"Kyllä totuuden saa sanoa!" Kuka sanoi näin?

Niin kyllä Sioista voi sanoa totuuden. Heistä tulee kinkkuja joulupöytään. Hän, Sika likainen, menettää henkensä ja sikasuomalainen syö sen.

Ancela Merkell piti puheen, joka oli selvä viesti pakolaisten maahan tulon vastustajille. Uhkailu, vihapuhe, ja yritykset vahingoittaa maahan tulijoita ei tulla hyväksymään. Saksassa Ancelin puheen mukaan ollaan laatimassa lakeja vastustajia vastaan.

Jos ja kun ajatus leviää Suomeen ei ole enää Suomessa päänsijaa totuuden puhujille. Totuus tungetaan saappaan varteen muhimaan. Muljaillaan ja toisella suupielellä annetaan äänne huulet tiukasti kiinni..vitun nokikepit..

Eli näin siinä taisi käydä, että koska Saksa ei voi pysäyttää massiivista maahan tunkeutumista on taktiikka muutettava. On luovuttava vastaustamisesta. No, onneksi Saksan teollisuudella menee hyvin ja työpaikkojakin on kuulemma luvassa.

Jos nyt Sipiläkin saa Suomen nousuun, niin mikäpä hänessä.

Olen vakaasti eri mieltä. Jälleen. Juuri sivistyneen ihmisen pitäisi pysyä totuudessa ja uskaltaa ja osata sanoa se, mikä on olennaista ja tärkeää.

Pienisieluiset kauhistelevat ja kaunistelevat ja kaartavat totuudet niin kaukaa, ettei kukaan saa ikinä mitään selvää siitä, mitä he loppujen lopuksi tarkoittavat vai tarkoittavatko ikinä yhtään mitään.

Joku piensieluinen toitottaa pakolaisaihetta aamusta iltaan, en tiedä väsyttääkö aihe muita minua ainakin tympäsee vihanpuhe jolla mennään asiattomuuksiin.

Kenellä on se totuus.
Minun mielestä fiksu ihminen ottaa huomioon, että on erilaisia lähtökohtia ja erilaisia elämäntilanteita. Niitä totuksia voi olla jokaisella omansa, asiat ei ole niin yksinkertaisia..
Onko se oman totuuden mölöttäminen niin tärkeetä, että kannattaa uhratamahdolliset ystävyyssuhteet..Ei maailma siitä oman totuuden mölöttämisestä yhtään paremmaksi tule.

Kyllä totuutta pitää sanoa. Noin yleensä. Mutta voi valita millä tavalla laukaisee, lämärinä vai hissukseen nätisti maaliin.
Silti on tilanteita kun on parempi olla hiljaa, jos ei sillä saa asioita eteenpäin. Ja on tilanteita jolloin kannattaa olla niin avoin, että on vaarana vähän toista satuttaakin.

Mitä voit varmuudella tietää toisten totuuksista - jokainen elää omaa elämäänsä ? Ikävintä ehkä sorron ja riiston kohteena olleelle on se vuosikymmeninen häpeän, kivun ja kärsimyksen taakka - nk. "ihmisen ystävät" todella kiertävät kaukaa ettei tarvitse paskaan näppejään sotkea
- se ilo toki kohteelleen on. ett edes jonkin tovin saa joskus rauhassa olla.
Ylipäätään kaikkien murheellisten laulujen maassa ihmisten surusta ja kärsimyksestä ei koskaan saisi puhua vali-vali-ruikuli-ihanteellisuutta ylläpitävien keskuudessa - tekopirteä seksismin ihannointi on vain niin jalustalle nostettua kuin sonnivasikasta tehty kultainen luomus muinaisessa israelin heimon kulttuurissa - hieno varmasti olikin kuin muutkin taituruuteen pystyvät ihmiskätten työt - mutta sotiessaan valtaapitävän papiston eetoksia ja aatoksia vastaan ankarasti tuomioksi
luettiin kansan haureellisuudeksi, vääräksi uskoksi ja kullankäytön "vääräksi valuutaksi" vaihtamiseksi - Puhtaalla uskolla monenmoisia kiemurooita ihmismielessä - taivaan valtakunta ei ihmisen sisuskaluissa siihen aikaan asunut. Tuskin nykyäänkään.
Kai sekin kohtaaminen lammaskarjaa paimentavan heimon ja maa-alueilla asustavan nautaeläimiä hoitavan heimon jonkinlainen kulttuurientörmäyskurssi oli kehittävyydessään - ihmiset oppivat että lehmäemot kantavat vasikoitaan kohduissaan yhtä kauan kuin ihmisäidit lapsukaisiaan. Ilman sarvia ja hampaita.

Totuuden puhumisessa tai puhumatta jättämisessä kannattaisi luultavasti käyttää maalaisjärkeä.