Oman pääni nauha kelaa taas liian kovaa. Uneen kun alkaa vaikuttaan niin on aika jo purkaa ajatuksiaan pois.
Olen ehkä yksi onnekkaimpia ihmisiä siinä mielessä että minusta pitää/rakastaa todella moni mutta asialla on varjopuolensakin. Jouduin viime viikonloppuna antamaan jälleen yhdet pakit ja herkkänä ihmisenä se toisen mielen pahoittaminen vei minulta yöunet.. En minä kuitenkaan muuta oikein voinut kun tunteet suuntaa toisaalle.
Tämä ja muutama muu samanlainen tapaus on kuitenkin herättänyt minua miettimään monenlaista.
Miehet ympärilläni jotka tunteitaan ovat minulle tunnustaneet tässä lähiaikoina ovat osoittaneet mieletöntä rohkeutta!
Vaikka jouduin pakit antamaan niin kuunnellessani en voinut kuin ihailla ja antaa täyden kunnioitukseni näille miehille.
Heistä näki että pelotti ja jännitti, mutta se mitä sanoja sieltä silti tuli oli päätä huimaavaa.
Jäin itse miettimään miesten esimerkkejä pohtien että miksi minä en uskaltaisi olla yhtä rohkea? Nuokin teki sen vaikka pelotti. Nuokin tuli luokseni ja kertoi mitä mielessä liikkui. Pakit tuli mutta he ainakin antoi kaikkensa.
Minulle eräs niistä miehistä sanoikin jotenkin todella vaikuttavia sanoja. "Kun mä näin sut nyt niin en voinut enää päästää tilaisuutta käyttämättä. Nyt tämä on sun käsissä. Mä olen nyt tehnyt ihan kaikkeni. Sanonut kaiken ja laittanut itseni likoon. Tämän jälkeen kaikki tehtävä on tehty. Eikä sun pidä ottaa mitään paineita. Mun oli vaan tehtävä jotta saan rauhan"
VAU! Mitä sanoja ja mikä rohkeus jännityksestä huolimatta! Sain paljon ajateltavaa kun katselin noiden miesten esimerkkiä. Miksi minä en uskaltaisi kun tuollai uskaltaa miehetkin jotka ei tunteistaan helposti juttele?
Olen ehkä yksi onnekkaimpia ihmisiä siinä mielessä että minusta pitää/rakastaa todella moni mutta asialla on varjopuolensakin. Jouduin viime viikonloppuna antamaan jälleen yhdet pakit ja herkkänä ihmisenä se toisen mielen pahoittaminen vei minulta yöunet.. En minä kuitenkaan muuta oikein voinut kun tunteet suuntaa toisaalle.
Tämä ja muutama muu samanlainen tapaus on kuitenkin herättänyt minua miettimään monenlaista.
Miehet ympärilläni jotka tunteitaan ovat minulle tunnustaneet tässä lähiaikoina ovat osoittaneet mieletöntä rohkeutta!
Vaikka jouduin pakit antamaan niin kuunnellessani en voinut kuin ihailla ja antaa täyden kunnioitukseni näille miehille.
Heistä näki että pelotti ja jännitti, mutta se mitä sanoja sieltä silti tuli oli päätä huimaavaa.
Jäin itse miettimään miesten esimerkkejä pohtien että miksi minä en uskaltaisi olla yhtä rohkea? Nuokin teki sen vaikka pelotti. Nuokin tuli luokseni ja kertoi mitä mielessä liikkui. Pakit tuli mutta he ainakin antoi kaikkensa.
Minulle eräs niistä miehistä sanoikin jotenkin todella vaikuttavia sanoja. "Kun mä näin sut nyt niin en voinut enää päästää tilaisuutta käyttämättä. Nyt tämä on sun käsissä. Mä olen nyt tehnyt ihan kaikkeni. Sanonut kaiken ja laittanut itseni likoon. Tämän jälkeen kaikki tehtävä on tehty. Eikä sun pidä ottaa mitään paineita. Mun oli vaan tehtävä jotta saan rauhan"
VAU! Mitä sanoja ja mikä rohkeus jännityksestä huolimatta! Sain paljon ajateltavaa kun katselin noiden miesten esimerkkiä. Miksi minä en uskaltaisi kun tuollai uskaltaa miehetkin jotka ei tunteistaan helposti juttele?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mikä siinä miehessä oli sitten vikana?
Kenessä? Siinä joka sanoi nuo sanat joita lainasin vai siinä viime viikonlopun miehessä?
Ei mitään muuta kuin se että olen ehtinyt jo ihastua/rakastua toiseen enkä nyt oikein pysty ajatteleen muiden kanssa oloa sen takia
Siinä jonka sanoja lainasit.
Vain se ettei se ollut hän. Se johon itse olen ihastunut niin etten oikein yrityksistä huolimatta pysty muita ajatteleen vakavalla mielellä vaikka välillä haluaisinkin.
Olisihan se helpompaa ottaa joku niistä jotka tulee avoimesti puhumaan minulle tunteistaan ja kertoo parisuhde haluistaan kanssani, mutta kun...
http://www.hyvejohtajuus.fi/wp-content/uploads/2013/11/1681-rohkeus-john-maxwell-500x500.jpg