Olen mies, jonka musiikkimaku on enempi blues, rock ja hevipohjainen. Lyhytaikainen rakkauteni tutustutti minut Jenni Vartiaiseen, jota en ollut ikinä ulkomailla asuvana oikeasti kuullut. Etäsuhteeseemme "muruseni" oli helppo biisi samastua. Noh, muruseni jäi, mutta Jenniä olen sen jälkeen kuunnellut. Uskalsin jopa kavereilleni sen tunnustaa (tietysti tuli takkiin). Tässä pähkäellessäni, mikä on se Jennin juju, päädyin seuraaviin tekijöihin, joiden tärkeysjärjestystä on vaikea määrittää:
- Biisien sävellykset ovat hyviä. Eivät mitään peruskauraa.
- Biisien sanoitukset ovat helposti samastuttavia. Jopa naisen nakökulmasta kerrotut rakkaustarinat, positiivisuuden ja ahdistukset ovat sellaisia, että mieskin niihin voi helposti samastua joko ensi persoonana tai sinä toisena. "Tule meille jouluksi...."
- Biisien sanoitukset kaikenkaikkiaan ovat helevetin hyviä.
- Jennin lauluääni luita myöten hiveleva.
- Jenni on älyttömän kaunis ja sympaattinen nainen. Tällähän ei pitäisi olla musiikin kanssa mitään tekemistä, mutta on sillä vaan.
- Biisien sävellykset ovat hyviä. Eivät mitään peruskauraa.
- Biisien sanoitukset ovat helposti samastuttavia. Jopa naisen nakökulmasta kerrotut rakkaustarinat, positiivisuuden ja ahdistukset ovat sellaisia, että mieskin niihin voi helposti samastua joko ensi persoonana tai sinä toisena. "Tule meille jouluksi...."
- Biisien sanoitukset kaikenkaikkiaan ovat helevetin hyviä.
- Jennin lauluääni luita myöten hiveleva.
- Jenni on älyttömän kaunis ja sympaattinen nainen. Tällähän ei pitäisi olla musiikin kanssa mitään tekemistä, mutta on sillä vaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.