Mitä oikeastaan voin tehdä haluttomuudelleni?
Elkääkä sanoko, että puhu miehesi kanssa, on tästä puhuttu vajaa vuosi lähes joka päivä. Eikä ne puheet ole mitään auttaneet.
Tiedän, on että hormoneista tämä ei johdu. Eikä mistään estoista tai lapsuuden traumoista tms. Pikemminkin siitä, että seksi oli monta vuotta huonoa, mies melko haluton ja minä aina aktiivisempi. Sitten kyllästyin, en enää halunnut. Nyt mies tekisi vaikka mitä, minua vain tympii koko homma. En kiihotu mistään, mitä hän tekee.
Tuntuu, että erotako tässä pitää...
Elkääkä sanoko, että puhu miehesi kanssa, on tästä puhuttu vajaa vuosi lähes joka päivä. Eikä ne puheet ole mitään auttaneet.
Tiedän, on että hormoneista tämä ei johdu. Eikä mistään estoista tai lapsuuden traumoista tms. Pikemminkin siitä, että seksi oli monta vuotta huonoa, mies melko haluton ja minä aina aktiivisempi. Sitten kyllästyin, en enää halunnut. Nyt mies tekisi vaikka mitä, minua vain tympii koko homma. En kiihotu mistään, mitä hän tekee.
Tuntuu, että erotako tässä pitää...
Vastaukset 12
Vanhimmat
meillä melkeen sama juttu, paitsi että tätä on kestäny joku puol vuotta että on sellasia jaksoja ettei jaksais millää,vaikka mies mitä tekisi. sitte se pahottaa mielensä ja sitte "pakosta" suostuu aina välillä.hän haluaisi varmaa joka päivä,mut mä pystyisin olla helposti viikkojakin ilman. voi tietenkin johtua myös pillereistä,yasmin.
Vaihtaa pillerimerkkiä. Voi hyvinkin vaikuttaa. Eikä siinä ainakaan mitään häviä;)
Tokihan jokaisen hormonaaliset reaktiot ovat yksilöllisiä, mutta minä myös syön yasmin-pillereitä, eikä ole mitään ongelmia haluttomuuden kanssa. Itse uskoisin, että eniten vaikuttaa henkiset asiat, se miten muuten voit (onko huolia, stressiä, masennusta) ja millainen suhde teillä on. Toinen iso vaikutus on omalla suhtautumisella koko seksuaalisuuteen; minua ei ainakaan mies 'saa haluamaan' vaan itse saan itseni halukkaaksi. Esimerkiksi kiinnitän huomiota tuntoaistimuksiini, rentoutan vartaloni, annan lantion liikkua kävellessäni, lakkaan ajattelemasta tekemättömiä töitä...
En tarkoita, että oma vikasi jos et halua, vaan että se vaikuttaa, miten suhtaudut asiaan.
Olen itse huomannut saman. Esimerkiksi seksi on ollut mahtavaa, jos olen pikkuhiljaa koko päivän virittänyt itseäni tunnelmaan. Nykyään vaan sekään ei toimi:(
En odota, että mies tekisi kaiken puolestani. Omasta korvien välistähän se on kiinni. Mutten oikein tiedä, miten saan itseni haluamaan kun ei siltä vaan tunnu. Välillä kyllä tuntuu siltä, että mies ajattelee etten halua vaan ollakseni hänelle ilkeä, ihan kuin se olisi vain ja ainoastaan tahto asia... Eikä asiaa auta se, etten oikein koe mitään kosketustakaan kiihottavaksi. Esimerkiksi onhan hieronta mukavaa, mutta panetuksen sijaan iskee raukea väsymys. Mies kuitenkin nimenomaan siksi hieroo, että haluasisin seksiä...
Yritin tässä miettiä mikä erottaa toisistaan sellaiset päivät, jolloin koko ajan on seksi mielessä sellaisista päivistä, jolloin se ei oikein kiinnosta. Minulla ainakin joutilaisuus lisää haluja, ja kiire/säpinä/koko-ajan-menossa päivinä taas niitä haluja on vähemmän. Oisko tässä vinkkiä? Sen varmaan hoksasit itsekin, että mitä enemmän sinulla on paineita innostua, sen epätodennäköisempää kiihottuminen on.
Ompas kumma,ja mies käy vieraissa hakemassa sitä mitä ei kotoa saa,voihan ihmetys??
Mitä oikein haluat tuolla sanoa?
Miehellä on ns lupa käydä vieraissa. Ei kuitenkaan ole käynyt. Eikä kyse ole siitä, etten antaisi. Annan, mutta suuttuu, kun en ole kiihottunut tai innokas. Mutta teeskennelläkään en osaa. Että kerropa nyt rikkiviisaana, mitä pitäisi tehdä?
Sä sentään joskus yritit. Ei varmaan oo mikään lohdutus, mutta usko että hyviäkin suhteita on ilman seksiä. Mä en harrasta mieheni kanssa seksiä juuri ollenkaan, mutta ei ole miestä jonka kanssa muut asiat ois yhtä kohdallaan. Seksiähän voi harrastaa kenen kanssa vaan, itse tosin tyydytän itseni parhaiten.
Seksi on ei ole asia jonka takia suhde kannattaa lopettaa. Niin no, riippuu tietenkin ihmisestä ja arvomaailmasta.
Kun eihän se ole pelkästään minun haluistani kiinni. Kyllä minulle kelpaisi sekin, että mies tyydyttäisi tarpeensa muualla ja saisin olla rauhassa. Hänelle se vaan ei kelpaa. Enkä ole siitäkään varma, että tuo järjestely minulle riittäisi loppuiäksi. Ainakin nykyinen tilanne on sietämätön, jokapäiväinen kolmennen asteen kuulustelu siitä, mikä minua kiihottaisi, miten haluaisin, mitä hänen pitäisi tehdä... Ja jokapäiväistä pakkopullaseksiä, sitten pettymyksen tuottamista ja toisen lohduttelua... En näinkään jaksa!
Taidan sitten olla arvoaailmaltani huono ihminen, minusta seksuaalinen yhteensopimattomuus on aivan yhtä hyvä syy lopettaa suhde kuin jatkuva riitely. Tämäkin tietysti riippuu ihmisistä, miten he reagoivat asioihin. Mutten ainakaan voi kuvitella eläväni tällaisen paineen alaisena onnellista elämää.
En myöskään tarkoita, että heti ensimmäisestä ongelmasta pitää hanskat lyödä tiskiin. Jos sitämieltä olisin, en tännekään olisi kirjoittanut.
Haluatkos muita miehiä vai onko halusi vain omaan mieheen tyystin hukassa ? Miten on ? Tarvitsetko tyydyttää itseäsi ? Jos, niin kyllä sinulla on vielä paljon toivoa.
Mulla on samanlaisia ongelmia, ikää vain parikymmentä vuotta enemmän! Mies olisi lähes aina valmis ja loukkaantuu jos en halua / suostu päivittäin. Rakastelemme lähes joka päivä, vähintään joka toinen päivä, mutta teen sen joskus vain miehen mieliksi. Itselle riittäisi harvemmin, jos joskus voisi rajoittaa seksin vaikka pariin kertaan viikossa. Riita tulee heti, jos jää päivä väliin. Ja syytökset ja mustasukkaisuus kohtaukset. Mitä tehdä??
En halua sillätavalla, että esimerkiksi baarista ketään iskisin. Saatan ehkä fantasioida, näin olen tehnyt aina, enkä pidä sitä pettämisenä tai mitenkään epänormaalina. Tyydytän kyllä itseäni. Mutta miehen lähellä vaan jotenkin halut häviää.