Kun ulkomaalaiset ostavat suomalaisia firmoja, ensimmäiseksi vaihdetaan niiden johtajat. Suomalaiset johtajat eivät kelpaa ulkomaille.
Suomalaiset johtajat ovat onnistuneet hilaamaan palkkansa ja palkkionsa liian korkeiksi vetoamalla kansainväliseen tasoon. Ammattijääkiekkoilijat ovat varmasti ansainneet kansainväliset palkat, mutta suomalaisia yritysjohtajia uskallan epäillä. He ovat ajaneet usein yrityksensä konkurssin partaalle, mutta miljarditappioista huolimatta he saavat jatkaa.
Kukaan ei aseta kyseenalaiseksi heidän miljoonapalkkojaan ja optioitaan, joita maksetaan raskaasti tappiollisista tuloksistakin. Kukaan ei ihmettele heidän haaremiaan yhtiön sisällä eikä kysele, kuinka paljon johtaja kuluttaa työajastaan metsästykseen, kalastukseen, golfiin, purjehdukseen tai kuinka monta vapaa-ajan viettoon tarkoitettua huvimajaa kokkeineen ja henkilökuntineen yhtiö joutuu ylläpitämään.
Kaiholla muistelen lukuisia Helsingin ullakkosaunoja, joissa esimerkiksi KOP:n johtajien oli tapana kokoontua pelaamaan sököä. Joskus tällaiset vaatimattomatkin tavalliset duunarit pääsivät nauttimaan vieraanvaraisuudesta. Niiden ullakkouima-altaat olivat niin vaatimattomia, että ne sukelsi helposti kaksi kertaa päästä päähän.
Koulussa opettajat selvästi halveksivat niitä oppilaita, jotka aikoivat liikemiehiksi. Opettajille kelvollisia töitä olivat vain lääkärin, tuomarin ja opettajan ammatit. Olihan se jonkinlaista henkisten lahjojen tuhlaamista, kun etevimmät rupesivat lääkäreiksi ja tyhmimmät yritysjohtajiksi.
Jos ei pärjännyt koulussa saattoi ruveta merikapteeniksi tai upseeriksi.
Suomessa asuneet diplomaatit ja liikemiehet muistelevat kaihoisasti aikojaan täällä, pitkiä ja kosteita lounaita, joilla oli samanlainen perussääntö kuin englantilaisilla herraklubeilla; työasioista ei saa keskustella eikä työasioita käsitteleviä papereita saa ottaa esille ruokapöydässä.
Kun Etelärannan työnantajat vaativat nyt vuosityöaikaan 100 tunnin pidennystä, tekisi mieli kysyä, paljonko johtajien työaikaa lisätään. Heillä on siihen vastaus: johtajien työaika on jo nyt korkeampi kuin työntekijöiden, varsinkin kun siihen lasketaan golf ja muut työaikaan sovitetut sosiaaliset harrastukset.
Suomessa on sellainen tapa, että jos tekee tuloksellista ja raskasta työtä esimerkiksi tehtaassa tai rakennuksilla, töihin mennään aamuseitsemältä. Kouluun mennään kahdeksalta ja yliopistoon kymmeneltä, jos jaksetaan. Toimituksiin mennään yhdeltätoista.
Sörkän vankilasta sai potkut vartija, joka poistui vartiopaikaltaan hakemaan 20 asteen pakkasessa kaakaota. Kun valtion työmarkkinalaitokselta kysyttiin syytä tylyyn kohteluun, vastausta ei saatu, kun ylijohtaja oli pelaamassa golfia, hallitusneuvos oli saunassa, hallitussihteeri Lapissa jne. Vartijalla oli eri työaika kuin pomoilla.
Suomalaiset johtajat ovat onnistuneet hilaamaan palkkansa ja palkkionsa liian korkeiksi vetoamalla kansainväliseen tasoon. Ammattijääkiekkoilijat ovat varmasti ansainneet kansainväliset palkat, mutta suomalaisia yritysjohtajia uskallan epäillä. He ovat ajaneet usein yrityksensä konkurssin partaalle, mutta miljarditappioista huolimatta he saavat jatkaa.
Kukaan ei aseta kyseenalaiseksi heidän miljoonapalkkojaan ja optioitaan, joita maksetaan raskaasti tappiollisista tuloksistakin. Kukaan ei ihmettele heidän haaremiaan yhtiön sisällä eikä kysele, kuinka paljon johtaja kuluttaa työajastaan metsästykseen, kalastukseen, golfiin, purjehdukseen tai kuinka monta vapaa-ajan viettoon tarkoitettua huvimajaa kokkeineen ja henkilökuntineen yhtiö joutuu ylläpitämään.
Kaiholla muistelen lukuisia Helsingin ullakkosaunoja, joissa esimerkiksi KOP:n johtajien oli tapana kokoontua pelaamaan sököä. Joskus tällaiset vaatimattomatkin tavalliset duunarit pääsivät nauttimaan vieraanvaraisuudesta. Niiden ullakkouima-altaat olivat niin vaatimattomia, että ne sukelsi helposti kaksi kertaa päästä päähän.
Koulussa opettajat selvästi halveksivat niitä oppilaita, jotka aikoivat liikemiehiksi. Opettajille kelvollisia töitä olivat vain lääkärin, tuomarin ja opettajan ammatit. Olihan se jonkinlaista henkisten lahjojen tuhlaamista, kun etevimmät rupesivat lääkäreiksi ja tyhmimmät yritysjohtajiksi.
Jos ei pärjännyt koulussa saattoi ruveta merikapteeniksi tai upseeriksi.
Suomessa asuneet diplomaatit ja liikemiehet muistelevat kaihoisasti aikojaan täällä, pitkiä ja kosteita lounaita, joilla oli samanlainen perussääntö kuin englantilaisilla herraklubeilla; työasioista ei saa keskustella eikä työasioita käsitteleviä papereita saa ottaa esille ruokapöydässä.
Kun Etelärannan työnantajat vaativat nyt vuosityöaikaan 100 tunnin pidennystä, tekisi mieli kysyä, paljonko johtajien työaikaa lisätään. Heillä on siihen vastaus: johtajien työaika on jo nyt korkeampi kuin työntekijöiden, varsinkin kun siihen lasketaan golf ja muut työaikaan sovitetut sosiaaliset harrastukset.
Suomessa on sellainen tapa, että jos tekee tuloksellista ja raskasta työtä esimerkiksi tehtaassa tai rakennuksilla, töihin mennään aamuseitsemältä. Kouluun mennään kahdeksalta ja yliopistoon kymmeneltä, jos jaksetaan. Toimituksiin mennään yhdeltätoista.
Sörkän vankilasta sai potkut vartija, joka poistui vartiopaikaltaan hakemaan 20 asteen pakkasessa kaakaota. Kun valtion työmarkkinalaitokselta kysyttiin syytä tylyyn kohteluun, vastausta ei saatu, kun ylijohtaja oli pelaamassa golfia, hallitusneuvos oli saunassa, hallitussihteeri Lapissa jne. Vartijalla oli eri työaika kuin pomoilla.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tosiasia on, että suomen maata pitää pystyssä eri ammattien perustyöntekijät eri yhteiskunnan aloilla. He pyörittävät tämän maan rattaita eteenpäin, ja nämä itseään korostavat ja onnettomat ”johtajat” korjaavat sadon juristien eri tavoin sähläämillä keinoilla, joista juristi toki motivaationsa yllä pitämiseksi ymmärtää leikata isot siivut. Työntekemisen kanssa tällä lypsy-menetelmällä ei ole mitään tekemistä. Se on johtotason näennäisen suorittamisen palkitsemista. Voisi sanoa, että siivellä elämistä.
Ylimielisyys sen kuin rehottaa esim. Vehviläisen, Liliuksen, Vuorian ja muiden pikkupojujen olemuksesta.
Duunarisen sijaan nukkuu yönsä hyvällä omalla tunnolla ja voi vilpittömästi kulkea pää pystyssä, niin laman kourissa kuin parempinakin aikoina.