Joskus 1980-luvulla prikaatin määrävahvuudeksi on ilmoitettu lähes 7 200 sotilasta käsittäen 4 jv pataljoonan lisäksi kenttätykistörykmentit, muut raskasaselajiyksiköt, viesti-, pioneeri- ja huolto/esikuntsyksiköt.
Pitääkö tuo tieto yhä paikkaansa Suomen osalta? Panssariprikaateja tiettävästi ei enää ole vaan käytännössä niitä nimitetään mekanisoiduiksi Taisteluosastoiksi (1905 sotilasta, 156 panssariajoneuvoa/telatykkiä).
Pitääkö tuo tieto yhä paikkaansa Suomen osalta? Panssariprikaateja tiettävästi ei enää ole vaan käytännössä niitä nimitetään mekanisoiduiksi Taisteluosastoiksi (1905 sotilasta, 156 panssariajoneuvoa/telatykkiä).
Vastaukset 7
Vanhimmat
Komento-osa:
-esikuntakomppania
Taistelevat aselajit:
-4 jalkaväkipataljoonaa (esikunta-, panssarintorjunta-, kranaatinheitin-, huolto- ja neljä jalkaväkikomppaniaa sekä tulenjohto- ja viestipatteri)
Taistelua tukevat aselajit :
-tiedustelukomppania
-pioneerikomppania
-panssarintorjuntakomppania
-kenttätykistörykmentti
-esikunta- ja huoltopatteri
tulenjohtopatteri, tulenjohtajat hajautettuina jalkaväkijoukkueiden toiminta-alueille
ensimmäinen tulipatteristo
esikunta ja huoltopatteri
ensimmäinen tulipatteri, 122 mm:n haupitsi 122 H 63
toinen tulipatteri, 122 mm:n haupitsi 122 H 63
kolmas tulipatteri, 122 mm:n haupitsi 122 H 63
toinen tulipatteristo
esikunta ja huoltopatteri
ensimmäinen tulipatteri, 122 mm:n haupitsi 122 H 63
toinen tulipatteri, 122 mm:n haupitsi 122 H 63
kolmas tulipatteri, 122 mm:n haupitsi 122 H 63
kaksi ilmatorjuntapatteria, suojaa kenttätykistörykmenttiä ja marssien tärkeitä kohtia
viestikomppania, muodostaa yhteydet pataljoonista prikaatin esikuntaan ja komentopaikalle sekä prikaatin esikunnasta armeijakuntaan.
Taistelua huoltava aselaji:
-huoltokomppania
-----------------------------------
Tuossa prikaatin rakenne ennen 1990-lukua. 2000-luvun jv prikaatin rakennetta henkilövahvuuksineen en ole löytänyt. Onko edes määritelty pataljoonien ja komppanioiden määriä?
Todennäköisesti tekniikan parantuminen on jonkin verran pienentänyt määrävahvuutta. Tykistössä ollaan monin osin siirrytty patteristoihin joissa 12:n sijasta 18 tykkiä. Toisaalta tykistörykmenttien patteristomäärät vähentyneet kolmesta kahteen joten tykkimäärä prikaatilla sama - 36.
Suomella on eräs Euroopan suurimmista tykkimääristä ,yhdessä raskaiden heittimien kanssa yli 1 300 putkea. Samaa määrätasoa kuin jatkosodan loppupuolella.
Tykistön arvostus on Suomen puolustusvoimien yksi positiivisista piirteistä. Tykistö on näet yhä vahvan metsäpeitteen Suomessa perusteltu aselaji. Tykki ei aselajina myöskään vanhene kuten esim ilmavoimien kalusto.
Tykki ei vanhene. Sen tilalle kehitetään aseita, joilla tekeekin jotakin.
Tykistö on se aselaji joka kustannustehokkaammin pysäyttää vihollisen panssari- ja jalkaväen. Edulliset omalta ammuttavilla ohjuksilla pysäyttävät maahanlaskujoukot tuhoamalla helikopterit. Modernilla miinoituksella pysäytetään pitkäksi aikaa alueelle tunkeutunut joukkio joka voidaan tuhota sitten rahilla tykkitulella.
Vain teknohumalassa olevat luulevat ilmavoimilla voitavan yksistään voitettavan koko sota.
Vain henkisesti vajaa voi kuvitella että Suomi voisi koskaan voittaa jonkun sodan. Suomi on hävinnyt kaikki sotansa, ja tulee aina häviämään. Parasta onkin olla joutumatta sotaan, joten onnistunut diplomatia on aseistusta tärkeämpää pikkumaalle.
Diplomatian tärkeyttä ei osattu hahmottaa 1918-44, ja tuloksena olikin kolme katastrofaalista sotaa. Kalliiden oppirahojen jälkeen osattiin sitten olla siivosti monta vuosikymmentä, mutta nyt taas on alettu uhoamaan nyrkit pytstyssä. Joku vielä näpäyttää uhoavaa suominaperoa jos tämä nykymeno jatkuu.
Kyllä Lapin sota sentään voitettiin. Tämä tieto siksi, ettei totuus unohtuisi.
Ei voitettu, natsien joukot perääntyivät oman suunnitelmansa mukaan, ja valitsemallaan tahdilla. Tuhoten samalla pohjoisen Suomen. Kyseessä kun ei ollut miehittäjä, vaan itse suomalaisten maahan päästämät joukot, jotka eivät pyrkineetkään hallitsemaan Suomen alueita, vaan lähtivät omasta halustaan. Lapin sota oli episodi, jossa Suomi jälleen hävisi lisää.