Olen jo pitkän aikaa ihastunut yhteen opettajistani. Luulisin, että tässä teini-iässä se on ihan normaalia, mutta pahemmalta tuntuu se ajatus, että hän on samaa sukupuolta kuin minä. (Nainen) Hänella on siis mies ja yksi poika. Olen kerran jopa tavannut heidät. En missään nimessä halua rikkoa hänen perhettään tai tuhota hänen uraansa.
Ajattelen häntä jatkuvasti, olen kerran jopa kirjoittanut hänelle netin kautta, kuinka paljon häntä arvostan. (Sain ihan positiivisen vastauksen) Koskaan en näitä asiota kumminkaan kasvotusten sanoisi. Hän itse ei näytä edes pitävän minusta, jonka luulisi kytkevän nämä ihastumisen tunteet pois, mutta EI. Pahinta on se, että hän saattaa jopa tietää ihastumiseni, sillä joka kerta kun hänelle puhun sekoan sanoissani, ääneni tärisee ja joskus jos tarvitsen apua, kysymyseni on päivänselvä.
Yhtenä päivänä kumminkin rohkaistuin sen verran ja kysyin saisinko halata häntä. (Hieman noloa) Tottakai pelkäsin torjutuksi tulemista. Hän antoi minulle hieman negatiivisen katsekontaktin ja huoksasi syvään, mutta silti halasi minua. Jotain hän siinä puhui samalla. (En aio kertoa mitä hän sanoi) Mutta mitä hän siinä silloin sanoi sai minut tuntemaan suurta häpeää. Olen vältellyt häntä viikosta toiseen, ja tunsin että voisin mielummin jättää välistä jokaikisen hänen pitämän tunnin, kuin nähdä häntä kahdesti viikossa. Tuntuu myös siltä, että hän itse on hyvin vaivautunut läsnäolostani. En halua vaikuttaa mitenkään omituisella, mutta se lienee jo liian myöhäsitä. En myöskään halua hänen ajattelevan minua mitenkään pahalla.
Toivon suuresti, että tämä tunne katoaa, ja olen aika varma, että niin käykin, toivoisin myös, että en olisi koskaan häntä edes tavannut. Tuntuu vain pahalle, että kaikki tämä pahatunne on minun hartioillani ja se häiritsee niin opiskelua kuin elämäänikin. Vosinko puhua asiasta esim. kuraattorin kanssa? Tai voisinko vaihtaa ryhmää jossa todennäköisesti vaihtuisi opettajakin? Mikä olisi parasta opettajalleni tälläisessä tinlteessa? Kiitos jo etukäteen jos vastaatte :) (pahoittelen jos tekstissä on virhetä)
Ajattelen häntä jatkuvasti, olen kerran jopa kirjoittanut hänelle netin kautta, kuinka paljon häntä arvostan. (Sain ihan positiivisen vastauksen) Koskaan en näitä asiota kumminkaan kasvotusten sanoisi. Hän itse ei näytä edes pitävän minusta, jonka luulisi kytkevän nämä ihastumisen tunteet pois, mutta EI. Pahinta on se, että hän saattaa jopa tietää ihastumiseni, sillä joka kerta kun hänelle puhun sekoan sanoissani, ääneni tärisee ja joskus jos tarvitsen apua, kysymyseni on päivänselvä.
Yhtenä päivänä kumminkin rohkaistuin sen verran ja kysyin saisinko halata häntä. (Hieman noloa) Tottakai pelkäsin torjutuksi tulemista. Hän antoi minulle hieman negatiivisen katsekontaktin ja huoksasi syvään, mutta silti halasi minua. Jotain hän siinä puhui samalla. (En aio kertoa mitä hän sanoi) Mutta mitä hän siinä silloin sanoi sai minut tuntemaan suurta häpeää. Olen vältellyt häntä viikosta toiseen, ja tunsin että voisin mielummin jättää välistä jokaikisen hänen pitämän tunnin, kuin nähdä häntä kahdesti viikossa. Tuntuu myös siltä, että hän itse on hyvin vaivautunut läsnäolostani. En halua vaikuttaa mitenkään omituisella, mutta se lienee jo liian myöhäsitä. En myöskään halua hänen ajattelevan minua mitenkään pahalla.
Toivon suuresti, että tämä tunne katoaa, ja olen aika varma, että niin käykin, toivoisin myös, että en olisi koskaan häntä edes tavannut. Tuntuu vain pahalle, että kaikki tämä pahatunne on minun hartioillani ja se häiritsee niin opiskelua kuin elämäänikin. Vosinko puhua asiasta esim. kuraattorin kanssa? Tai voisinko vaihtaa ryhmää jossa todennäköisesti vaihtuisi opettajakin? Mikä olisi parasta opettajalleni tälläisessä tinlteessa? Kiitos jo etukäteen jos vastaatte :) (pahoittelen jos tekstissä on virhetä)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Voimia sinulle, tilanne tuntuu varmasti kiusalliselta, kuvaat kuitenkin ajatuksiasi hyvin. Onko Sexpolla jotain neuvontanumeroa, voisit halutessa ottaa selvää asiasta. Tsemppiä syksyyn. Joskus tunteet tulee ja menee, kaikkea hyvää!