Niin.
Olen käyttänyt elämässäni paljon hamppua.
Minä olen se krimi päihteen puolesta. Tuo aine on paha, se on läpeensä mätä. Niin ne sanovat. Se saa ihmisen voimaan pahoin, tekemään tyhmiä asioita. Niin ne sanovat.
Käytän hamppua.
Työpaikallani on eräs tyyppi. Hän menetti vuosi sitten ajokorttinsa; jäi kiinni autolla ajelusta kun oli juonut viinaa. 2 promillea. Kiroili asiaa julkisesti; ei hävennyt pätkääkään. Kukaan ei paljoakaan paheksu; työpaikkallamme alkoholi on kova sana. Paitsi minulla. Olen hiljaa.
Tapaan neidin. Hymyilemme toisillemme.
Aikaa kuluu.
Työkaverini käy oikeuden langettamissa maksatesteissä. Hänen tulee osoittaa ettei juo enää viinaa. Hän kertoo kuinka ei edes tee mieli. Olen tyytyväinen hänen puolestaan.
Polttelen edelleen hamppua. Tosin nykyään harvemmin.
Käymme neidin kanssa silloin tällöin kahvilla. Hymyilemme entistä useammin.
Aikaa kuluu.
Työkaverini maksatestit loppuvat ja hän saa ajokortin. Innoissaan hän ajelee ensimmäisenä laillisena päivänään kaverinsa autolla. Seuraavana päivänä hän menee ryyppäämään.
En polttele hamppua. Tällä kertaa ainakaan.
Aikaa kuluu.
Työkaverini on löytänyt naisen. No. Siis ainakin siihen asti kunnes hän humalassa soittaa tuolle naiselle ja koko homma menee pieleen.
Minä ja neiti polttelemme hamppua. Taidamme rakastaa toisiamme. Hymyilemme.
Aikaa kuluu.
On perjantai-ilta. Kävelemme kotiin. Työkaverini kaartaa vierellemme autollaan. Kehuu kuinka on juonut 14 pulloa kaljaa juuri.
Minä tai neiti emme hymyile. Tiedämme että neidin vatsassa on kuukauden ikäinen lapsi joka ei myöskään hymyile rattijuopoille. Neiti ei enää polta hamppua. Kuten en kohta minäkään.
Harkitsemme soittavamme poliisille.
Mutta tiedämme että työkaverini tietää että kodissamme on hamppua. Saatamme olla myös ainoita joille hän on mainostanut sankaruuttaan.
Tämä tekee meidät surulliseksi.
Olen käyttänyt elämässäni paljon hamppua.
Minä olen se krimi päihteen puolesta. Tuo aine on paha, se on läpeensä mätä. Niin ne sanovat. Se saa ihmisen voimaan pahoin, tekemään tyhmiä asioita. Niin ne sanovat.
Käytän hamppua.
Työpaikallani on eräs tyyppi. Hän menetti vuosi sitten ajokorttinsa; jäi kiinni autolla ajelusta kun oli juonut viinaa. 2 promillea. Kiroili asiaa julkisesti; ei hävennyt pätkääkään. Kukaan ei paljoakaan paheksu; työpaikkallamme alkoholi on kova sana. Paitsi minulla. Olen hiljaa.
Tapaan neidin. Hymyilemme toisillemme.
Aikaa kuluu.
Työkaverini käy oikeuden langettamissa maksatesteissä. Hänen tulee osoittaa ettei juo enää viinaa. Hän kertoo kuinka ei edes tee mieli. Olen tyytyväinen hänen puolestaan.
Polttelen edelleen hamppua. Tosin nykyään harvemmin.
Käymme neidin kanssa silloin tällöin kahvilla. Hymyilemme entistä useammin.
Aikaa kuluu.
Työkaverini maksatestit loppuvat ja hän saa ajokortin. Innoissaan hän ajelee ensimmäisenä laillisena päivänään kaverinsa autolla. Seuraavana päivänä hän menee ryyppäämään.
En polttele hamppua. Tällä kertaa ainakaan.
Aikaa kuluu.
Työkaverini on löytänyt naisen. No. Siis ainakin siihen asti kunnes hän humalassa soittaa tuolle naiselle ja koko homma menee pieleen.
Minä ja neiti polttelemme hamppua. Taidamme rakastaa toisiamme. Hymyilemme.
Aikaa kuluu.
On perjantai-ilta. Kävelemme kotiin. Työkaverini kaartaa vierellemme autollaan. Kehuu kuinka on juonut 14 pulloa kaljaa juuri.
Minä tai neiti emme hymyile. Tiedämme että neidin vatsassa on kuukauden ikäinen lapsi joka ei myöskään hymyile rattijuopoille. Neiti ei enää polta hamppua. Kuten en kohta minäkään.
Harkitsemme soittavamme poliisille.
Mutta tiedämme että työkaverini tietää että kodissamme on hamppua. Saatamme olla myös ainoita joille hän on mainostanut sankaruuttaan.
Tämä tekee meidät surulliseksi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ilman tuota juoppo-kirjoitusta, välirepliikkisi naisen kera kuulostaa samanlaiselta kuin avovaimoni ja minun alkutaipaleet :)