Hei!
Onko kukaan saanut ahdistuksensa tai jännityksensä takia lääkäriltä todistusta, ettei hänen tarvitse/ole terveydellisistä syistä hyväksi osallistua mihinkään kokouksiin tai ryhmätilaisuuksiin?
Tuskinpa vaan on saanut, mutta sellaisen TODELLAKIN itse tarvitsisin ja pian :(
Oikeastaan haluaisin eläkkeelle tämän vaivan takia, mutta sekin taitaa olla täysin mahdotonta. Olen toki myös masentunut tästä jatkuvasta pelon ja ahdistuksen tunteesta johtuen, mutta pitäisiköhän tuota masennuspuolta alkaa liioittelemaan, että saisin eläkepaperit? Hullua, tiedän, mutta yhtä hullua on mielestäni vähätellä tätä sairautta joka on oikeasti vähintään yhtä vakava kuin masennus.
Onko kukaan saanut ahdistuksensa tai jännityksensä takia lääkäriltä todistusta, ettei hänen tarvitse/ole terveydellisistä syistä hyväksi osallistua mihinkään kokouksiin tai ryhmätilaisuuksiin?
Tuskinpa vaan on saanut, mutta sellaisen TODELLAKIN itse tarvitsisin ja pian :(
Oikeastaan haluaisin eläkkeelle tämän vaivan takia, mutta sekin taitaa olla täysin mahdotonta. Olen toki myös masentunut tästä jatkuvasta pelon ja ahdistuksen tunteesta johtuen, mutta pitäisiköhän tuota masennuspuolta alkaa liioittelemaan, että saisin eläkepaperit? Hullua, tiedän, mutta yhtä hullua on mielestäni vähätellä tätä sairautta joka on oikeasti vähintään yhtä vakava kuin masennus.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mene rohkeasti lääkärin puheille ja pyydä häntä kirjoittamaan sellainen todistus!
Ei siinä oo mitään ihmeellistä, jos todella tarvitset.
Eikä siinä ole mitään hävettävää! Minun mielestä ei yhtikäs "hullua".
Itse sain aikoinani lääkärintodistuksen, että koulussa ei tarvitse syödä ruismarjapuuroa, kun oli joka keskiviikkoaamu sen takia vatsa kipeä pelon takia.
Sinulla on ihan asiallinen syy pyytää lääkärintodistus!
Mielestäni tällaisen asian esille otto työterveydenhuollossa ei ole ollenkaan aiheetonta. Ota rohkeasti puheeksi! Entä millainen lähiesimiehesi on? Voisitko puhua siitä myös suoraan hänen kanssaan, kun olet ensin rohkaistunut puhumaan terveydenhoitajalle tai lääkärille tai kummallekin?
Itselläni ei ole vastaavaa, koska olen joskus liikaakin esillä, mutta vertailukelpoinen asia kuitenkin. Minulla on ahdistuksen ja paniikkikohtausten takana erittäin myöhäisellä iällä tunnistettu ADHD, joka aiheuttaa sen, etten millään jaksaisi istua koko päivän seminaareissa ja koulutustilaisuuksissa, joissa vain ollaan tumput suorina passiivisesti paikallaan. Jos näitä on, olen sen minkä jaksan ja kävelen sitten kylmästi ulos. Esimieheni tietää tämän ja sen taustan ja luonnollisesti myös työterveyshuolto. Esimieheni on hyväksynyt tilanteen. Varmaankin, koska olen työssäni erittäin aikaansaava ja aktiivinen, vaikeutena on vain tuo paikallaan olo. Tulee toisinaan esiin myös kun ollaan työssä aina samassa paikassa. Aiemmin olin matkatöissä. Miten paljon tämä johtuu ADHD:stä, miten paljon on persoonallisuuskysymys, niin sitä voidaan tietysti kysyä.
Olennainen viestini aloittajalle ja muillekin on, että meidän ja muidenkin pitäisi tajuta, että emme kaikki ole samanlaisia, kaikilta ei voi vaatia kaikkia ja meillä voi olla myös rajoitteita, jotka on hyvä ottaa huomioon. ja niiden vastapainoksi sitten paljon, paljon hyviä puolia, jotka eivät pääse esiin, jos elämä menee taisteluun niiden rajoitteiden kanssa.
Luultavasti saat potkut
No onpahan taas joku, joka todella "kannustaa"!
Potkut voi yhtä hyvin tulla siitä, että on lukossa eikä saa itsestään parasta ulos, kun kokee palaverit vaikeiksi. No itse asiassa potkut voi tänä päivänä tulla mistä vain, jos porukkaa pistetään iso joukko ulos.
Potkut muuten ei ole yhtä kuin kuolema, ei edes pieni kuolema. Sitä vain täytyy aloittaa alusta.
Itse tein sen muutaman vuoden yli viisikymppisenä potkujen jälkeen. Kaikkine diagnooseineni ja oireineni. Terveet itkevät, ettei muka sen ikäinen saa työtä. Minä sain ja avian uudelta alalta.
Palatakseni aiheeseen, niin mitään muutosta ei tapahdu, jos ei palaverikammoa ala käsitellä ammatti-ihmisten kanssa ja myös oman itsensä kanssa tietenkin. Ja toivo muutosta ihan konkreettisesti niin, että palavereita voitaisiin ainakin väähentää tai että niistä voisi lähteä kesken pois.
Siitä vaan työterveyteen kysymään. Ei potkuja tarvitse pelätä, ne tulee jos on tullakseen, sillä tärkeintä on oma onnellisuus. Piste.
Oletko kokeillut mitään muita keinoja? Heti eläkkeelle jääminen voi kuulostaa nopealta ja kivalta ratkaisulta, mutta tuskin on sitä pidemmällä aikavälillä.
Oletko puhunut vaivoistasi työterveydenhuollossa? Oletko käynyt psykiatrilla? Oletko päässyt terapiaan käsittelemään vaivojasi? Minä olen itsekin kova jännittämään uusia ihmisiä ja tilanteita. Kärsin hiljaa vaivastani melkein 15v ja noin vuosi sitten uskaltauduin vasta psykiatrille ja sitä kautta terapiaan. Vasta nyt tuntuu että alkaa löytämään apua tuohon toivottomalta tuntuneeseen vaivaan.