Kylymäkomero

Moni mökkiläinen muistaa ajan, jolloin maidot, voit ja leikkeleet aseteltiin sinkkiämpäriin ja ripustettiin kaivoon narun päässä kylmään. Meidänkin jälkikasvut kasvoivat monen vuoden ikäisiksi ilman jääkaapin autuutta kesämökillä. Tämän päivän äiti ei toisi jälkikasvuaan niin alkeellisiin oloihin päiväksikään!
Kaupungin jääkaappi oli pienen pieni, eikä pakastelokeroa ollut.

Lapsuuskodissani oli sellainen, sen nimi oli sulaani. Siellä pidettiin ruokatarvikkeita vielä sittenkin, kun oli jo jääkaappikin. Sitten kun en enää asunut kotona, kävin vain 'kylässä', niin aina melkein ensimmäinen 'huone' oli tuo ko., koska sieltä löytyi ruisleipää. Äitimuori arvasi ensimmäisen raskauteni siitä, kun tuskin takkia riisuttua sain kun jo olin leipäkorilla. Onneksi; vauvasta tuli vahva eikä se alustaan olisi muuten selvinnytkään.

Hauska aloitus, kylmäkomeroista. Lapsuuskotini oli tyypillinen maalaistalo oli ns ruokahuone, jossa säilytettiin kaikenlaista jauhoista leipään saakka. Osa ruisleivistä vietiin aittaan viljahinkaloon jossa ne säilyivät tuoreen makuisina.
Kellarissa säilytettiin perunat ym juurekset sekä mehut ja hillot, joskus näkyi olevan pullaa tms.
Teurastuksen jälkeen ruhot riippuivat aitassa, possun kinkut suolavedessä odottamaan joulua tai kevättä jolloin säästyneet kinkut palvattiin. Oli muuten makoisaa palvattu possun kinkku.
Niin ja talvella sahattiin järvestä isoja kimpaleita jotka sahanjauhoihin säilöttynä pysyivät pitkälle kesää.
Käydessäni kerran pari vuodessa lapsuuskodissani, siellä on isot pakastimet ja jääkaappi, ei siis mitään mitä oli ennen. Ainoastaan 10l kuparinen kahvipannu on kunniapaikalla graniittisen leivinuunin päällä, jo yli 100v vanha pannu.

Oli sellainen välieteinen josta oli portaat vintille. Portaiden alle oli tehty puolikylmä komero, "kahaveri" missä säilytettiin ruoka-aineita se. Kellariin vietiin enemmän kylmää vaativaa ruokatavaraa.

Kahaverin ovessa oli puusta vuoleskeltu salpa minkä sai äänettömästi pyöräytettyä auki kun illalla halusi vielä voileipää tehdä. Äidithän kuten tiedetään ei tykkää että itse välipaloja otetaan, mutta isompaa kurinpitoa siitä ei kuitenkaan seurannut.

Vuoleskeltu salpa ässän muotoisena oli niin hieno, että erään huusin takaluukkuun vuoleskelin melkein yhtä hienon salvan.

Asuin 60-luvun loppupuoliskolla opiskelija-asuntolassa, jossa oli vain yhteiskeittiössä jääkaappi ja sähköliesi. Siinä oli vaikea saada ruokatarvikkeensa säilymään tallella ja muistelen siinä olleen huurretta paksulti, ei kai sitä kukaan huoltanut tai siivonnut. Kahden hengen huoneissa oli sähkölevy ja sähköpannu, niillä saatiin kahvia ja teevettä. Ikkunan välissä jotkut pitivät maitotölkkiä ja voirasiaa, leikkeleitä ja muuta kylmää vaativaa. Söin kerran päivässä opiskelijaruokalassa runsaan edullisen aterian ja pärjäsin lopun päivää lähinnä näkkärillä ja hedelmillä, rusinoita ja suklaata oli varalla myös. Jäätelön tai pullan ostin kanttiinista , jos oli kovin pitkä päivä. Oli niin paljon kaikkea hauskaa ja mielenkiintoista, ruoka ja sen säilytys ei ollut päällimmäisiä murheita.

Kun aloitimme veneilyn, ei venejääkaappeja ollut juuri kellään. Kylmälaukut ja kylmäkallet olivat apuna, saattoi parin päivän muonat siten saada säilymään. Saariston ja satamien kaupoissa oli kulmäkallepalvelu, sai jättää kaupan pakastimeen omansa ja ottaa tilalle kylmenneet. Opin ruokahuollon sellaisilla elintarvikkeilla, jotka säilyivät, ei tarvinnut ulommilta saarilta ruuan takia lähteä kauppoja etsimään. Nötkötistä loihdittiin vaikka mitä herkkua, mahtaako kenellekään enää kelvata. Purkkihernekeitto, kananmunat, perunat, sipulit, öljy ja maitojauhe, siinä joitain perustarvikkeita, jotka säilyivät ja lettujakin saattoi tehdä. Kala oli aina pyyntituoretta, se hiillostettiin yleensä nuotiolla. Saariston kalastajilta saattoi ostaa savukalaa, vihanneksia ja perunoita sekä hyvin säilyvää tummaa saaristolaisleipää. Paatissa oli Marinolilla toimiva turvallinen keitin, ja juomia jäähdytettiin kietomalla märkä pyyhe pullon ympärille. Kun neste haihtuu, prosessi sitoo lämpöä ja jäähdyttää.

Nykyisin olisin mieluummin ilman sähköliettä kuin jääkaappia, kypsytys ja kuumennus sujuu monella tapaa sähkökatkoksenkin aikana. Toivottavasti ei tarvitse koskaan valita, kumman ottaisit.

Sillon Eestissä asuessani jääkaappi ei ollut itsestään selvyys, suomalaisen vuokraajan Talvella ikkunan väliin oli laitettu maitotölkki. Ja kaikki, mitä meillä oli jo silloin, oli siellä utopiaa. Kylmäkomero oli ikkunanväli monella.

Olihan se muutamanoloista aikaa. Onnelliselta tuntuu näin jälkeen päin. Meillä ei ollut sähköjäkään. Kun tie tuli kylän viimeisiin talouksien ohi kulkemaan niin vetivät sitten sähkötkin. Talvella käytettiin pärevaloakin.

Naiset sulloivat hillot pulloihin, paitsi puolukkaa, joka huilasi hyvin puusaaveissakin. Lähdeojaan oli tehty kehys, jonne mehut ja ne hillopullot laitettiin.
Radio toimi anodilla. Ei sllä kaikkea kuunneltu.