Keskeneräisyytensä näyttäminen on jotenkin toiselle osapuolelle, kanssaihmisille helpottavaa. Se antaa jollain tavalla heille oikeuden olla myös keskeneräisiä. Ehkä joku voi tuntea paremmuuttakin, sekin heille suotakoon. Yleisesti kuitenkin ajattelen, että rakkaus on kahden hyvin keskeneräisen ihmisen täydellinen kokonaisuus. Minusta itsestäni on ihanaa nähdä, kuinka ihminen on avoin keskeneräisyydestään ja hyväksyy sen asian, ettei hänestä tule koskaan "täydellistä" sekä hyväksyy saman myös muissa ihmisissä. Tällainen ihminen lähestyy alhaalta tai samalta tasolta toista ihmistä. Hän on juuri tällainen. On hän paljon muutakin, mutta tuo piirre on hänessä ihailtavaa.
Mielessä ajatuksia
HänestäHäneen
3<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tähän pakko vastata kun mietin tätä juuri.. Hän ei ole mun eikä näyttänyt juuri mulle mitään tai ollut näyttämättä. Kuitenkin olen alusta asti ajoittain nähnyt myös jotain siinä sivussa, säröjä, luonteenpiirteitä, harmaata pintaa, tms. Ja ne on helpottaneet lähestymistä. Juuri kuten kirjoitit. Harmi vain etten vielä ole kyennyt itse samaan. Osin toivoo salaa että kaikki vaikea olis mennyttä ja ei niitä enää olis tarpeen näyttääkään... Osaan kyllä puhua säröistä mutten uskalla näyttää niitä. Edes ihan vain kanssaihmisenä. Aikaa se vaatii. Luottamus on tärkein.
Tiukkaa tekstiä!
Hyvin kaunis ajatus hänestä.
Tässä omani: Joskus tekisi mieli hukuttaa eräs mies suudelmiin. Kauttaaltaan vaan likistellä, silitellä, kieriskellä ja suuteloida hänet. Vähän kuin koira tervehtii rakasta omistajaansa ovella, tavassani olisi jotain samaa innokkuutta. Pusuttelisin kasvojaan ja hyppisin ympärillään malttamattomana :D