Moni muistaa 90-luvulla Suomeen hiihtämään tulleet kenialaiset Philip Boitin ja Henry Bitokin. Kumpikaan ei ollut eläissään nähnyt lunta, mutta heistä oli tarkoitus koulia hiihtäjiä. Vaikka molemmilla oli kova kunto, ei tekniikkaa ollut ollenkaan ja molemmat jäivät osallistumissaan hiihtokilpailuissa minuuttikaupalla kärjen taakse ollen yleensä kilpailun viimeisiä.
Hiihto ei siis juurtunut Keniaan yrityksestä huolimatta. Vielä hauskempi tapaus sattui pari vuotta sitten eräässä suomalaisessa rannikkokaupungissa, jossa paikallinen hampuusi sai erään grilliyrittäjän suostuteltua projektiin, jossa paikallisesta aikamiespojasta piti koulia sumopainija vuoden 2016 olympialaisiin. Harjoittelusta ei kuitenkaan tullut mitään, kaikki aika kului ottelupainon nostamiseen. Kun sitten kävi ilmi, ettei sumopaini tulekaan lajiksi seuraaviin olympialaisiin, haudattiin projekti vähin äänin. Grillikin joutui lopettamaan, tulivathan lihikset maksamaan melkoisesti, aikamispoika kun oli ennennäkemätön ahmatti.
Hiihto ei siis juurtunut Keniaan yrityksestä huolimatta. Vielä hauskempi tapaus sattui pari vuotta sitten eräässä suomalaisessa rannikkokaupungissa, jossa paikallinen hampuusi sai erään grilliyrittäjän suostuteltua projektiin, jossa paikallisesta aikamiespojasta piti koulia sumopainija vuoden 2016 olympialaisiin. Harjoittelusta ei kuitenkaan tullut mitään, kaikki aika kului ottelupainon nostamiseen. Kun sitten kävi ilmi, ettei sumopaini tulekaan lajiksi seuraaviin olympialaisiin, haudattiin projekti vähin äänin. Grillikin joutui lopettamaan, tulivathan lihikset maksamaan melkoisesti, aikamispoika kun oli ennennäkemätön ahmatti.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hauska tapaus tosiaan.
Siihen liittyy juttu mainitusta "paikallisesta hampuusista".
Mies kerskaili 2010-luvun alkuvuosina suorittaneensa nyrkkeilyn arvostelutuomarin tutkinnon kaikkien aikojen parhailla arvosanoilla.
Hän käyttikin pitkän aikaa yksityisetsivä ammattinimikkeen lisänä ylituomari arvonimeä.
Hän luopui käyttämästä ylituomari arvonimeä, senjälkeen kun hän menetti lautamiehen toimensa, oikeuskanslerin päätöksellä, perusteluna "pitkäaikainen rikollinen elämäntapa ei anna valmiuksia toimia tuomarin virassa"
Olvilla on pitkä rikosrekisteri, pidempi kuin koko Turun kaupunginvaltuustolla yhteenlaskettuna.
Se on vaan demokrariaa, pitäähän linnavenkuloillakin olla edustus päätäntäelimissä.
Olihan niille mukava naureskella. Mutta vähemmän naunatti, kun Julius Yego heitti yli 90 m metriä keihästä. Ja suomalaisen valmentamana. Kyllä niistä kenialaisista hiihtäjiäkin saisi kärsivällisyydellä. Muistan , kun Franco Nones voitti 30 km:n olympiakullan 1968. Siihen asti "makarooneille" oli hiihtäjinä lähinnä hihitelty.
Kun tahtoa on, voi musta mies heittää keihästä pitkällä, italialainen olla maailman paras hiihdossa, nainen nousta presidentiksi tai mustalainen kaupunginvaltuustoon.
Turku on vapaamielinen ja kansainvälinen kaupunki.
Kaupunginvaltuuston edellisellä kaudella oli jopa kaksi romaanitaustaista valtuutettua, toinen heistä oli kaikkien arvostama Väinö Lindberg, hänelle myönnettiinkin sosialineuvoksen arvonimi.
Toinen edellämainituista romaaneista ei kovin arvostettu ole, mm. oikeuskansleri otti häneltä pois, jo myönnetyn lautamiehen viran, perustellen harvinaista päätöstään "ettei pitkäaikainen rikollinen elämäntapa anna valmiuksia toimia tuomarin virassa"