Minulla on nyt kaksi mahdollisuutta nähdä tämä tunne ja asia. Voin uskoa, että se on hyvää ja rakentavaa tai että se on paha ja rikkovaa. Päätän uskoa, että se on hyvää ja rakentavaa. Se, mitä koen tänään on huomenna jo menneisyyttä, näenkö sitä, uskonko siihen? Joskus on vain niin vaikeaa löytää ulospääsy sisäisestä myllerryksestä. Miksi? Ehkä ahdistukseeni ei ole olemassa ratkaisua ilman sinua. Pelkään, että ajaudun vain syvemmälle epätietoisuuteen, että epäselvyydet vain kasvavat, johon ei ole olemassa ratkaisua ja vastausta. En voi vain miettiä itsekseni ja todeta että "olen vain" ja annan periksi.
Istun ikään kuin tarkkailutornissa, puuttumatta tapahtumiin, mutta silti täysin hereillä ja tarkkaavaisena siltä varalta, että jos jotain mielenkiintoista tapahtuu. En ole myöskään kärsimätön, ainoastaan halukas näkemään, minkä merkin tai impulssin sinä seuraavaksi elämääni annat. Näenkö koskaan merkkisi? Kuulenko koskaan äänesi? Tunnenko sydämesi lyönnit?
Istun ikään kuin tarkkailutornissa, puuttumatta tapahtumiin, mutta silti täysin hereillä ja tarkkaavaisena siltä varalta, että jos jotain mielenkiintoista tapahtuu. En ole myöskään kärsimätön, ainoastaan halukas näkemään, minkä merkin tai impulssin sinä seuraavaksi elämääni annat. Näenkö koskaan merkkisi? Kuulenko koskaan äänesi? Tunnenko sydämesi lyönnit?
Vastaukset 18
Vanhimmat
blob:9BB38BCD-D490-4FE6-88C5-A508F58B5123
https://youtu.be/gY7qHxAN6ko
https://www.youtube.com/watch?v=CY7gzLK4InA
ok in me there is no emptiness
Saisiko tämän omia vai onko se jollekkin toiselle??
Tahtoisin mutta en tiedä. Kuin suomennos jostain
Pakko löytää hiipivät pilvet yötaivaalta jotka väkisin unesta hiipii kun tarpeeksi ajelehtii satulinnaan.
en usko satuihin
Paitsi häneen, jos.. jos ja kun tietysti
Omi, jos se tuntuu oikealta
Et näe, et kuule, et tunne. Me emme enää näe, siinä se.
Miksi syyllistät toisen, hänelläkään voi oikeasti olla ongelma jos ei näe, kuule eikä tunne. Avitahan vähän näin onnetonta ihmistä.
Kenelle menee tämä kaunis viesti?
Hei. Mikset kokoa tänne kirjoittamia tunteita ja ajatuksia pienille lapsille lahjapakettiin ja ojennan sen suoraan mielitiettysi käteen ni siten saat kerrottua sille kaiken ja hän tietää et ne on sulta
Lapuille piti kirjoittaa
Hyvä idea. Hän ei vaan välitä yhtään. Häirinnästä tekee syytteen. Tällaisia ovat nämä "rakastavat" ihmiset toisiaan kohtaan. Ongelmahan on siinä että itse tarvitsee sitä alentamista. Tai ei se mikään ongelma ole vaan koko suhteen ydin.
istut tornissa tekemättä mitään ja puuttumatta mihinkään niin miten voit kuvitella että hänkään tekisi sen enempää???
Minunkin tekisi mieli omia tämä itselleni. Ainakin Samaistun ajatukseen. En vaan pysty kuvittelemaan että Hän valvoisi yöllä takiani...
Hienosti kuvailtu joltakin.. Tornistakaan ei vain aina näe pitkälle jos on liikaa sumua välissä, kuten aloittajakin varmasti tunnustaa.
Pysähdyin haaveilemaan kauneudesta, pysäyttävän aloituksen äärellä...
Haaveilin, että hän kirjoittelee. Kuvailit hyvin tuntemuksiasi.
Välitän sinusta niin paljon, että olet sitten kaukana tai lähellä, tai jonkun toisen kanssa, tunteeni on vakio, elämän vakio. Siksi en ole malttamaton. Tänne kun käännät pääsi, on vain suoruutta ja avoimuutta.
Kaunista ja välittävää.