Onko tämä sosiaalisten tilanteiden pelkoa

Vaikka en ole lääkäri, voi hyvinkin olla, että sinulla on sosiaalisten tilanteiden pelko. Sitä voidaan hoitaa terapialla ja lääkkein, kehotankin sinua rohkeasti hakemaan mainitsemiisi ongelmiin apua. Pelot tuppaavat kroonistumaan, etenkin hoitamattomina, joten mitä aikaisemmin toimii, sen parempi.

Itsediagnosointi ei ole rakentavaa, vaan kannattaa tosiaan käydä jossain psykologilla tai lääkärillä juttelemassa.

Mukavaa viikonjatkoa!

No jännitätkö esiintymistä ja oletko äärimmäisen ujo?
Sitähän se sosiaalisten tilanteiden pelko on.

Nuo sopivat hyvin taudin kuvaukseen.
Joillakin ihmisillä on se harhakäsitys että jos jännittää esitysten pitämistä niin on sosiaalisten tilanteiden pelko.
Tuo kuvauksesi on aika selkeä tapaus. Vielä jos lisätään se, että olet yksin ollessasi normaali, mutta ihmisten ilmoille mennessä ahdistut pahasti.

Minulla ollut nuorempana samat oireet. Jännittäessä liikkeiden automaattisuus hävisi ja liikkeet tuntuivat könköiltä ja olo oli jollain tavalla kömpelö. Tuohon auttaa mm. alkoholi, rauhoittavat lääkkeet, opiaatit, lyrica. Kannattaa opetella relaamaan muutenkin ja opetella vähän sellaista hällä väliä ajattelua. Ajattele että heität vain taakan pois ja olet oma itsesi. Itse olen nykyään välillä erittäin itsevarma ihminen ja huomaan kun toiset alkavat jännittää koska olin ennen samanlainen.

Joskus jännittyneisyys voi palata hetkeksi stressin alaisena, tai krapulassa tai muissa ahdistavissa tiloissa. Lääkkeistä joita mainitsin on suuri apu kun ottaa niitä aivan minimaalisen määrän. Pienenpienet määrät rauhoittavia voi tehdä ihmeitä. Mirtatsapiinikin voi auttaa.

En osaa sanoa, täällä ei ole lääkäreitä ja en ole lääkäri. Itseäni ainakin ahdistaa kauppakeskusten mölysaaste, kävisin varmaan paljon enemmän esimerkiksi kaupoissa katselemassa kauniita vaatteita ja miettimässä asuyhdistelmiä, jos se kauppojen stanallinen melusaaste ei häiritsisi niin paljoa, että siksi tekee mieli aina vaan häipyä saman tien ostamatta mitään, kun astuu johonkin ketjuliikkeeseen. Kaupoissa käyminen on painajaista minulle ainoastaan siksi, että ne vitun määkyvät pinkit ja taylorsfifhtitmitälie mileycyrykset tekniikalla muokatut äänipellet ja niiden musiikiksi muka kutsuttu melusaaste häiritsee kaikkea rentouttavaa kaupungilla ajan viettämistä. Ja jos menee syömään pikaruokapaikkaan, niin kokemus on suorastaan epämiellyttävä siksi, että siltä stanan paskamusiikkimelusaasteelta ei saa edes syödä rauhassa.En kärsi paniikkihäiriöstä mistään muusta syystä, paitsi siksi, että joskus ja etenkin väsyneenä ( ei ole paniikkihäiriödiagnoosia) tulee tunne kuin tulisi hulluksi, kun ei saa kauppakeskuksessa sitä mökäsaastetta yhtään vaimeammalle volyymille.


En osaa sanoa, sellaiset vahtaa muita, joilla ei ole muuta tekemistä. Harva täyspäinen menee minnekään ketään vahtimaan ja oikeasti kuule aika moni on ihan tavan ystävällinen tai miettii omia asioitaan, vaikka sattuisi katsomaan sinuun. Jos siis muka oikeasti pelkäät sosiaalisia tilanteita. On niitä häiriityneitä tietysti, taannoin oli lehdessä kuinka yli kolmekymppiset akanputkulat oli alkaneet dösässä naureskella sokeaa ihmistä. Oikeasti osa ihmisistä on tyhmiä. Jokaisella on oikeus kävellä kadulla rauhassa, jokaisella on oikeus fyysiseen koskemattomuuteen ja hyvin harva on niin ilkeä, että ihmisiä haluaisi pilkata. Niillä ei ole kaikki kotona itsellään, jotka nauraa muille ihmisille. Mulle ei paljoa ole naureskeltu varmaan kohtuutaviksen ulkomuotoni vuoksi, mutta se tietysti aina tuntuu oudolta, jos joku saa iloa nauramalla toiselle. Sellaisten ihmisten pienuus ihmisinä pitää unohtaa. Jos joku nauraa sulle, naura sille takaisin ja ohita ihminen edes katsomatta. Hullujen kanssa ei juttelemaan jää.

Useimmathan tarjoaa tuohon sosiaaliseen fobiaan ratkaisukeinoksi että menee vaan kaikkiin ahdistaviin tilanteisiin väkisin vaikka kuinka ahdistais. Ei vaan oikein tunnu itsellä toimivan tuo väkisin itsensä tilanteille altistaminen. Itsellä ainakin olo käy vain entistä ahdistuneemmaksi jos yritän väkisin tehdä jotain sellaista mikä ei itselle ole ollenkaan luontevaa. Olenkin tullut siihen lopputulokseen että en minä totu sosiaalisiin tilanteisiin vaikka niitä kuinka harjoittelisin. :(

Kun haet apua jännittämisen, pelkotilojen tai vaikka unettomuuden tai haitallisten tapojen muuttamiseen, tarkista ja tiedustele apua tarjoavan koulutustausta ja mitä opiskellut. Saattaa auttaa myönteiseen alkuupääsemiseen.