En malta olla vielä puuttumatta äskettäin päättyneisiin suurmiesten (-henkilöiden) missikilpailuun, jonka kisan paluumuuttaja Mannerheim voitti. Mannerheimin kriittisen arvioinnin hyväksymisen aika ei ole vielä tänään, siksi myyttinen hahmo hän on Isänmaamme alkuhämärässä (tai -räjähdyksessä). Myöhempien sotiemme ikoni oli enemmän esikuva ja alkeellisen probagandan ”keihäänkärki”, kuin taktinen nero tai vitaali sotapäällikkö.
Suomen länsimaistumista sen sijaan on havaittavissa siinä, että lyhyehkön aikaa presidenttinä ollut Ryti ohitti ”Islannin vesiin pudonneen ikuisuuspresidentin”, Kekkosen. Toki ymmärrän, että samat (samankaltaiset) henkilöt äänestävät sekä Rytiä että Mannerheimiä, vaikka kyseessä olivat aivan erityyliset analysoijat. Mannerheim oli monarkian sotilas, Ryti demokratian ajattelija.
Mannerheim oli diktatuurin ja perimyksellisen vallan kannattaja. Ryti taas demokraattinen laillisuusmies, jonka arvot olivat laillisuus ja raha. Kekkosen arvot eivät ole tiedossani, vaikka epäilen niiden olevan alisteisia narsistiselle luonneyhtymälle?
Suurmies-missikilpailusta voi kuitenkin vetää joitain huomioita. Joko kepulaiset boikotoivat Ylen äänestystä (vaikka Yle on vahvasti kepun hanskassa). Tai läpimurto suomalaisten ”itäsuomalaiseen” luonteenpiirteeseen on lyöty muutosta edistävästi. Räikeitä ”lepikon torpan multia” ei enää tulevaisuudessa kanneta minnekään, vaan EU:n rotaatio kierrättää taitavia ja näkemyksellisiä henkilöitä vallan kerroksissa. Uskoisin että jopa Olli Rehn täyttää kriteerit, vaikka hänen nimityksensä oli selkeä punamultamunaus.
Tulevaisuuden ”vuosisadan suurmieslistalla” Kekkonen ja Mannerheim laskevat (Mannerheim ehkä vähemmän?), Ryti pitää asemansa ja Halosen rasitteeksi muodostuu naiseus.
Suomen länsimaistumista sen sijaan on havaittavissa siinä, että lyhyehkön aikaa presidenttinä ollut Ryti ohitti ”Islannin vesiin pudonneen ikuisuuspresidentin”, Kekkosen. Toki ymmärrän, että samat (samankaltaiset) henkilöt äänestävät sekä Rytiä että Mannerheimiä, vaikka kyseessä olivat aivan erityyliset analysoijat. Mannerheim oli monarkian sotilas, Ryti demokratian ajattelija.
Mannerheim oli diktatuurin ja perimyksellisen vallan kannattaja. Ryti taas demokraattinen laillisuusmies, jonka arvot olivat laillisuus ja raha. Kekkosen arvot eivät ole tiedossani, vaikka epäilen niiden olevan alisteisia narsistiselle luonneyhtymälle?
Suurmies-missikilpailusta voi kuitenkin vetää joitain huomioita. Joko kepulaiset boikotoivat Ylen äänestystä (vaikka Yle on vahvasti kepun hanskassa). Tai läpimurto suomalaisten ”itäsuomalaiseen” luonteenpiirteeseen on lyöty muutosta edistävästi. Räikeitä ”lepikon torpan multia” ei enää tulevaisuudessa kanneta minnekään, vaan EU:n rotaatio kierrättää taitavia ja näkemyksellisiä henkilöitä vallan kerroksissa. Uskoisin että jopa Olli Rehn täyttää kriteerit, vaikka hänen nimityksensä oli selkeä punamultamunaus.
Tulevaisuuden ”vuosisadan suurmieslistalla” Kekkonen ja Mannerheim laskevat (Mannerheim ehkä vähemmän?), Ryti pitää asemansa ja Halosen rasitteeksi muodostuu naiseus.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen samaa mieltä, että Mannerheim tulee putoamaan jalustaltaan. Hän oli varsinaisessa toiminnassaan hyvin keskinkertainen. Hänellä ei ollut edes korkeaa sotilaallista koulutusta. Hän ei ollut tosiaan mikään taktinen nero sotapäällikkönä, Airohan varsinaisia sotatoimia johti. Mutta kansa uskoi Mannerheimiin ja niinpä hänellä oli myös käyttöä keulakuvana raskaiden sotavuosien aikana.
Myös rauhantekoon tarvittiin Mannerheimia presidentiksi vain siksi, että asia meni läpi kansan keskuudessa. Paasikivi pääministerinä hoiti rauhan ja tosiasiassa hoiti presidentinkin tehtävät. Mannerheim oli presidenttiajastaan ulkomailla "hoidossa", kun pelkäsi joutuvansa sotasyyllisyyoikeuteen.
Ryti tulee tippumaan myös jalustaltaan. Hän ei ollut mikään nero Suomen Pankin pääjohtajanakaan. Hän ja Mannerheim suurinpiirtein kaksistaan päästivät saksalaiset maahan -41 valmistelemaan hyökkäystä N-liittoon. Se ei tapahtunut asianmukaisessa perustuslaillisessa järjestyksessä. Kun hyökkäys tapahtui, luonnollisesti N-liitto pommitti Suomessakin olevaa saksalaista sotavoimaa ja näin olimme taas sodassa.
Valtaosa kansasta ja päättäjistä tosin hyväksyi tuon Rydin ja Mannerheimin toimen. Uskottiin näin saatavan korjattua talvisodan vääryydet. Toisin kuitenkin kävi, jouduimme vielä pahempaan pulaan kuin talvisodan seurauksena. Rydin ja Mannerheimin harteilta ei kuitenkaan johtajina voida ottaa pois sitä poliittista vastuuta, joka epäonnistumisesta seurasi.
Noin 5 vuotta sitten suoritetussa gallupissa suurimmasta suomalaisesta Kekkonen oli ylivoimainen voittaja. Joitakin vuosia sitten Lipponen aloitti pääministerin Kekkosen syntymän 100-vuotisjuhlassa pitämässään juhlaesitelmässä Kekkosen elämäntyön mustamaalaamisen. Sen jälkeen siitä on tullut oikein muoti-ilmiö. Heti perään Lehtinen teki aiheesta oikein "väitöskirjan". Viimeisin huipentuma Kekkosen häpäisyssä on Jari Tervon Myyrä.
Tämä kaikki on vaikuttanut Kekkosta suosion alenemiseen kansan keskuudessa. Näin nämä sotaisat johtajat pääsivät nousemaan. Uskon kuitenkin, että suuri yleisö alkaa uudelleen arvostamaan sodanjälkeisen rauhanajan johtajien Paasikiven ja Kekkosen työtä. Nythän Paasikivi ei edes päässyt finalistien joukkoon. Nämä herrat rakensivat rauhan, johtivat maan kukoistukseen huolimatta sodan menestyksistä, sotakorvauksista ja siirtoväen asuttamisesta. Kävi niin, että Kekkosen lopetettua Suomi oli maailman rikkaimpia maita, jossa vallitsi pohjoismainen hyvinvointi, markkinatalous ja demokratia. Sen sijaan N-liitto ja kommunismi alkoi olla kypsä luhistumaan omaan mahdottomuuteensa.
on mennyt eikä palaa, kuten ei myöskään palaa Neuvostolitto. Halonen myös putoaa. Joidenkin tietojen mukaan naisista 70% äänesti Halosta, joten kysymys ei ollut Halosen teoista vaan sukupuolesta. Ylppö myös putoaa, kun hänen muistavat kuolevat. Mannerheim ja Ryti säilyvät ainakin melko pitkään. Sibelius nousee. Voi olla myös, että Pop-tähdet valtaavat kärkisijat, jolloin ymmärretään lopettaa tällainen kisa.
Mannerheimista tosiaan ollaan yhtä mieltä, hänen sotilasoppinsa olivat pääasiassa kristallikruunujen alla hankittuja (Chevalier-yksikkö tai jotain sinne päin?). Parhaiten Mannerheim minusta onnistui vakoiluretkellään Kauko-Itään, jonka tuotokset palvelivat Venäjän ohella sen aikaista tiedettä. Myäs matkan valokuvat ovat mielenkiintoisia ajankuvia.
Risto Ryti oli lapsinero, joka varsin nuorella iällä sai merkittäviä taloudellisia, oikeudellisia ja poliittisia toimeksiantoja. Rytin suuruus on kuitenkin siinä, että Isänmaan ahdingon pakkotilanteessa hän selkeästi asetti Suomen edun itsensä ja muotoseikkojen edelle. Neuvostoliiton agressiivinen imperialismi ei antanut Suomelle mitään vaihtoehtoja. Saksa oli ainoa vaihtoehto Suomelle, koska apua tarvittiin konkreettisesti ja nopeasti. Lännen hidasteluun ei ollut varaa. Se, että Neuvostoliitto olisi leppynyt maailmanvalloituksessaan Talvisodan jälkeen, on minusta erittäin naivia ajattelua tai kyynistä poliittista väärentämista.
Ryti ei siis mielestäni tule tippumaan, vaan pitää asemansa top tenissä. Taiteilijat ja tiedemiehet todennäköisesti valtaavat kärkisijat lähivuosikymmeninä. Jopa Lipposen arvo havaitaan lähivuosina yli puoluekentän.
Kekkosen "pelaaminen", liian läheinen suhde valloittajakansa Neuvostoliittoon aloitti poliittisen järjestelmämme rämettyneisyyden, jonka satoa korjaamme tänäkin päivänä. Poliittiset päättäjät, ja niiksi pyrkivät joutuvat "visailemaan" ja esiintymään "muutosleikeissä" saadakseen itselleen ja asialleen näkyvyyttä. Ihmiset eivät arvosta poliittista järjestelmää sinänsä. Kekkosen aikana luotu ristiriita, "hyvät idän suhteet", vastaan ihmisten oma poliittinen ja konkreettinen havaintomaailma aiheutti useille sen merkittävän huomion, ettei poliittisesti julkilausutta mielipide tai arvio vastaa havaittavaa todellisuutta. Kekkosen aloittama ja ylläpitämä poliittinen kulttuuri rämetti suomalaisen demokratian vuosikymmeniksi.
Lipposen aloittama polittisen ajattelun tervehdyttäminen oli vuosituhannen vaihteen merkittävin parlamentaarinen teko.