niin paljon odotuksia. Kuvittelee kohteen unelmiensa täyttymykseksi. Voi olla että joku on minunkin kohdalla luullut, että mulla olisi jotain erityistä annettavaa.
Tiedän jotain pientä toki, kuten miten ihmisen pitää elää, jne, mutta mikään messias en ole. En voi pelastaa ketään.
Jos yrittäisi nähdä oikean ihmisen unelmiensa takaa?
Tiedän jotain pientä toki, kuten miten ihmisen pitää elää, jne, mutta mikään messias en ole. En voi pelastaa ketään.
Jos yrittäisi nähdä oikean ihmisen unelmiensa takaa?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Silti jokaisella on jotain annettavaa toiselle ihmiselle. Yhdessä ollaan vahvempia?
Eikös niin?
Se annettava ei vain aina riitä parisuhteeseen asti. Ystävyyssuhteet on helpompia ja niissä ihmisillä on toisiaan kohtaan vähemmän odotuksia. Parisuhteessa kumppanin täytettäväksi tulee niin monenlaisia tarpeita. Niistä sitten selviää hyvin tai huonosti tai ei ollenkaan.
Panosuhde on parempi ja tyydyttävämpi vaihtoehto kaveruudelle
Itse näen kyllä yhteiselossa ja parisuhteessa enemmän annettavaa ja niitä hyvinkin positiivisia puolia mitä se voi antaa :)
Ap tosiaan kirjoitti siitä, että ladataan odotuksia toiseen. Minä kylläkin ymmärrän sen niin, että luodaan joku romanttinen haavekuva ihmisestä ja sitten kun se ei vastaakaan todellisuutta, petytään karvaasti. Siinä sitten syytetään sitä toista osapuolta. Minulle on joskus tullut kohdalle sellainen tapaus, etten vastannut niihin kuvitelmissa luotuihin ihannenainen- odotuksiin. Olen vain ihminen ja voi millaista kohtelua sain pettyneeltä osakseni.
Pitäis mennä heti saman katon alle sen potentiaalisen kumppanuksen kanssa kuukaudeksi ja olla oma itsensä Jos yhteiselo ja seksihommat onnistuu niin sitten se on siinä. Jos ei onnistu niin uutta etsimään eikä tarvihde jäädä märehtimään ja jossittelemaan.
Ai ihan heti saman katon alle?
Jokainen tietysti tyylillään,,,,
Heti heti, karisee kato ne turhat epärealistiset fantasiat ja unelmat ;) Jokainen meistä pieree ja röyhtäilee ja karvaakin kasvaa, näin niinku esimerkkinä
Voi kuvitella vaikka mitä kun ei muusta toedä. Mutta samalla voi tietää aivan hyvin kaiken olevan kuvitelmaa. Itse pystyisin ainakin siksi lähtemään aivan puhtaalta pöydältä. Kuulostaa enemmän kuin sinä pelkäisit ettei toinen näe asiaa näin, tai kokoaisit itsellesi paineita asiasta... Ehkei niin olekaan. Älä murehdi ainakaan toisen puolesta ennen kuin tiedät miten hän sinut näkee.
Höpön löpön ainakin täällä. Tähän ikään mennessä ei kuvittele kummoisia, mutta siihen mitä itse tuntee vahvasti on oppinut luottamaan.
Ei ole selkeää hahmotusta, mihin se ulottuu, mutta näpithän siinä palaa.
Mieluummin toisinpäin. Ihminen lataa itseensä odotuksia, oletettuja.
Entä jos on jo nähnyt, ettei toinen ole mikään unelmien täyttymys, että hänkin on tavallinen ihminen, tekee virheitä, samoja joita itsekin olen tehnyt, ja silti pitää hänestä edelleen, kaikkine vikoineen päivineenkin?
Se on aitoa raukkautta.
Ihanan vajavaisesti kirjoitettu :)
Eikö :) Kuitenkin siinä on raukkauden ydin, rakastaa toista virheistä huolimatta. Jokaisella niitä löytyy ;)
Rakastuminen kestää max pari vuotta, sen jälkeen pitäisi tulla oikeasti toimeen. Ei koskaan naimisiin ennen kahden vuoden yhdessäoloa. Joka muuta väittää on pölhöpopulisti.
Niin...Olen nähnyt erään miehen iloisuuden, huumorintajun, höperyyden, jännittämisen ruokapöydässä, kummallisen käytöksen, mulle ärähtämisen, kiitollisuuden ja tiedän, että hänkin on vain ihminen. Silti olen kiinnostunut. enkä vaadikaan, että pitäisi olla jotain muuta. Sitähän sä kysyit?