Kun mietin sinua, en löydä sanoja. Ehkä se on niin, kuten sanotaan, että suurimpia tunteitaan on vaikeaa pukea sanoiksi. En osaa enkä kykene edes tällä hetkellä erittelemään tunteitani. Mistä mikin alkaa ja mihin päättyy. Missä kohdin on ikävä ja luopuminen ja mistä alkoi kaipaus. En saa otetta niistä, tunteistani. Ne ovat määrittelemättömissä. Tuossa on surua, tuossa ikävää ja tuossa kiintymystä, mutta mikä on eniten pinnassa ja mikä vähiten, en tiedä. Tiedän vain, että jotain on sinun kanssasi ja jotain ei ole ilman sinua. Jostain jouduin luopumaan. Totuuden nimissä täytyy sanoa, etten tiedä mistä luovuin.
Oudoista poluista
tunteistameriin
15<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Hienoa!
Ihan hieno kirjoitus. Itse olen niin kauan pitänyt tunteeni sisälläni, edes kirjoittamatta niitä, niin jollainlailla voin samaistua. Vaikkei sama tilanne olekaan. En välillä tiedä miten jäsentelisin ajatuksiani, vaikka muutamaan sanaan.
Rakastan häntä.
Olen täysin hämilläni. Kuin tosiaankin pudonnut johonkin paikkaan tai tilaan, jossa ei ole kunnon olotilaa. Ihan kuin olisin jossain välimuodossa tunteineni. Ristiriitaisia ajatuksia, kaksoissidoksia, jotka olen itse luonut epätietoisuudessani. Tunnen jotain hyvin syvää. Rakkaus on liian voimallinen sana nyt, mutta jotain siihen verrattavissa olevaa. Hyvin syvää kiintymystä sekä jotain sellaista yhteenkuuluvuutta, jota en kykene sanoin kuvaamaan tai jäsentämään.
Samat tuntemiset itselläni. Rakkaus liian voimallinen vielä, mutta todella jotain on, lämpöistä mielessä kun häntä ajattelen. Jokin meissä on. Ja en voi saada koskaan häntä eikä hän minua. Näillä mennään
Enkä minä häntä. Näillä on mentävä.
Mun ajatukset ( n-m) mutta valitettavasti
Kamala ikävä sinua.
Hyviä ajatuksia ,jotenkin koskettavia.
Ei siinä, olet sekaisin.
Minusta yllättävän aidon tuntuinen jos on provo, niinkuin luulen
Voimakkaiden tunteiden kanssa on /olen aina ihmeissäni. Pyörittelen niitä miten päin tahansa, en heti voi tilannettani ymmärtää. Myöhemmin kun rauhoitun, saatan tajuta että ne viestivät minulle asioita, jotka olen ehkä jättänyt huomiotta. Rakastuminen on aina syvälle porautuvaa ja pakottaa tutustumaan omaan itseen läpikotaisesti.
Polun merkit lienee hyvä selvittää, ettei jää harmittamaan lopuksi elämää. Onnea siihen.
Otatko kossu, campari ja tuoremehu?
kaksi whiskycolaa, kiitos
Pistä tulemaan. Oli muutes taas nii hienoo avautuu baarimikolle ;D en juo, olen raivoraitis ilman raivoa.
Meillä on selvä suunnitelma. Nää isot viskilekat me otetaa sylii ettei nää vaan hajoo.