Hei,
Miten teillä muilla odottajilla on raskaus vaikuttanut parisuhteeseenne? Jotenkin tuntuu että en saisi tuntea tällaisia tuntemuksia kun tunnen. Tottakai vauva on kaikista tärkein, mutta silti ärsyttää kun oma elämä pyörii vain ison vatsan ja vauvan ympärillä. Mies voi vapaasti käydä ulkona ja juoda, minä istun kotona. Kaveritkin ovat etääntyneet kun en mihinkään illanviettoihin ole osallistunut.
Ehkä olen vaan yksinäinen:( Tuntuu että miehellä on aikaa kaikelle muulle (työ, opiskelu, vanhemmat, kaverit, juominen, juhliminen yms.) mutta ei minulle. Emme siis asu yhdessä, ja mies ei ole lapsen isä, vaan aloimme seurustella raskauden aikana joten hän kyllä tiesi mihin on ryhtymässä. Viikkoja on minulla 33, mutta edelleen jos haluan häntä edes nähdä, on minun mentävä hänen luokseen; nytkin on 3 viikkoa siitä että hän kävi luonani:( Tästähän tuli muuten varsinainen valitusvirsi...
En vain jaksaisi olla ainoa joka panostaa suhteeseemme, enkä yksin jaksaisi huolehtia kaikista asioista. Onkohan mitään keinoja parantaa tilannetta?
Miten teillä muilla odottajilla on raskaus vaikuttanut parisuhteeseenne? Jotenkin tuntuu että en saisi tuntea tällaisia tuntemuksia kun tunnen. Tottakai vauva on kaikista tärkein, mutta silti ärsyttää kun oma elämä pyörii vain ison vatsan ja vauvan ympärillä. Mies voi vapaasti käydä ulkona ja juoda, minä istun kotona. Kaveritkin ovat etääntyneet kun en mihinkään illanviettoihin ole osallistunut.
Ehkä olen vaan yksinäinen:( Tuntuu että miehellä on aikaa kaikelle muulle (työ, opiskelu, vanhemmat, kaverit, juominen, juhliminen yms.) mutta ei minulle. Emme siis asu yhdessä, ja mies ei ole lapsen isä, vaan aloimme seurustella raskauden aikana joten hän kyllä tiesi mihin on ryhtymässä. Viikkoja on minulla 33, mutta edelleen jos haluan häntä edes nähdä, on minun mentävä hänen luokseen; nytkin on 3 viikkoa siitä että hän kävi luonani:( Tästähän tuli muuten varsinainen valitusvirsi...
En vain jaksaisi olla ainoa joka panostaa suhteeseemme, enkä yksin jaksaisi huolehtia kaikista asioista. Onkohan mitään keinoja parantaa tilannetta?
Vastaukset 15
Vanhimmat
minun mieheni onneksi on itse sanonut että kun alan odottaan niin hän on niin kauan juomatta kuin minäkin...olen siitä kyllä todella kiitollinen ja onnillinen!! Jos osallistumme joihinkin illanvittoihin olemme kumpikin selvin!!
olen itse jo lopettanut tupakan polton ,mutta mieheni ei eikä aiokkaan kun ei pysty... mutta eihän sitä kaikkea voi vaatia, eikä tarvikkaan =)
Äijä käy vieraissa, kun ei voi enää naida. Ei se nyt joka viikko sentään käy, mutta ymmärrän kyllä ettei se aina jaksa vetää käteenkään. Kun lapsi on syntynyt ja voi taas naida, tilanne muuttuu. Pitää vain mukautua tilanteisiin.
Mistähän lähtien raskauden aikana ei ole voinut harrastaa seksiä. Idiootti.
kyllähän seksiä saa ja voi olla hyväkin harrastella odotuksen aikana! ainoa vaatimus on synnytyksen jälkeinen "lapsivuodeaika" tai miksikä sitä voisi kutsua. joitakin viikkoja / 1,5kk synnytyksen jälkeen pitäisi olla ilman yhdyntöjä tulehdusvaaran ehkäisemiseksi.
Lapsi ja asutte erillänne? Ikävää, odotuksen pitäisi olla todella onnellista aikaa, mutta joudut murehtimaan ikäviä parisuhdeasioita. En itsekään varmasti olisi onnellinen sinun tilanteessasi. Tiesit kuitenkin mihin olet ryhtymässä, kun päätit hankkia lapsen ja alkaa seurustelemaan poika-/miesystäväsi kanssa. Ja on sinulle varmasti myös selvää ollut jo aikaisemmin suhdettanne, että kun parisuhteessa tapahtuu näin vakavia elämänmuutoksia, on erillään asuminen oma riippansa. Lapsi ja asutte erillänne? Kysyn uudelleen. Joko te olette yhdessä lapsenne syntymän ajan ja jälkeen tai ette ole. Oletteko puhuneet tulevaisuudesta vakavammin? Kuinka kauan ajattelit asua erossa lapsesi isästä? Jos suunnittelette tulevaisuutta yhdessä, niin eikö nyt olisi KORKEA AIKA muuttaa yhteen? Voisin kuvitella, että jos asuisitte yhdessä, olisi elämä yhdessä myös mutkattomampaa. Jos mieheni ei suostuisi yhteisjärjestelyihin, saisi hän lähteä kävelemään saman tien. Jos sinä taas et halua, sitä... sitten et voi oikein valittaa!
Kaikkea hyvää - toivottavasti saatte asianne kuntoon enne vauvan tuloa!!!
Ennen kuin antauduit moralisointiryöppyysi, luitko edes koko viestiä? Kirjoittajahan nimenomaan sanoi, ettei hänen seurustelukumppaninsa ole lapsen isä. Ja siksi minusta on varsin luonnollista ja järkevääkin, että asuvat vielä erillään - jos suhde kerran on suht tuore ja noin iso mullistus tulossa, kumpikaan ei voi vielä varmasti tietää, miten suhteelle lopulta käy.
Tsemppiä vaan alkuperäisen parisuhdeongelmiin... Jos yhtään lohduttaa, voin vakuuttaa, että odotusaikana vakaampikin suhde voi tuntua epävakaalta ja välittävä mies tyystin välinpitämättömältä. Jo pelkkä hormonimyrsky tekee odottajasta epävarman.
Juttele miesystäväsi kanssa! Uskon, että häntä vaivaa sama epävarmuus ja pelko tulevasta. Kyllä se siitä vielä lutviutuu.
Näin se menee. Valmistaudu siihen, että jäät yksin lapsesi kanssa. Pärjäät kyllä hyvin, kuten itsekin sanoit, "lapsi on tärkein." Lepää ja rentoudu, koeta unohtaa se hyypiö, joka ei rispektaa suo tarpeeks. SINÄ olet tärkeä. SINÄ vain pystyt lapsen kantamaan kohdussasi. SINULLE kuuluu arvostus siitä että synnytät ja hoidat pientä lasta. Se ei ole kevyttä konttorityötä.
Hyypiö kyllä kolkuttelee ovillesi, kun sinusta ei kuulu mitään. Suhtaudu häneen erittäin kriittisesti. Hän todnäk lupailee kaikenlaista. Eikä pidä niitä sitten.
Älä mene hänen luo. Älä ota yhteyttä häneen oma-aloitteisesti.
Kuka kissan hännän nostaa, jollei kissa itse. Sinusta on tulossa äiti. Ole siis vahva.
meillä melkeen sama tilanne.
mies tekee mitä huvittaa kun minä olen luopunut koko elämästäni vauvan takia.
istun kotona viikonloput hänen rellestäessään ympäri kyliä. Ja kotiin könytään viiden aikaan kauheassa kunnossa. Onko tämä sitten oikein?
Kauan en jaksa katsoa enään..
mulla kans raskausviikkoja 26 ja äijä vaan kaikki viikonloput rellestämässä. Kotiin tullaan aamulla tai vasta seuraavana iltana. Monesti mennyt koko viikonloppu. Että ottaa aivoon. Ja kuitenkin väittää että tää on tosi tärkeää sille, siis tämä vauva. Vois ottaa välillä mutkin huomioon. Täällä kotona masennun yksinäni..
Tilanteenne kuulostaa järkyttävältä. Miksi ette keskustele miehen kanssa? Luulisi hänen edes yrittävän ymmärtää ja toimia myös sen mukaisesti. Jos tilanne on jo odotusvaiheessa tällainen, mitä se on lapsen syntymän jälkeen?!? Ei mieheltä tarvitse hyväksyä välinpitämätöntä käytöstä. Kissa pöydälle!
onhan selvää ettei miesystäväsi ole osannut ehkä vielä asennoitua raskauteesi ja lapsen tuloon vaikka on tiennytkin seurustelunne alusta asti että olet raskaana. Hänhän ei ole suunnitellut raskautta eikä lasta elämäänsä vaan on tavallaan joutunut tilanteeseen. Anna hänelle aikaa, sen myötä selviää onko hän valmis isäksi ja onko suhteellanne tulevaisuutta. Tsemppiä!
Siis parisuhde? Sitä teillä ei ole, ei tota voi nimittää edes suhteeksi! Yritä unohtaa se, koska nähtävästi jotakuinkin hän on unohtanut jo sinut eikä välitä, koska yhteydenpitonne on vain yksipuolista.
Te "seurustelette" ettekä asu yhdessä niin silloinhan mies voi tehdä mitä ikinä lystää! Ei hän ole sinuun mitenkään sitoutunut, koska sinä et ole hänelle se tärkein!
On keinoja parantaa tilanne: yritä unohtaa se mies, joka ei ole sinulle luotu! Ei se ole sinun arvoinen! Keskity nyt vain omaan elämääsi, raskauteen ja vauvaan!!! Ne on sinun elämääsi nyt! Kaikkeen muuhun kyllä ehdit keskittyä myöhemminkin.
Tiesi mihin on ryhtymässä? Ei taatusti tainnut tietää. Harva "oikea" isä-/äitikään tietää mihin on ryhtymässä. Jos rehellisesti mietit nyt tilannettasi, et voi odottaa toiselta täyttä tukea raskaudellesi,se on pahin mahdollinen hetki luoda uutta parisuhdetta.
Nyt valitettavasti kertomuksesi kuulostaa siltä, että sinulla on parisuhde, miehelläsi ei. Ihan itsesi vuoksi, avaa silmäsi. Mies, joka ei kolmeen viikkoon käy luonasi, ei ole parisuhteessa vaan seksisellaisessa....
Kyllä sitä voi ihminen olla aika hölmö kun itse rakastaa toista kovasti ja niin toivoisi että suhde sujuisi..Jotenkin olen kokoajan vain miettinyt mitä itse teen väärin, ja yrittänyt olla kärsivällinen tilanteen monimutkaisuuden takia. Enkä edes ole vaatinut häneltä mitään apua raskauteen/vauvaan liittyen, vaan aikaa MINULLE.
Koska kellään vastaajista ei ollut ehdottaa miten tilannetta voisi muuttaa, oletan että se ei ilmeisesti ole mahdollista. Ihan kamalasti vaan kaipaan läheisyyttä ja ihmistä jolle puhua, eikä se pitkään aikaan tule olemaan kovin helppoa löytää sellaista; eli yksinäisyys jatkunee:=(
Parasta siis jatkaa keskittymistä itseeni ja vauvaan. Kiitos kaikille kun avasitte silmäni..
Heipä hei ja tsemppiä!
Itsekin kamppailen samojen asioiden kanssa.
Kaipais hirveesti toisen läsnäoloa ja läheisyyttä odotusaikana, sitä että toinen odottaa sun kanssa, mut lähinnä ne jää vaan lupailuiks.
Rankinta on kun poikakaveri ja kaverit jättää ulkopuolelle, ei enää edes viitsi kysyä mukaan minnekään, sais ite vaan koko ajan änkee. Välil tuntuu et ne ajattelee mun raskauden olevan joku tauti joka tarttuu :)
Välillä haluis todellakin jotain muuta ajateltavaa itsekin. Ja juttuseuraa kaipais. Ja että tuntemuksia ja toiveita vois yhdessä jakaa.