystyny auttamaan toisen pelon tunnetta jota en uskonu tai tiennyt tulevan, kohtaavani!
Kaikki vie aikansa ja se ettei menneisyyttä voi muuttaa.. Mutta jatkoa eteenpäin voi kun on tahdon lujuutta ja päästen ymmärrykseen sekä oppien pienen tulokkaan parasta.
Oma oppi takana päin ja myös minun lukien muiden kirjoituksia, vastauksia sinulle.. on hyväksi!
Kandee miettiä kaks kertaa ja erityisesti kysellä mieheltä, haluaako hän todella isäksi. Jälkikäteen on vähän myöhäistä voivotella.. Ellei mies ole oikeasti halunnut lasta, niin kyllä se tuppaa tuollaiseksi takkuamiseksi elämä mennä.
Olin samassa tilanteessa kuin sinä nyt.
Jätin raskauden lopulla jo mieheni. Jäin vanhempieni luo asumaan ja olin yksinhuoltaja.
Mies häpesi vatsaani ja lisäksi olin toinen tyttö, jonka kanssa kiereltiin kapakkoita. Hän meni sen toisen kanssa naimisiin ja sai omia lapsia. Minua oksetti jälkikäteen ja oksettaa vieläkin, että olin sen kanssa ollut.
Ei meillä enää sen jälkeen ole ollut yhteyksiä. En ottanut elatusrahaa ja mies oli onnellinen siitä ja mielummin pysyi kaukana jotta ei joutuisi maksamaan. Sillä oli riittävästi puuhia omien lasten kanssa.
Ei sun tilanne ikinä muutu. Ero on parasta.
Ja tämä on isien palsta, niin vastaan sitten tähän keskusteluun.
Mies voi muuttua ja muuttuukin, mutta homma lähtee siitä ettei voi mennä ja tulla kuten haluaa. Ensinnäkin, miehille, siis myös minulle, pitää osoittaa syy miksi ei voi mennä. Se ei ole mikään syy, että kotihommat on tekemättä.
Tässä on esimerkki syystä miksei voi lähteä; "En pärjää täällä yksin vauvan kanssa ja minulla pitää olla apua että jaksan tehdä hommia paremmin."
Siis ensin lauseessa tulee ongelma; en pärjää. Sitten tulee ratkaisu; pitää löytyä apua kotihommiin.
Tämä oli nyt esimerkinomainen lause ja mielestäni keskustelussa ollaan menossa parempaan suuntaan jos ymmärretään se, että me miehet tarvitsemme a)ongelman, b)ratkaisun ongelmaan. Epämääräinen ongelmanmäärittely ei auta yhtään - mies menee edelleen.
Eli tiukka STOP hommalle ja heti. LISÄKSI ja ERIKSEEN koska olet jo 7. kk raskaana, PITÄÄ miehesi olla kotona jos tulee aika lähteä synnytykseen. Itse en raskausaikana (nyt jo toinen tulossa helmikuussa) liiku mihinkään kotoa, enkä juo viinaa, että olen tarvittaessa apuna jos hätä tulee. Kännissä ei synnytyssairaalaan pääse saatika että lähtisi rattiin humalassa!
Minusta tämä on oikein: isä tarvitsee perusteet, miksi jotain pitää tehdä ja sitten homma hoituu.
Järjetöntä olisi olla tyytymätön isään, jos ei osaa tunnelmiaan/ongelmiaan viestiä/ratkaista.
ei se homma nyt ihan näin ole..vain lapselle pitää perustella päivänselviä asioita jotka pitäisi tajuta muutenkin!Itsekkin tulin isäksi 19vuotiaana ja taisin syyllistyä hiukka samoihin virheisiin,,mutta mutta,,nyt kun asioita viisaampana mietin,ymmärrän että me miehet olemme siinä iässä yksinkertaisesti kypsymättömiä isän virkaan..ei se ole kenenkään vika,asia vain on niin..kaverit,harrastukset ja bilettäminen on aika vaikea sovittaa varsinkin isyyden alkumetreille ja usein "ymmärrettykkin"elämänmuutospakko tulee kuitenkin liian yhtääkkiä.Äiti kasvaa äitiyteen(ja on pakko kasvaa vaikka biletys kiinnostaisikin ikä huomioon ottaen)pikkuhiljaa odotusaikana kun taas meille miehille se on vielä joku tapahtuma hamassa tulevaisuudessa ja sitten se tipahtaa kuin salama kirkkaalta taivaalta ja isyys on tosiasia!Toivon teille kaikille hyvää vuoden jatkoa..myös tuleville isille! :) kyllä se siitä!